Miten voit elää itsesi kanssa? Mä en voi ymmärtää sunlaisia ihmisiä...voi kuule...sulla on vielä paljon opittavaa elämästä. Lapsi olet vielä. Et edes koskaan saanut selville mitä MINÄ halusin. En ainakaan seurustella kanssasi. Mä halusin kokeilla ystävyyttä, pelkkää ystävyyttä! En enempää enkä etenkään vähempää. En halua enää. Kyseessä olisi siis ollut ystävyyssuhde...siis suhde. Sun mielestä ihmisellä voi ilmeisesti vain olla yksi suhde, rakkaussuhde. Tsemppiä sulle sitten sen kanssa.
Mua ei sitten tarvitse pelätä jatkossa lainkaan. Musta ei ole sulle pienintäkään häiriötä, sillä sua ei enää ole. Tiedätkös...ei tunnu lainkaan pahalta, vaikka kävikin mitä kävi. Mä itseasiassa osasin kuvitella jo kauan sitten millainen olet ihmisenä, mutta toivoin että se mielikuva olisi väärä. Eipä ollut! Mikä on tavallaan hyvä asia, sillä nyt voin luottaa itseeni entistä enemmän. Vastoinkäymiset vahvistaa. :) Ja mulle on ihan sama kuinka usein me joudutaan olemaan tekemisissä toistemme kanssa.
Take a good look in your heart; Tell me what do you see?
It's black and it's dark, now is that how you want it to be?
It's up to you; What you do will decide your own fate
Make your choice now for tomorrow may be far too late
You're gonna Burn in Hell
Oh, Burn in Hell
Mua ei sitten tarvitse pelätä jatkossa lainkaan. Musta ei ole sulle pienintäkään häiriötä, sillä sua ei enää ole. Tiedätkös...ei tunnu lainkaan pahalta, vaikka kävikin mitä kävi. Mä itseasiassa osasin kuvitella jo kauan sitten millainen olet ihmisenä, mutta toivoin että se mielikuva olisi väärä. Eipä ollut! Mikä on tavallaan hyvä asia, sillä nyt voin luottaa itseeni entistä enemmän. Vastoinkäymiset vahvistaa. :) Ja mulle on ihan sama kuinka usein me joudutaan olemaan tekemisissä toistemme kanssa.
Take a good look in your heart; Tell me what do you see?
It's black and it's dark, now is that how you want it to be?
It's up to you; What you do will decide your own fate
Make your choice now for tomorrow may be far too late
You're gonna Burn in Hell
Oh, Burn in Hell
Vastaukset 15
Vanhimmat
Nättiä... niin nättiä.
Työnnä vastuu vain toisen harteille ja tunne itsesi NIIN PALJON PAREMMAKSI KUIN ME MUUT. (Paitsi että... kukas meistä oliskaan synnitön.. paitsi sinä tietenkin...niin täydellinen.. aina niin oikeassa...vain palvojat puuttuu...mut hei ainahan voi perustaa uskonnon... ai niin, siihen tarviikin 20 kannattajaa...)
Tuntuu varmaan jo paremmalta, eikö?
Älä jää kuitenkaan harhakuvitelmiesi vangiksi, voi todellinen henkinen kehityksesi jäädä pahemman kerran junnaamaan sinne esimurrosiän kohdalle.
Tsemppiä.
Älä puhu henkisestä kehityksestä, kun sä et vielä tiedä siitä mitään. Mä sentään pystyn tunnustamaan virheeni ja kypsymättömyyteni, mutta mä en jää laakereilleni lepäilemään, vaan ainakin yritän tehdä jotain korjatakseni asiat. Sinä se olet, joka olet kuvitellut koko ajan olevasi oikeassa ja ihmetellyt miksen tanssi sinun pillisi mukaan.
Ja mä en muuten milloinkaan ollut juuri millään tavalla selvillä siitä, mitä sä OIKEASTI ajattelit minusta. Toisena päivänä saatoin ajatella että sä inhoat mua ja toisena päivänä saatoin ajatella jotain ihan muuta. Niin että siinäkin suhteessa sä taisit olla ihan omissa kuvitelmissasi.
Pidä ne tsemppis itselläsi. Tarviit sitä vielä paljon.
>Ja mä en muuten milloinkaan ollut juuri millään >tavalla selvillä siitä, mitä sä OIKEASTI >ajattelit minusta
Mutta mikset sä kysynyt suoraan? En minäkään sun päästä ajatuksia lue!
Heti tuntuu paremmalta kun sai vähän purkautua. Elämä kun on välistä NIIN jessuksen epäreilua arvausleikkiä ;)
"Mutta mikset sä kysynyt suoraan? En minäkään sun päästä ajatuksia lue!"
