Mulla on ongelma. Mä en enää jaksa yksin raataa, kun toinen makaa vuosikaudet sohvalla. Mä haluan eron! Ikää on kohta neljäkymmentä ja avoliitossa ollaan oltu vuosikymmenet, mutta nykyään mikään ei toimi. Avovaimo on ollut kotana (meillä ei ole lapsia) viimeset 10 vuotta. Me eletään vain mun palkalla - mutta kyllä se harmittaa kun yksin joutuu kaiken tekemään. Se on niin patalaiska, että viettää koko päivän telkkarin ääressä. Kun mä meen kotiin, niin MÄ rupean laittamaan ruokaa tai haen sen raflasta. Raha-asioissa se tietää, että mä hoidan - ei ole niin väliksi...
Muutenkin se aenne tympii - riidellä mä en jaksa, duunipäivän jälkeen siihen ei ole energiaa. Jos jostain sanon, niin tulee silmille heti.
Mutta en haluaisi pilata loppuelämääni tässä tilanteessa. Irti on päästävä. Hauskaa tämä ei enää ole.
Muutenkin se aenne tympii - riidellä mä en jaksa, duunipäivän jälkeen siihen ei ole energiaa. Jos jostain sanon, niin tulee silmille heti.
Mutta en haluaisi pilata loppuelämääni tässä tilanteessa. Irti on päästävä. Hauskaa tämä ei enää ole.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Kuuleppas nyt. Jos et enää jaksa, tee asialle jotain.
Jos et kerta saa vaimolle puhuttua, teepä sitten avioerohakemus ja laita menemään.
Jos on yhteinen omistusasunto, siitä pitää sitten neuvotella, jos taas on vuokra-asunto, haepa itsellesi uusi ja ilmoita vaimollesi, että loppu mikä loppu.
Miksi avoliitto täytyisi purkaa avioerohakemuksella?
Ei muuta kun akka kadulle tai itse uuteen asuntoon. Jos ei kerran akka ole lainkan yhteistyökykyinen ja toista huomioiva ja arvostava.
kun se on mun se omistusasunto - joten jos heitän pihalle, niin se on oikeasti pihalla silloin! Eihän toista ihmistä voi kuitenkaan kadulle laittaa!
Tilannehan on oikein hyvä. Annat akalle vaikka kuukauden aikaa etsiä uusi asunto itselleen. On akan oma asia onko hän hankkinut asunnon määräajassa vai ei, sen jälkeen akan voi laittaa kadulle. Voi laittaa nopeamminkin, mutta on kohtuullista antaa kuukaisi aikaa etsiä uutta asuntoa. Kesäaikaan akan voi laittaa kirjaimellisesti kadulle, talviaikaan on kai annettava aikaa etsiä uusi asunto. Vastuu uuden asunnon hankkimisen onnistumisesta on akalla.
ootpas ollut harvinaislaatuinen mies, yleensä se on nainen joka jaksaa kestää tuollaista tilannetta.
miten ihmeessä oot päätynyt tuollaiseen tilanteeseen, tai miten se on saanut alkunsa?
ja miten se sun nainen ajattelee asiasta, ootte kai kuitenkin keskustelleet jotain asiasta? vai siis taisit kai tarkoittaa että se nainen suuttuu ja huutaa sulle oitis jos sanot? mutta mitä ihmettä se sitten huutaa sulle, jos siis tulee "silmille"?
vai ootko vain niin rakastunut ettet halua luopua siitä ihmisestä?
kuulostaa huolestuttavalta. tiedän että yksineläminenkään ei ole yhtään kivaa, oon itse juuri eronnut kun asiat eivät toimineet ja tuntui juuri tuolta että itse joutuu hoitamaan kaiken yksin. mutta kyllä siihen suhteeseen kuuluu toisen arvostus, molemminpäin, muuten se ei mun mielestä ole ees oikeaa rakkautta.
tsemppiä sulle ja päätöksiin, älä pilaa elämääsi, maailmassa on paljon hyviäkin naisia jotka arvostaa sua ja sun tekemisiä. :)
Onko naisellasi alkoholiongelma, masennus tai jotakin...? Siis jos hän 10 vuoteen ei ole sen kummemmin muuta tehnyt kuin kuluttanut sohvaanne?
