Miten saa avioliitossa pitkään olleet taas muistamaan että ollaan muutakin kuin isä ja äiti? Hellyys ja seksi ovat olleet viimeisen puoli vuotta jäähyllä, kommunikaatio vieläkin pidempään. Kumpikaan ei oikein osaa tai tiedä miten lähestyä toista tai edes onko toisella osapuolella halua siihen?
Onko kellään samanlaista elämäntilannetta ollut, ja auttoiko mikään?
Lähes parikymmentä vuotta kohta yhdessäoloa, ja pari muksua aikaiseksi saatu.
Kiitos jos saisin neuvoja.
Onko kellään samanlaista elämäntilannetta ollut, ja auttoiko mikään?
Lähes parikymmentä vuotta kohta yhdessäoloa, ja pari muksua aikaiseksi saatu.
Kiitos jos saisin neuvoja.
Vastaukset 7
Vanhimmat
muu auta, kun tarttua hankalaan aiheeseen ja opetella puhumaan asiasta. Lapset hoitoon ja yhteistä aikaa viettämään vaikka viikonlopun ajaksi. Siinä ainakin selviää onko ainesta enää muuhun kun äitinä ja isänä olemiseen. Eli kohtaatte toisenne puolisoina eikä vanhempina.
ja lähtekää viikonlopun viettoon ihan kaksin. hanki jotain ylläriä hotellia (tai mihin nyt menettekin) varten, alusvaatetta, hierontaöljyä tms. Keskittykää toisiinne. Käykää ravintolassa vain syömässä, älkää jääkö juomaan! pari drinksua tai kuoharia huoneseen...
Kiitos vastauksista..juu noita keinoja on kokeiltu ja viimeksi viime talvena kahden kesken. Puhuminen on aina ollut miehelle varsinkin vaikeaa ja nyt myös mulle, ei oikein uskalla avoimesti, pelkään riitoja, sillä riitelyksi se jostain syystä menee kun aletaan suhdeasoita setvimään. Ei ole ymmärrystä mitä toinen oikeestaan tarkoittaa..
Puhuminen ja läheisyyden lisääminen voi ehkä auttaa? Sopivassa tilanteessa, kahden kesken ja ehkä rauhoittavan, eroottisen hieronnan tai kylvetyksen avulla. Mitähän mies miettisi jos alkaisin sellaisia tarjota?
Kaikki neuvot ois tarpeen..auttakaa...
tuo parisuhteesta puhuminen OMAN miehen kanssa.. Pyri ajattelemaan asia jotenkin erilailla, katos kun mies nyt ymmärtää ne sinun sanasi aivan päin honkia. Kerron esimerkin, sanot; "kun meidän suhteemme on jotenkin jumissa" ja tarkoitat sillä rauhallista avausta ja toivoisit miehesi sanovan jotakin jatkoehdotusta, tai edes mumisevan että "joo niinhän se vähä on".
Hän luultavasti hirmustuu ja riita on valmis. Syynä siihen on, että miehesi kuulee sinun sanovan; "meillä ei ole enää mitään mahdollisuuksia, olet mykkä ja sosiaalisesti kelvoton", hän pelästyy, että olet katkaisemassa suhdettanne ja karjuu siksi, kun pelkää olla hiljaa..
Jotenka tuota keskustelun avausta täytyy säätää, aluksi aivan pienelle volyymille, kuten kysäisemällä illemmalla, voisitko esim. hieroa miehesi kipeää selkää, polvea, niskaa ym.
Kerro myös hieroessasi, että olet huomannut miehesi olevan aika lujilla työssään ja sano, että olet huolissaan hänen jaksamisestaan. Kerro lisäksi, että kaipaisit joskus välillä rauhallisempaa jaksoa ja yhteistä aikaa miehesi kanssa, Kerro että sinulla on ikävä miehesi käsiä, huulia, hiuksia selkää (tai mistä silloin aikanaan pidit hänessä eniten).
Anna turvallinen hiljaisuus, älä vaadi puhumaan suhteesta, tunteista, huolista. Älä puhu koko aikaa, edes kehuaksesi. Hiero vähän aikaa ja pidä hetki hänen päätä sylissäsi, ja sano kuinka mukava oli olla hetki kahdestaan.
Toista pari kertaa viikossa ja puhele siinä jonakin päivänä kahdenkeskeinen yö jossakin, sitten myöhemmin viikonloppu ja kokonainen lomaviikko joskus..
Aluksi tärkeintä olisi nuo läheisyyden lisäämiset, kosketukset ja omien HYVIEN tunteiden ilmaisu...
Ja vaikka nämä keinot onnistuivat minulla, niin eivät nekään aina tapsi.. Onnea sinulle
Teillä on vielä mahdollisuus saada yhteys takaisin, kun nyt alatte sitä hakemaan, älkää viivytelkö enää. Se on hidasta ja rauhallisuutta vaativaa, mutta onnistuessaan palkitsee.
Omalla kohdalla kahden aikuisen yhteyttä yritettiin lähteä hakemaan aivan liian myöhään, välit ehdittiin päästää aivan liian etäisiksi, niin henkisesti kuin fyysisestikin, niin ehti olla monta vuotta. Tilanne oli jo päässyt siihen, että toisen lähelletulokin inhotti ja ahdisti, saatikka kosketus, tunteetkin molemmilla aika nollassa. Siitä en ainakaan itse ole enää päässyt yli, vaikka vielä olemme yrittäneet lasten vuoksi.
Perusjuttuja on, että syytellä ei saa eikä vaatia. Pitää sanoa: "Minusta tuntuu" tai "Minä haluaisin". Huonoin on: "Sinä et koskaan..."Toisen tunteista, ajatuksista ja haluamisista voi kysyä kunhan ei painosta.
Ei oo helppoa.
Vilkaise tätä keskustelua. Siellä on jopa ehdoteltu ratkaisujakin...
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=4500000000001391&posting=22000000020080008#22000000020080008