Miksi alternative rock-yhtyeet kuulostaa kaikki aivan samalta? Jokainen biisi samanlainen ja jokaisella laulajalla aivan sama pikkupoika-ääni. Jokainen yhtye käyttää samoja vaatteita keikalla, kuin mitä pitää muutenkin. Ei mitään erikoista niin musiikissa kuin ulkoasussakaan.
No mutta nyt on muotia kuunnella MCR:n, Musen, Placebon ja Breaking Benjaminin kaltaista alternative-lässytystä, joista yksikään ei tuo mitään uutta auringon alle. Nykypäivän musiikki junnaa paikallaan, eikä tätä menoa eteenpäin menekkään, sillä nämä urpot eivät edes yritä keksiä OMAA musiikkiaan.
No mutta nyt on muotia kuunnella MCR:n, Musen, Placebon ja Breaking Benjaminin kaltaista alternative-lässytystä, joista yksikään ei tuo mitään uutta auringon alle. Nykypäivän musiikki junnaa paikallaan, eikä tätä menoa eteenpäin menekkään, sillä nämä urpot eivät edes yritä keksiä OMAA musiikkiaan.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kerrankin hieno kommentti !
Kunnon aito rock n roll meininki puuttuu täysin ja porukka vaan sivuheittokampauksineen ja matalovyötäröpillifarkkuineen hakkaa kitaroitaan määkien jotain kurjasta elämästään.
Yäk.
Kalvotaiteilija ja Bissegin tiivisti minunkin ajatukseni aika hyvin. Ei voi muuta sanoa kuin että OIKEA rock on kuollut ja kuopattu ajat sitten.
Joo, ja miks 80-luvun "hair bändien" lyriikka kusee samalla tavalla?!
Kaipaan ite 60-luvun lopun saundeja ja 90-luvun grungea, mut hitot mitä edemmäs sitä mennään sitä vaikeampi on keksiä mitään uutta ja ihmeellistä, joka mullistaa rock-maailman! Varsinkaan Placebon, Musen ja Breaking Benjaminin kohdalla ei ole kyse mistään massan mukana menevästä, pintaliitosesta kaupallisesta paskasta (mitä varmaan yrität sanoa?) vaan ihan omaa musaansa tekevistä jannuista, jotka uskovat siihen mitä tekevät. Mun mielestä noilla bändeillä on se ihan oma saundinsa, kuuntele vaikka. So what jos nykyteinit tykkää noista, ei se tarkoita aina automaattisesti = roskaa (mut melkein). Huonot vertaukset heitit... Ehkä noista bändeistä puuttuu se jokin mikä ei just kolahda suhun, mutta se ei tee niistä huonoja. Paha vaan, jos eip kolahda...
Btw. en kuuntele mitään noista bändeistä, esitin vaan mielipiteeni, yhdyn tosin n. 70 prosenttisesti siihen mitä sanoit. ;) moro
Kaukana ollaan juu 60- ja 70-lukujen OIKEAN rockin tasosta. 80-luvun pop metallista alkoi musiikin kaupallistuminen ja niinpä en pidäkään 70-luvun jälkeistä musiikkia aitona rockina.
Nämä nykypäivän yhtyeet kieltämäti on kaikki samanlaisia eikä yhdelläkään uusista yhtyeistä ole sitä jotain omakeksimää, minkä takia he jäisivät historiaan.
Niinpä muutaman vuosikymmenen päästä ei näitäkään alternative-yhtyeitä muisteta. Ja syy on se, että heillä ei ole mitään OMAA...
että tungen nenäni taas tänne, mutta mitä erityisesti tarkoitat "OMALLA"? Olisi ihan mukava tietää...
Oma on sellaista, minkä joku yhtye on keksinyt ottaa käyttöön ensimmäisenä, eli se mistä kyseinen yhtye tunnetaan. Esim. vaikka uusi musiikkityyli tai ulkoinen juttu.
Sanotaan esimerkkinä vaikka HIM, joka loi itse oman tyylinsä, eli Love Metalin.
Niin nimenomaan ollut "ekana", OK. Suoraan joidenkin tyyliä kopioivia en itse tajua kanssa ollenkaan, sellaset on asia erikseen. Mutta vähän vaikea keksiä jatkuvasti mitään kokonaan uutta. Ihmettelen ite usein, että mistä hitosta ne kaivaa uusia säveliäkin jatkuvasti, kuulostamatta joltain toiselta. Aikamoinen virtuoosi täytyy olla, että pystyy luomaan jotain täysin muista poikkeavaa sensaatiota. Mun mielestä oma on sitä, että pystyt musiikin kautta ilmaisemaan itseäsi kokonaan ja musiikkisi välittää sen sanoman muille. Kyllä sen artistista huomaa ja kokee onko se ns. omaa vai jotain ihan muuta...
