Monta on ihmisellä tuskaa ja iloa.
Aamos kirjoitti pari päivää sitten, että saivat hyvästellä sukulaisensa viimeiseen lepoon..
Se on sielullisesti raskasta luovuttaa läheinen Isän kotiin, meilläkin on muistotilaisuus ensiviikolla, kun 44 vuotiaan sisaremme siunaamme viimeiseen lepoon.
Eli aika on syntyä ja aika kuolla, mutta uskossa kun tämän ajan jättää, niin on ihana jälleen näkeminen niillä ihmisillä.
Toisille annetaan hiukan pidempi elämän kaari tätä maallisen elämän tivalta, vaikka sekin on pisimmilläänkin haihtuvan pisaran tapainen.
Harva edes muistaa muutaman vuoden kuluttua meidän elämäämme.
Salomo kuitenkin tälläiset ajatukset meille toi elämänsä eräässä vaiheessa, kun päiviään punnitsi.
1 Kaikella on määrähetkensä, aikansa joka asialla taivaan alla. [Saarn. 9:11]
2 Aika on syntyä ja aika kuolla, aika on istuttaa ja aika repiä maasta, [Job 14:5]
3 aika surmata ja aika parantaa, aika on purkaa ja aika rakentaa,
4 aika itkeä ja aika nauraa, aika on valittaa ja aika tanssia,
5 aika heitellä kiviä ja aika ne kerätä, aika on syleillä ja aika olla erossa,
6 aika etsiä ja aika kadottaa, aika on säilyttää ja aika viskata menemään,
7 aika repäistä rikki ja aika ommella yhteen, aika olla vaiti ja aika puhua, [Sir. 20:7]
8 aika rakastaa ja aika vihata, aika on sodalla ja aikansa rauhalla.
9 Mitä hyötyä on vaivannäöstä sille, joka työtä tekee? [Saarn. 1:3, 2:22]
10 Olen katsellut kaikkea aherrusta, jonka Jumala on antanut ihmisille heidän rasituksekseen.
11 Kaiken hän on alun alkaen tehnyt hyväksi ja asettanut iäti jatkumaan, mutta ihminen ei käsitä Jumalan tekoja, ei niiden alkua eikä loppua. [Saarn. 11:5; Viis. 9:16]
12 Minä oivalsin, ettei ihmisellä ole muuta onnea kuin iloita ja nauttia elämän hyvyydestä.
13 Mutta Jumalan lahja on sekin, että ihminen saa vaivannäkönsä keskellä syödä ja juoda ja nauttia elämän antimista. [Saarn. 2:24 ]
14 Minä oivalsin, että kaikki, minkä Jumala tekee, pysyy ikuisesti. Siihen ei ole lisäämistä eikä siitä vähentämistä. Jumala on niin tehnyt, että häntä pelättäisiin. [Ps. 33:11; Jes. 46:10]
15 Mitä nyt on, sitä on ollut ennenkin, ja mitä vastedes on, sitäkin on ollut ennen. Jumala tuo esiin sen, minkä aika on vienyt. [Saarn. 1:9
Herramme Jeesus Kristus antakoon valoisan mielen tällekin päivälle, jopa niille jotka murheen laaksossa vaeltavat.
Aamos kirjoitti pari päivää sitten, että saivat hyvästellä sukulaisensa viimeiseen lepoon..
Se on sielullisesti raskasta luovuttaa läheinen Isän kotiin, meilläkin on muistotilaisuus ensiviikolla, kun 44 vuotiaan sisaremme siunaamme viimeiseen lepoon.
Eli aika on syntyä ja aika kuolla, mutta uskossa kun tämän ajan jättää, niin on ihana jälleen näkeminen niillä ihmisillä.
Toisille annetaan hiukan pidempi elämän kaari tätä maallisen elämän tivalta, vaikka sekin on pisimmilläänkin haihtuvan pisaran tapainen.
Harva edes muistaa muutaman vuoden kuluttua meidän elämäämme.
Salomo kuitenkin tälläiset ajatukset meille toi elämänsä eräässä vaiheessa, kun päiviään punnitsi.
