Mulla on "täydellinen" suhde. Me ollaan oltu puolivuotta yhdessä ja kaikki on edelleen hyvin, mun poikaystävä rakastaa mua ja uskoo yhteiseen tulevaisuuteen. Mun poikaystävä on naisen unelma, se täyttää kaikki ne jutut mitä naiset aina miehestä hakee. Kaikki pitää meitä täydellisenä parina, ja olettavat et me ollaan ikuisesti yhdessä.
Ongelma onkin se että me ollaan kumpikin tosi nuoria, enkä mä ainakaan oo valmis elään loppu elämääni näin. Mä alotin puheet kihlauksesta, koska halusin vakuuttaa itselleni et tää suhde on sen arvoinen. Nyt jutut on menneet siihen et me haaveillaan yhdessä lapsista ja omasta yhteisestä asunnosta.
Nyt kuitenkin mun poikaystävä menee inttiin vuodeksi ja mun pitäs kiltisti odottaa täällä sitä. Mä olen flirttaileva luonteeltani ja haluan seikkailla. Mä lähden samalla toiselle paikkakunnalle opiskelemaan ja tutustun uusiin ihmisiin.
Joka kerta kun mun poikaystävä sanoo rakastavansa mua, mä mietin vastatessani, et rakastanko mä sitä oikeesti. Olenko mä sen kanssa vain siksi että pelkään yksin oloa ja siksi et me ollaan kasvettu yhteen. Sen kanssa on vaan niin helppo olla, mun ei tarvitse esittää tai pelätä mitään, koska voin luottaa siihen täydellisesti. Mutta välillä taas mulla on tosi ahdistunut olo ja se johtuu ainoastaan siitä että mä haluisin olla jossain muualla, koska läheisyys ja liika rakkaus ahdistaa.
Mikä neuvoksi, mä haluan olla sen kanssa, mut nää ajatukset vaivaa mua usein....
Ongelma onkin se että me ollaan kumpikin tosi nuoria, enkä mä ainakaan oo valmis elään loppu elämääni näin. Mä alotin puheet kihlauksesta, koska halusin vakuuttaa itselleni et tää suhde on sen arvoinen. Nyt jutut on menneet siihen et me haaveillaan yhdessä lapsista ja omasta yhteisestä asunnosta.
Nyt kuitenkin mun poikaystävä menee inttiin vuodeksi ja mun pitäs kiltisti odottaa täällä sitä. Mä olen flirttaileva luonteeltani ja haluan seikkailla. Mä lähden samalla toiselle paikkakunnalle opiskelemaan ja tutustun uusiin ihmisiin.
Joka kerta kun mun poikaystävä sanoo rakastavansa mua, mä mietin vastatessani, et rakastanko mä sitä oikeesti. Olenko mä sen kanssa vain siksi että pelkään yksin oloa ja siksi et me ollaan kasvettu yhteen. Sen kanssa on vaan niin helppo olla, mun ei tarvitse esittää tai pelätä mitään, koska voin luottaa siihen täydellisesti. Mutta välillä taas mulla on tosi ahdistunut olo ja se johtuu ainoastaan siitä että mä haluisin olla jossain muualla, koska läheisyys ja liika rakkaus ahdistaa.
Mikä neuvoksi, mä haluan olla sen kanssa, mut nää ajatukset vaivaa mua usein....
Vastaukset 8
Vanhimmat
nyt niin ne ei varmastikkaan häviä kuin vasta ehkä vanhemmalla iällä, sama kuin sanoisit poikaystävälles, että erotaanko nyt ja palataan sitten taas yhteen 10v kuluttua niin minä seikkailen sillä aikaa. ikävä juttu vaan et jos poikaystäväs on 100% luotettava ja täydellinen mies sinulle niin sellaisia ei ehkä tule koko ikänäsi vastaan, ootkos sen valmis hyväksymään jos sen jätät? mietit varmaan sitten 30v sinkkuna että "miks olinkaan nuorena niin tyhmä ja halusin seikkailla?!" mutta jos on sellainen luonne että tahtoo seikkailla niin sille ei yksinkertaisesti voi mitään, ihan oma ratkaisusi... on myös kaksi ääripäätä nykyinen täydellinen poikaystäväsi, jonka kanssa teette lapsia ja ootte ikuisesti onnellisesti yhdessä tai sitten eroat nyt ja myöhemmin erehdyt suhteeseen miehen kanssa joka juo ja hakkaa välillä sinua, olet vain takertunut siihen mieheen koska teillä on jo pari yhteistä lasta. niin.. harvoin noi teinirakkaudet kestää ikuisesti, anna mennä vaan kun oot vielä noin nuori.