Kysynyt suoraan? Milloin? Ethän sä edes päästänyt mua lähellesi. Sä vaan sanoit kokoajan, että voidaan olla kavereita, vaikka tiesit että mä haluun ystävyyttä. Jos säkin voit sanoa halunneesi ystävyyttä tai peräti ajattelit mua ystävänä, niin silloin meillä on aivan eri käsitys ystävyydestä.
Mutta tärkeintä nyt tosiaan on, että sä ymmärrät sen, etten mä tosiaan luullut susta liikoja. Se on siis väärinkäsitys, että mä oisin milloinkaan luullut, että olisit kiinnostunut musta muuten kuin ystävänä. Toi asia jäi häiritsemään mua ihan törkeesti. Toivottavasti oot oikee henkilö, koska häneen mä en voi enää ottaa yhteyttä ja hän ymmärsi mun sanat täysin väärin. :|
"Suu puhuu mitä sattuu, teot huutavat sanojani kovemmin" -Joku sanoi joskus, jäänyt korvaan, tuntui sopivan tähän...
Toisen ihmisen lähelle pääset kysymällä... puhumalla... etsimällä... Lähelle pääsy vaatii siis työtä, ei kukaan avaa sinulle sydämensä ovia jos et ole valmis ottamaan ovenkahvasta kiinni. Ystävyys syntyy ymmärryksestä, joskus se yhteys syntyy ja joskus ei, ja siihen on vain tyydyttävä.
Ystävyys syntyy erimielisyyksistä, ja halusta tehdä työtä ystävyyden eteen. Ei kukkakaan kasva ja kukoista jos kukaan ei sitä kastelisi... Kornia, mutta totta.
Minä ymmärrän, ja olen kanssasi täsmälleen samassa tilanteessa. En ole varmastikaan "oikea" henkilösi, mutta puretaan paha mieli toisiimme, ehkä selvyys näihin tunteisiin syntyy sitä kautta. Ja tulipahan koettua yhdessä tämä yhteinen mielipaha.
Kiitos sinulle kun kuuntelit :)
No täytyy sanoa että mulla oli alusta asti tunne, että hän pitää mua vain pilkkanaan. Sen takia mun oli aika vaikee tehdä missään vaiheessa mitään konkreettista, kun pelkäsin että hän vain nauraisi räkäisesti päin näköä. No oikeaksihan se mielikuva lopulta paljastui - hän piti mua täytenä idioottina.
Onneksi hänestä puuttui se jokin, minkä vuoksi olisin ollut hänestä ns. vakavasti kiinnostunut. (Oikeestaan olihan kyllä toikin yksi asia, mikä esti mua toimimasta, koska pitihän munkin varoa, etten antaisi vääriä signaaleja.) Silloin hän olisi voinut satuttaa mua vielä pahemmin, nyt se oli aika pintaraapaisu. Eniten tosiaan harmittaa se väärinkäsitys, jonka hän jostain syystä sai. Siis kyllähän mä sanoin suoraan, että luulin hänen olleen kiinnostunut, mutta tarkoitin vain että kiinnostunut tutustumaan muhun. No ehkä parempi näin, jos tuollaisesta pahastuu.
Oon kyllä oppinut aivan hemmetisti elämästä ja ihmissuhteista viimeisen reilun puolen vuoden aikana. Osaltaan täytyy kiittää myös tätä entistä ystävääni. Nyt mä tajuun (tai oon kyllä tajunnut jo jonkin aikaa) kuinka epäkypsästi mä toimin viimeisimmän vakavan ihastukseni kanssa. Meillä meni poikki viime syksynä ja silloin koin varmaan elämäni tähän mennessä ainoan viisiminuuttisen, jolloin harkitsin itsemurhaa. No en kovin vakavasti, mutta kuitenkin. Meni noin kolme kuukautta ennen kuin olin täysin toipunut erosta. Ensin mä tietenkin syytin häntä kaikesta, mutta nyt oon tajunnut että minä se olin se paska. Tai en mä kaikkea omaksi syyksi pane, mutta suurimman osan. Meidän välillä oli jotain täysin uniikkia ja hän tuntui hyvältä mun sydämessä - se on se joka puuttui tältä "entiseltä ystävältäni", hän ei tuntunut hyvältä mun sydämessä muuten kuin ystävänä. Mulla oli tosiaan ensimmäistä kertaa jutellessamme se tunne, josta niin paljon kohutaan. Tunne että olisimme tunteneet toisemme jo pitkään.