Kun haluat erota, niin jotenkinhan se on vain saatava sanottua... Mitä HÄN haluaa suhteeltanne, elämältään, mitä hän toivoo? Voisiko esim. tuon kysymyksen kautta yrittää aloittaa keskustelua ja siten saada sanotuksi, mitä itse ajattelet ja olet päättänyt? Tällaisia ajatuksia tuli ensimmäisenä mieleen.
kannustusta, kun kyseessä onkin MIES, joka tekee kaiken, ja nainen vaan on..
Tällainenhan ON monille naisille jokapäiväistä elämää tuhansissa kodeissa.
Mitä sitten, jos kyseessä nyt on mies? Sitä joko kestää, tai ei kestä.
Tuollaiseenhan ei ole pakko suostua ja siitä on kysymys.
Jatkaako tuttua ja turvallista, vai tekeekö radikaalin päätöksen ja hyppää tuntemattomaan???
Sitä moni ei halua tehdä ja siksi jutut jatkuvat vuodesta toiseen..
Tottakai tilanne tympii sitä joka tekee kaiken, ja tottakai se toinen EI halua luopua saavutetuista eduista..
AP:lle, teillä ei ole lapsia, ilmoita vaimokkeelle, että asuminen sinun matalassa majassasi loppuu _____ päivänä ja sano että päätöksestä ei voi valittaa.
Pidä huoli, että hän uskoo kerralla. Tuo pakkauslaatikoita ja erottele vaimokkeen omaisuutta niihin, pyydä häntä itseään osallistumaan pakkaamiseen, että varmasti kaikki vaimokkeen tavarat tulevat mukaan.. Huolehdi, että sinun tavarasi eivät "eksy" mukaan.
Ole ystävällinen ja päättäväinen, huutamaan ei kannata alkaa, koska päätöksen tekeminen on vaikeinta ja kun se on tehty, niin pidät siitä vain tukevasti ja rauhallisesti kiinni, etkä sorru riitelyyn ja haukkumiseen.
Jollei vaimoke aio suostua poistumaan, niin kerro että sinun omasta asunnostasi jonkun eitoivotun henkilön poistaminen onnistuu sitten soittamalla poliisi paikalle. Koska juuri niin se menee.
Onnea oikeaan, uuteen elämään.
Ole vahva, älä suostu itkulla eikä säälillä jatkamaan, se ei ole rakkautta. Et sinä säälistä ottaisi ketään spurguakaan leipiisi makaamaan...
Meillä kotona tilanne samanlailla, mutta toisin päin. Ukko ei tee mitään. Muuta kuin istuu internetissä 6-12 tuntia päivässä. Minä teen kaiken yksin. Kotityöt ja hoidan lapset. Olen työtön joten aikaa on. Mutta ei tuota loputtomiin jaksa. Meillä mies ei osaa edes keskustella asioista. Kun tulee riita, hän ottaa ja lähtee ja tulee takaisin kun huvittaa. Ja elämä jatkuu kuin mitään ei olisi tapahtunut. Meillä tilanne jatkunut noin 6 vuotta ja nyt alkaa olla mietinnän paikka muuttaa omaa elämää paremmaksi. Mies ei edes näytä tunteitaan joten en saa tästä suhteesta mitään itselleni.
helvettiin, virkistyykin vielä, joku saa uuden patjan !