1 Kaikella on määrähetkensä, aikansa joka asialla taivaan alla. [Saarn. 9:11]
2 Aika on syntyä ja aika kuolla, aika on istuttaa ja aika repiä maasta, [Job 14:5]
3 aika surmata ja aika parantaa, aika on purkaa ja aika rakentaa,
4 aika itkeä ja aika nauraa, aika on valittaa ja aika tanssia,
5 aika heitellä kiviä ja aika ne kerätä, aika on syleillä ja aika olla erossa,
6 aika etsiä ja aika kadottaa, aika on säilyttää ja aika viskata menemään,
7 aika repäistä rikki ja aika ommella yhteen, aika olla vaiti ja aika puhua, [Sir. 20:7]
8 aika rakastaa ja aika vihata, aika on sodalla ja aikansa rauhalla.
9 Mitä hyötyä on vaivannäöstä sille, joka työtä tekee? [Saarn. 1:3, 2:22]
10 Olen katsellut kaikkea aherrusta, jonka Jumala on antanut ihmisille heidän rasituksekseen.
11 Kaiken hän on alun alkaen tehnyt hyväksi ja asettanut iäti jatkumaan, mutta ihminen ei käsitä Jumalan tekoja, ei niiden alkua eikä loppua. [Saarn. 11:5; Viis. 9:16]
12 Minä oivalsin, ettei ihmisellä ole muuta onnea kuin iloita ja nauttia elämän hyvyydestä.
13 Mutta Jumalan lahja on sekin, että ihminen saa vaivannäkönsä keskellä syödä ja juoda ja nauttia elämän antimista. [Saarn. 2:24 ]
14 Minä oivalsin, että kaikki, minkä Jumala tekee, pysyy ikuisesti. Siihen ei ole lisäämistä eikä siitä vähentämistä. Jumala on niin tehnyt, että häntä pelättäisiin. [Ps. 33:11; Jes. 46:10]
15 Mitä nyt on, sitä on ollut ennenkin, ja mitä vastedes on, sitäkin on ollut ennen. Jumala tuo esiin sen, minkä aika on vienyt. [Saarn. 1:9
Herramme Jeesus Kristus antakoon valoisan mielen tällekin päivälle, jopa niille jotka murheen laaksossa vaeltavat.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Raamatusta, jotka Jeesus itse sanoi:
Joh. 11:25
Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut.
Joh. 6:39
Ja minun lähettäjäni tahto on se, että minä kaikista niistä, jotka hän on minulle antanut, en kadota yhtäkään, vaan herätän heidät viimeisenä päivänä.
Joh. 6:40
Sillä minun Isäni tahto on se, että jokaisella, joka näkee Pojan ja uskoo häneen, on iankaikkinen elämä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä."
Jeesus on kuolemankin voittaja, ja se on uskossa kuolleen omaisille lohduttava tieto.
Tiedän varsin hyvin kuinka mustiksi saattavat pilvet nousta läheisen poistuessa viereltä, eikä sitä suuret puheet paljoa lievitä, ehkä vierelle tuleminen ja siinä yhdessä olo lohduttaa joskus parhaiten.
Mieleeni jopa muistui tässä äitini traakinen lähtö ja kun hänet seuraavana aamuna nostin jäistä.
Jo se edellinen yö oli melko koettelemus nuoruuteeni, kun ymmärsin etten tule äitiäni tässä ajallisessa ajassa koskaan elävänä näkemään, vaikken tiennyt vielä hukkumisesta.
No silloin ei ollut kriisi ryhmiä eikä lohduttajia, kuten nykyään.
Aina nousee Job mieleen, kun hän kärsimyksissään sai ystävänsä vieraakseen.
Se ensimmäinen viikko meni Jumalan suunnitelmissa, kun he istuivat hiljaa Jobin kanssa, mut sit alko lipsumaan, kun alkoivat syitä syviä pohtimaan.
Nyt sit jatkamaan päivän "harrastuksia", eli siunatut päivät jokaiselle, Jeesus olkoon purressanne.
ja voimia.
ihmisen kuollessa/kuoltua avuliaat uskovat muistuttavat sureville sukulaisille, ettei kuollut pääse taivaaseen, koska ei ole tehnyt parannusta.
Tällaista on sattunut ainakin lestadiolaisten piirissä. Miten lie helluntailaisten?
Otan osaa suruunne.
Tv. Amos7