Kiitos myös sulle. Olihan se terapeuttista purkaa tunteitaan tänne. :)
"Toisen ihmisen lähelle pääset kysymällä... puhumalla... etsimällä... Lähelle pääsy vaatii siis työtä, ei kukaan avaa sinulle sydämensä ovia jos et ole valmis ottamaan ovenkahvasta kiinni. Ystävyys syntyy ymmärryksestä"
Kuten jo sanoin, niin otan virheistäni opiksi ja niin olen tehnytkin. Mä oon jo solminut hänen jälkeen tapaamieni naisten kanssa hyviä ystävyyssuhteita, tai no alussahan ne vasta ovat, mutta ovat todellakin pelkkää ystävyyttä. Jotenkin tuntuu, että naisten kanssa on helpompi olla ystävä kuin miesten kanssa. Tai ainakin mun on helpompi luottaa naisiin. Vaikka on mun parhaat ystävät ainakin vielä kuitenkin miehiä. =)
että tarkoitettiin minua. Koska asia voi tietysti edelleenkin kaikesta huolimatta olla näin, niin laitanpa muutaman rivin minäkin. Menee sitten oikeaan osoitteeseen tai ei.
Etpä sinäkään aivan niin enkeli ollut kuin annat/annoit ymmärtää. Saattaapa olla, että tiesin hyvinkin mitä sinä halusit ja siksi ollaan tässä. Totuus voi olla joskus kipeää kuultavaa, mutta ystävän kertomana siitä ei pitäisi suuttua, varsinkin jos sinä olet sen oikeuden jo ottanut itsellesi. Joskus tietysti kannattaa miettiä puolin ja toisin onko aina puhuttava niin suoraan, että se satuttaa. Oletko täysin varma, että sinun puheesi ei joskus tehnyt näin. Arvostan edelleen ystävyyttämme ja toivon väliemme korjautuvan. Sitä mitä ennen oli en tahdo takaisin ja tuskin sinäkään kaikkea sitä kaipaat. Sydämmessäni tahdon sinulle kuitenkin kaikkea hyvää kävi miten kävi.
Toivon todella ettei tämä ollut tarkoitettu minulle, sillä siitä tuli minulle paha mieli. Ehkä se olikin tarkoituksesi en sitä tiedä, mutta toivon kuitenkin ettet ajattelisi minusta mitään pahaa. En tarkoittanut loukata sinua mitenkään.
Milloin kertomasi tapahtui?
Olet syyttelyvaiheessa ja etsit entisestäsi kaikki mahdolliset huonot puolet. Tiedän koska olisin itse voinut kirjoittaa saman muutama vuosi sitten. Kyllä tuo viha sinusta poistuu aikanaan. Parempi olisi kuitenkin antaa heti anteeksi, koska tuo vie sinulta enemmän voimia ja energiaa. Satutat vain itseäsi tuolla vihaamisellasi.
Tutulta kuulostaa lukuunottamatta viimeistä lausetta. Anna sille vielä mahdollisuus (tai kaksi) kun mullekin annettiin.
Onko kaikki naiset (oletetaan että olet nainen) samanlaisia syöjättäria , jotka tahtovat saada miehet komentoonsa ja alistaa kaskyläisikseen . Tutulta kuulostaa kaava ystävyydestä .
Mieluumin sitä vähän tykkää "ystävästään" .
Tää on sitten MINUN mielipide.
niin haluat siis olla vain ystävä..mielestäni naiset ja miehet eivät voi totuudellisesti olla ystäviä..(kokemus opettanut)...tai ensin pitää käsitellä tämä "toinen asia" selkeesti poissuljetuksi..Naisena voin sanoa, että sen jälkeen voi jo tullakkin kyseeseen ystävyyssuhde...Mutta "sen asian" täytyy selkeesti olla osoitettu olevan asia..joka ei tule missään nimessä kyseeseen..Joten selkeyttä käytökseen niin asia sujuu..
Monesti se asia on niin että ei kyetä ymmärtämään toisen ajatuksia ja tarkoitusperiä. Mikähän se "se asia" mahtaa sitten oikein olla.
Ainakin omasta puolestani voin sanoa, että kyllä onnistuu. Kahden sinkun välillä se saattaa olla vaikeaa - siitä ei ole kokemusta - mutta jos naisella on poikaystävä tahi peräti avo-/aviomies, niin mun mielestä ystävyys sellaisen naisen kanssa on todella helppoa. Helpompaa kuin useimpien miesten kanssa - siitä on kokemusta.
Esimerkiksi mun parhaan ystävättären kanssa ei todellakaan olla selkeästi puhuttu, ettei mikään vakavampi tule kyseeseen. Se on aivan itsestään selvyys, sillä hän on avoliitossa eikä se kirpaise mua enää pätkääkään. Olin kyllä alussa todella ihastunut häneen, mutta ei sillä ole enää väliä. Mä oon jopa kertonut siitä hänelle eikä hän ole ainakaan sanonut tai osoittanut, että se häiritsisi häntä lainkaan. Ehkä mun on ollut aavistuksen vaikempi saavuttaa hänen täyttä luottamustaan sen jälkeen, mutta eiköhän se onnistu. Hän on tottavie sen arvoinen.