Moi. Tänään olis kiva keskustella asiallisesti äärimmäisestä ruokailmiöstä, eli ns. extreme-ruoasta. Nykyäänhän on trendikästä syödä mitä eilaisempia eksoottisia herkkuja. Kaiken kruunaa semmonen rento brassailu.
Mulle tuli mieleen et mikä on teiän äärimmäisin herkku mitä te olette syönyt? Meitsil on siskon makkarasta tehty keitto. Se oli aika nastya, mut vedin mä sitä kulhollisen.
Mulle tuli mieleen et mikä on teiän äärimmäisin herkku mitä te olette syönyt? Meitsil on siskon makkarasta tehty keitto. Se oli aika nastya, mut vedin mä sitä kulhollisen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
siskollasi ja miltä maistui? Onko siskos syönyt puolestaan sun makkaraa? Kamala perhe.
tai niit tuli sellases klimpissä, mist ne sit valmistettiin syötäväks.
Mitäs niitten klimppien sisällä oli?
mist se siskon makkara oli väsätty. Varmaan samast systeemistä ku muutkin makkarat.
miettii sun sukulaisia kun siskollaskin oli oma makkara
oli kaikilla oma makkara, äitil, siskol ja meitsil. Faija ei suostunut jostain syystä syömään sitä.
pieni selvennys. Emmä tarkottanut, et mun systeril olis makkara, saatikka et siit olis tehty keittoa. Zori, mun kämmi.
niitä makkaroita jossain elämänkaaren vaiheessa tulee, sinullekin joku päivä, saat nähdä.
maistelin ohutsuolesta tehtyä soppaa.
Poikaystäväni tykkäs onkimisesta ja teki sitten niistä sinteistä soppaa. Ihan hyvä juttu mutta kun se soppa oli täynnänsä kalansilmiä, ruotoja ja suomuja. Tää kaveri kehuskeli että tulipas hyvä soppa ja pakkohan se oli kiltisti syödä ja kiittää kauniisti kun oli vähän sellaisesta romanttisesta illallisesta kyse. Vähän oksetti mutta jälkiruoka oli hyvää :)
Jotain maapähkinävoita vai?
En kerro muuta kuin että suolaista ja makeaa se oli(tikkareita ja muuta kivaa). Maapähkinävoita en ole koskaan edes maistanut...
että sä tykkäät sun siskosta noin paljon!
Meidän perheessä ollaan jätetty toistemme makkarat rauhaan, tai kaipa ne äiti ja isä jotain makkaranmaisteluita harrasti kun sai kersat nukkumaan.
Mä oon äärimmäisen tylsä ihminen(ja vege) ei mul oo mitään sen kummempia elämyksiä. Aika extremeä se kyllä on jos mä rupeen itse kokkaamaan että nimeäisin tähän itse valmistamani ruoan.
ittees hauku. Et sä mun mielestä oo kyl mikään vihannes.
mä olen aika mehevä kinkku. Harmi ettet sä oo koskaan tullu haukkasee mua peppufileestä.
Vegeydestäni huolimatta mun lempiruokaa on sellanen elävä makkara, ja mielellään sellaisella tuoreella kastikkeella :)
plato favorito on ylikypsä maalaispalvikinkku. Korppukinkusta meitsi ei diggaa.
alunperin, olen olen, usko pois, ja mun kinkun saa ylikypsennettyä kun sitä jaksaa tarpeeksi kauan lämmitellä ja nuijia.
Mä veikkaan et sultakin löytyy omasta takaa melkoinen braatwursti...
Näetkö Enska, meillä synkkais ihan sairaan hyvin! :P
taaskaan... :(
aina ne dvd-tytöt voittaa mut!
WTF???
jotkut omituiset ravut joiden nimeä en enää muista. Merenelävien ja kasvikunnan tuotteiden suhteen ei oo mitään ongelmia mut lihan suhteen oon aika helvetin kranttu, vähänkään ällöä näköä, sitkoa tai omituista purutuntumaa niin multa meinaa lentää leksa samantien. Leikkailen mm. kinkusta ja muistakin leikkeistä kaikki ällöt kohdat veke ja joskus nakistakin palan pois jos se näyttää arveluttavalta ja eriväriseltä kuin muu nakki. Mitä jauhoisempi-> sitä tasavärisempi->sitä parempi :-)
joskus näkee sellases kondikses olevia kinkkuja, et meiziki meinaa laatata.
Arvaa tyrskähtelinkö ihan sairaasti tolle sun äskeiselle viestille...leksaa, sitkoa ja nirsoilua :D Meitsi repeilee ihan täysin. Hävettää kun en oo ees kotona ja pitää tyskähdellä ja pidätellä huutonaurua...ei saa tolleen kiusata.
Ps. Mulla on ihan samankainen yrjöysrefleksi läskinpalojen ja jänteiden osues hampaisiin :)
Yökkäilemisiin t: Tyttis
Pss. päästän ne huutonaurut sitten, ku oon päässy ylhäiseen yksinäisyyteeni.
pahoillani, purutuntuma nyt vaan sattuu olemaan olennainen osa ruokaa :-)
Onneks edes sun syrra on kuiteski streittari.
jutella vaihteeks asiallisesti, täällä tulehtuneen ilmapiirin keskellä. Nyt meitsi painun himaan ziigaa Gilmoren tyttöjä. Tää on se jakso ku Jody saa tietää et Angelica (nää on siskoksia) onkin maannut sen miehen kanssa. Täst kaikest syntyy melkoinen siskonmakkarasoppa.
Piis.
Japanissa tuli syötyä mitä kummallisempia otuksia, joista ei kaikista oikein ottanut selvää mitä ne edes olivat. Hyvin kuitenkin maistui. Yksi mieleenpainuva elikko oli hoya, jonkinlainen merivuokon sukulainen, jota syötiin raakana ja joka maistui mereltä, suolaiselta. Toinen ikimuistoinen ateria oli majatalossa aamiaisella tarjottu "krapulasoppa", jossa uiskenteli eläviä läpikuultavia pikkukaloja raa'asta kananmunasta ja soijakastikkeesta tehdyssä liemessä. Myös odori-ebi eli elävänä tarjottu katkarapu oli kiinnostava tuttavuus.
Ehkä extremein kulinaarinen elämys oli kuitenkin pallokala, sillä sain myrkytyksen mutta jäin henkiin. Suurin osa pallokalamyrkytyksen saaneista tiemmä kuolee, sillä vastamyrkkyä ei ole.