Hej mulla on ihan samanlainen ongelma? tuntuu et olisin itse kirjottanut samanjutun samoin miä kyn töissä ja mies makaa päiväkaudet kotona siivoaa silloin tällöin. On tuskallista katsoa kun itse paiskit töissä päivät pitkät ja kun tuut kotia niin kotona pitää vielä siivota ja laittaa ruuat ja niin edell.. Mutta meillä on vielä yksi lapsi hoidettavana. Sitten vielä kun palkka tulee niin mä joudun vielä maksaa kaikki laskut itse kun ei miehellä ole rahaa. Olen itse nyt päättänyt et nyt mulle riitti me ollaan oltu jo 8v.yhdessä ja ei ole muuttunut mihinkään suuntaan ekä se tästä enää muutu. Joten olen vain yrittännyt katsoa jotai sopivaa aikaa ja sanoa sille että se on nyt vain näin että en kertakaikkiaan enään jaksa tätä touha että nytten meidän suhde on lopullisesti loppu mutta lasta saa tavata niin paljon kuin haluaa mun puolesta mutta mun tunteet sitä kohtaan on loppu.
Miten vaimosi on voinut olla kotona 10 vuotta -onko työtön työnhakija vai jäyttäytynyt pois systeemistä, eikä saa edes peruspäivärahaa? Sinä olet ilmeisesti antanut asialle hiljaisen hyväksyntäsi vaikenemalla tilanteen aiheuttamasta ärsytyksestä?
Minusta olisi reilua, että kertoisit vaimollesi harmituksesi syyn. Iso tappelukin olisi parempi kuin tuollainen pussuttaminen. Jos ilma ei yhtään puhdistu, kerro että naisen pitäisi alkaa miettiä toimeentutuloaan ja asumistaan. Anna hänelle sentään muutama kuukausi varoaikaa, että ehtii järjestää asumisensa (tulottomalle vuokratakuiden maksaminen on mahdotonta) ja vaikka varata ajan sosiaalitoimistosta.
.. kysytään neuvoa kun sitten kun joku viitsii vastata niin kysyjä ei vaivaudu itse edes kommetoimaan??
yksinkertaisesta syystä, etten ole ollut tietokoneen äärellä. Viikonloppu meni saaristossa.
Olen kyllä ajatellut onko hänellä masennusta tai mistä on kyse. En itsekkään tiedä. Olen yrittänyt ehdottaa kursseja tai jotain mitä voisi tehdä (mun mielestä mielekästä) esim. opiskella tai jotain, mutta ei. Tv katsominen on tärkeämpää ja sitä tuijotetaan päivin öin. Onko se merkki masennuksesta vai on ihminen patalaiska.
Rahan puutekkaan ei saa liikenteellä koska sitä saa minulta. Lakuja ei tarvitse hoitaa kun hän tietää, että ensimmäisen muistutuksen jälkeen minä hoidan. Olen kyllä yrittänyt kertoa, että ei mullakaan ylimääräisiä ole. Hän ei vaan usko tai välitä.
No okei pyykit hän pesee, mutta esim. ei edes pihatöitä. Syömingit tehdään fiftyfifty mutta mutta sitten me syödäänkin usein ulkona, kun ei viitsi tiskata. On toki minussakin varmaan vikaa, olen paljon poissa (työmatkoilla) mutta miten joku voi elää toisen siivellä vuosikausia? Kyllä multa on arvostus mennyt ja ymmärrys. Jos se on masentumisesta kiinni, niin miksi ei sitten sanota sitä, tai hakeuduta jonkunlaiseen hoitoon..
että onko avokillasi ystäviä, harrastuksia yms.
- olisi hyvä olla, sillä jo se antaa ihmiselle positiivista energiaa selvitä elämässä eteenpäin. Ehkä hän tarvitsisi em. koska kerroit olevasi paljon poissa -
jonkinlainen liikunnallinen harrastus voisi olla sopivaa piristystä - vaikka yhdessä ensin, jotta hän saisi uusia ajatuksia ja voisi suunnitella elämää eteenpäin. Voisi innostua ehkä opiskelemaan jotakin mielenkiintoista tms.