Minulla oli todella hyvä anoppi, tosin erosin hänen pojastaan 20 avioliittovuoden jälkeen hänen alkoholin juontinsa tähden. Kun seurustelimme nuorina , hän teki minulle aina valmiit voileivät herättyämme aamulla. Aina, kun lähdimme sieltä kotiin, hän sanoi menkää hyvällä onnella. Kun saimme lapsen, menimme usein maauimalaan uimaan polkupyörillä kesällä ja nautimme joka hetkestä hänen seurassaan. Hän elää vielä, mutta appiukko kuoli jo monta vuotta sitten. He olivat molemmat hyviä ihmisiä. Vaikka erosimme, on minulla ja exanopilla silti hyvät suhteet ja soitankin hänelle toisinaan.Jouluna näemme toisemme, kun anoppi tulee toisen tyttäreni luo tuomaan joululahjoja lapsenlapsilleen.Asumme näet tosi lähekkäin.Meillä ei ole ollut koskaan riitaa keskenämme eikä mitään takana puhumista.Hän on aika huumorintajuinen. Tämä on ehkä aika mahdottomalta kuulostavaa, mutta totta.Ainut miinus tulee anopille siitä, etä hän sanoo eron olevan minun syyni. Tiedä sitten häntä.
hyvä anoppi
Hertta-Ruusu
5748
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Onnee vaan onnee, sulle on sattunu tosi hyvin, kun olet saanut noin hyvän anopin että voit häntä oikein kehua. Syykin on aika selvä et ole hänen poikansa kanssa aviossa enää. Hän ei koe sinua uhkaksi itelleen. Hyvä olen iloinen puolestasi. Jatkakaa samaan tyyliin. Olet harvinaisuus yhteiskunnassamme.
Täällä on toinen onnekas miniä, mutta olen vieläkin naimisissa hänen poikansa kanssa....Kyllä niitä kehuttaviakin anoppeja löytyy vaikka kuinka paljon, ainakin minun tuttavapiirissäni.
Kyllä tosiaan on hyviäkin anoppeja. Omani on ollut yhtä hyvä kuin äitini. Kun menin naimisiin hänen poikansa kanssa, hän sanoi minulle etten ole miniä vaan kuin tytär hänelle. Aina tarvittaessa on ollut lapsenvahtina. Myös hän aina jaksoi lasten ollessa pieniä kehua miten hyvin puettuja he olivat, miten nätisti kammatut hiukset, miten hyvin kasvatin heitä. kuinka terveellistä ja hyvää ruokaa osasin laittaa ja kuinka siistiä meillä aina on. Tämä on ihan totta. Jos miehelläni ja minulla on jotain kinaa, hänen mielestään minä olen aina oikeassa. Ihanat syntymäpäivä ja joululahjat häneltä aina saan, hän ostelee niitä pitkin vuotta aina kun näkee jotain minulle sopivaa.
Hän on katolinen ja minä luterilainen, koskaan hän ei ole tyrkyttänyt omaa uskoaan lapsilleni tai muutenkaan puuttunut mitenkään kasvatukseen. Hän on ollut aina tarvittaessa kaikessa tukena olematta kuitenkaan tunkeilevainen. Osaisimpa itse olla yhtä hyvä anoppi miniöilleni.
Kuule, minusta tuntuu pikemminkin, että suurin osa anoppi-miniä -suhteista on ihan kohtuullisen hyviä, kunhan vaan kumpikin osapuoli on noin suunnilleen järki-ihminen, eikä puolin ja toisin odotella mitään ruusutarhaa eli ollaan ystävällisiä ja korrekteja sekä pidetään pieni välimatka.
Ollaan kiitollisia että olemme saaneet mukavat anopit. Samanlainen on oma anoppini, aina kehuu miten hyvin osaan kaiken (mitä tahansa) tehdä. Kyllä se lämmittää sydäntä kun jaksaa rakastaa minua mieheni ohella.
Luetaan ahkerasti tätä palstaa ja otetaan omista anopeista esimerkkiä, niin eiköhän mekin tuossa roolissa sitten aikanaan pärjätä.