totesit: et ole vielä valmis sellaiseen elämään, jota olette poikaystäväsi kanssa suunnitelleet. Etenkin, jos olette olleet yhdessä vain puoli vuotta ja tunnet jo nyt, että rakastumisvaihe on ohitse, etkä tiedä varmasti rakastatko kumppaniasi oikeasti, et ole valmis sitoutumaan poikaystävääsi. Sinuna lopettaisin suhteen viimeistään sitten, kun poika menee armeijaan ja itsellesi tulee opiskelujen myötä uudet kuviot. Vaikuttaa siltä, että et todellisuudessa ole vielä valmis vakavaan seurusteluun muutenkaan, joten nauti vielä vapaana nuoruudestasi, äläkä anna toisen elää siinä uskossa, että kotileikistänne tulisi voisi tulla todellisuutta.
petturiluonne. Jatka sinkkuna, niin et vahingoita ketään enempää.
Aika idioottimaista miettiä teininä vasta puolenvuoden seurustelun jälkeen kihloja. Näyttämisen halua vaan selvästikin. Samaa mieltä edellisten kanssa, asiaa puhuivat! Jätä ihQdaa-prinsessa jo se hyvä mies, ennenkun se saa traumoja sinun itsekkäästä käytöksestä! Tiedät itsekin jo vastauksen ettei teidän suhde tule kestämään monestakaan syystä. Etkä selvästikään rakasta poikaystävääsi ja piste. Viimeistään uudella opiskelupaikkakunnalla pettäisit varmasti häntä.
Siinäpä se tulikin. Masentavaa, jos joka naisen unelmat (jos kyseessä tosiaan on sellainen) tuhlataan tuollaiseen. Ajan kanssa saat hänestä ei-unelman... katkeran ja itsekkään ehkä?
Erittäin tyhmää heittää ilmoille kihloihin menoa tuon ikäisenä ja puolen vuoden seurustelun jälkeen, jos poika on vielä ottanut tuon vakavissaan niin tiedä vaikka olis jo kihlasormuksia ettimässä ja kohta kosii sua ootko sitten tyytyväinen, kun jätätkin hänet ja poika jää harmittelemaan? häpeä nainen! voin vaan sääliä poikaystävääsi, kun on joutunut tuollaisen sitoutumiskyvyttömän naisen seurustelukumppaniksi, joka haluaa vain seikkailla mieluummin kuin pysyä seurustelusuhteessa. ja tiesitkö muuten mikä on nuoren miehen pahin painajainen? jos nainen jättää hänet juuri ennen armeijaa tai armeijan aikana, siinä kun tulee kaks pahaa iskua yhtä aikaa armeijan vitutus ja sydänsurut = tappava yhdistelmä.. se tässä eniten ulkopuolista miestä ärsyttää että _SINÄ_ olet ehdottanut kihloja ja sitten samantien tuleekin päähän että ei tästä tulekaan mitään, voi huoh sanon minä.. etköhän jätä sen jätkän välittömästi ja vietät sitä haluamaasi sinkkuelämää vielä pari vuotta ja ymmärrät sitten ehkä jossain vaiheessa mitä se on jos todella rakastuu ja tahtoo pitää siitä yhdestä ja ainoasta kiinni.
Moi! Ei kannata turhaan välittää kaikkien ihmisten sanoista täällä. Ymmärrän ihan täysin sun suhtautumisen. Itsellenikin tapahtui nuorempana tuota että kun on koko teini-ikänsä seurustellut niin miettii että tässäkö tämä nyt olikin, koko nuoruus. Itse tein silloin vääriä valintoja siinä miten hoidin suhteen lopettamisen muuttaessani toiselle paikkakunnalle. Kerron vain sen, että jos sinulla on sellainen käsitys että olet flirttaileva ihminen yms. niin toivon että hoidat asian loppuun ennen kuin poikaystäväsi menee inttiin. Tällä tavalla satutat häntä vähemmän kuin tekemällä jotain tyhmää sillä välin muiden poikien kanssa! Kihloista puhuminen oli mielestäni virhe. Mutta sitähän ei enää takaisin saa. Sinun pitää nyt pelata siististi loppuun näillä korteilla mitä olet itsellesi hommannut. Itselläni kävi niin että samaisesta ahdistuksen tunteesta en päässyt suhteessa eroon. Onnellista sinkkuelämää vietin ja nyt uusi poikaystävä eikä ahdista ollenkaan! Tsemppiä :)
Ehkä meidän suhde ei ole täydellinen, mutta todella lähellä se hipoo... mä totesin kerran hädän hetkellä kun se oli mua tukemassa et, kuinka hyvä mulla onkin olla ja et kuinka paljon mä sitä rakastan... kerroin myös mun ahdistuksesta ja se ymmärsi täydellisesti. Nyt kaikki on hyvin ja me ollaan yhdessä edelleen ja ollaan varmasti sen intin jälkeenkin. mä vaan panikoin, kun stressi intistä ja opiskeluista alkoi vaivaamaan....