Ollaan seurusteltu nelisen vuotta ja asuttu kimpassa melkein koko aika. Elämä kulkee painollaan, molemmilla on myös omaa elämää ja olen ihan tyytyväinen. En osaa sanoa, olenko onnellinen.
Vaikka rakastankin tyttöystävääni, mietin koko ajan, jospa jossain on jotain parempaa. Lisäksi ihastuin yli 1,5 v. sitten työpaikalla naiseen, joka tosin sittemmin on vaihtanut työpaikkaa - näemme kuitenkin silloin tällöin ja olen edelleen ihastunut. Nainen ei halua minusta mitään niin kauan, kuin olen varattu.
Välillä tuntuu, että pitäisi tehdä elämälleni jotain, mutta en vaan saa aikaiseksi. Mikä neuvoksi?
Vaikka rakastankin tyttöystävääni, mietin koko ajan, jospa jossain on jotain parempaa. Lisäksi ihastuin yli 1,5 v. sitten työpaikalla naiseen, joka tosin sittemmin on vaihtanut työpaikkaa - näemme kuitenkin silloin tällöin ja olen edelleen ihastunut. Nainen ei halua minusta mitään niin kauan, kuin olen varattu.
Välillä tuntuu, että pitäisi tehdä elämälleni jotain, mutta en vaan saa aikaiseksi. Mikä neuvoksi?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Yleisiä tunteita tuollaiset, et todellakaan ole ainoa joka joutuu / on joutunut kamppailemaan noiden ajatusten kanssa.
Onnellisuuden tunne on monimutkainen juttu. Luulisin, että monelle meistä miehistä vielä vaikeampi kuin naisille yleensä. Ainakin itse luulen niin. Siihen vaikuttaa todella monet seikat, jotka heijastuvat toinen toisiinsa. Esimerkkinä se että jos et viihdy työssäsi niin helposti koet että et ole onnellinen muutenkaan. Vaikka sinulla olisikin lähes täydellinen parisuhde. Eli näin asia heijastuu parisuhteeseen. Lisäksi siinä tulee ihan konkreettisestikin naristua asioista puolisolle silloin kun mitta alkaa tulla täyteen ja se voi tietenkin vaikuttaa parisuhteeseen negatiivisesti. Ja monet muut asiat.
Sitten pitäisi muistaa se, että jos sinulla on oikeasti hyvä parisuhde niin ruoho tuskin on aidan toisella puolella vihreämpää - kuin hetken. Tottahan toki me kaikki haaveillaan joskus siitä että pääsisimme puristelemaan vierasta, mutta fantasiat on fantasioita ja hetken huuma menee ohi. Sen takia ei kannata hyvää suhdetta uhrata.
Henkiselläkin puolella tuo pitää paikkansa - voi kuvitella löytäneensä sielunkumppanin, mutta kun arki koittaa niin sielunkumppanuus usein unohtuu ja tosielämä astuu peliin. Tällaistakin on tullut nähtyä.
Mutta, mutta. Jos koet, että et pysty elämään nykyisen tyttöystäväsi kanssa niin ratkaise asia mahdollisimman pian. Teet hänelle vääryyttä jos elätte kauan valheessa. Joskus itsensä vapauttaminen on myös toisen vapauttamista vaikka kumppani sitä ei heti ymmärtäisikään itse. Sanon näin siksi, että aikoinaan ex-vaimoni teki ratkaisun erosta ja nyt kun olen nähnyt mitä elämä voi olla niin olen hänen ratkaisustaan varsin kiitollinen.
Yksiselitteistä vastausta ei siis ole olemassa tilanteeseesi, jokainen joutuu kuitenkin loppuviimeksi lusimaan kakkunsa ihan itse.
Tsemppiä kuitenkin ja toivottavasti saat asiasi rullaamaan.
minunkin tekisi joskus mieli vierasta miestä, kun en ihan täysin tyytyväinen suhteeseeni ole. Vaikka toisaalta kun tietää mitä mulkkuja miehet yleensä on niin taas ei tee mieli, oma mies on kuitenkin sen verran tasokas. Vaikeeta on nuorten pääkoppien sisällä.