Meillä on vähän eri käsitykset tästä kai, mut sehän on vaan hyvä... :) Mä pidän suuni nyt kiinni..
alternative -jutussa on vähän perustavaa laatua oleva ristiriita: ko. musiikin kait pitäisi olla ns. vaihtoehtoista eli ei-niin-kaupallista (tähän kait pyritään myös ns. epämuodikkaalla pukeutumisella) mutta toisaalta senkin musiikin pitäisi mennä kaupaksi että levy-yhtiöiden kannattaisi niitä levyjä tuottaa ja bändin keikalle tulisi yleisöä eli kyseessä on ihan samanlaista rahantekoa kuin ihan rehellisesti kaupallisessa musiikissa (jos ei sitten olla liikkellä apurahan tai isukin rahojen turvin).
Ensinnäkin huutelet täysin itsetään selvää asiaa täällä. Tottakai alternative bändien musiikkissa on paljon samoja elementtejä kuin muidenkin ko. genren yhtyeillä. Siitähän se perkeleen tyylisuunta on syntyny. Täsmälleen sama yleistys voidaan tehdä Hard rockin, Speed metallin, tai vaikka Euro dancen kanssa. Vai tuutko sä tosissas väittämään, että kyllä Black Sabbathin ja Deep Purplen musiikki eroaa toisistaan täysin, puhumattakaan veikkosten pukeutumisesta? Tai että AC/DC on luonu jotain ihan omaa... Ei pyörää voi kahta kertaa keksiä. Kyllä taas nähdään, että mikään ei oo niin ahdasmielinen kuin rokkari... Jos ei joku musiikki kolahda, niin mitä sitten? Ei ole pakko kuunnella. En mäkää kuuntele vaikkapa R'N B:tä kun en sitä ymmärrä. Täsmälleen samasta syystä en sitä viitsi ruveta haukkumaankaan. Kuunnelkoot ne ketkä tykkää...
Ja mitä tuohon kaupallisuuteen tulee, niin eiköhän valtaosa bändeistä tee sitä musiikkia rakkaudesta musiikkiin ja kyseiseen elämäntapaan. Mun mielestä Alternativea ei tarvitse pitää anti-kaupallisena sen enempää kuin mitään muutakaa genreä, mitkä poikkeavat ns. valtavirrasta. Kysymys on vain musiikkilajista, joka vatii kuulijaltaan vähän enemmän kuin joku ihan perus poppi. Se onko kyseessä alternative, black metal tai fuusio jazz ei ole olennaista.
No, riittäähän näitä mielipiteitä...
Arvaa oonko samaa mieltä sun kanssa, taas? Toi AC/DC on muuten aina yhtä loistava esimerkki. ;)
Ehkä AC/DC ei ole luonut mitään uutta, mutta he jäävät historiaan ihmeellisen laulutyylinsä ja Angus Youngin koulupuvun ja ankkakävelyn takia.
Nyky-yhtyeet eivät jää historiaan, koska ne ovat liian taviksia. Ne tekevät vain perus-tavis-rockia, joka vetoaa pikkutyttöihin. Kylmä totuus on se, että vain kaikista friikeimmät ja massasta erottuvat yhtyeet ja muusikot jäävät historiankirjoihin.
Nykypäivän bändeissä on vikana se, että kaikki ovat samaa harmaata tavis-massaa. Missä ovat musiikilliset friikit, jotka uskaltavat tehdä jotain uutta?
Niinkuin Chuck Berry sanoi, että ennen rockissa ja muussa musiikissa oli hahmoja. Oli hyviksiä ja pahiksia. Oli rock-sankareita ja rock-roistoja. Nykyään on vain taviksia...
Kai sen voi nähdä noinkin... Jotenkaan itse ole vaan koskaan syttynyt tollasesta ideasta, koska mulle on aina ollut tärkeintä se itse musiikki, ei mitkään hemmettin persoonan piristeet ja lisäkkeet tai tietty (falski)esiintyminen lavalla tai edes se miltä esiintyjä pahemmin näyttää yms. Mutta totta se, että tylsä ja hengetön ei vaan vetoa. Mut ei se mitään, AC/DC on ihan jees... ;) Meni mulla varmaan aiheen vierestä nyt (ja pahasti), mut ei se kai mitään...