Olen tavannut aivan ihanan miehen ja koemme, että olisimme sielunkummpaneita. Hänellä on myöskin voimakkaita tunteita minua kohtaan. Suhteemme on vasta aluillaan, mutta se on perustunut alusta asti avoimuuteen ja rehellisyyteen.
Miehellä on 17-vuoden avioliitto takana, liitto on molemmille "ensirakkaus" ja liitosta on sinaantunut 3 lasta, erossa ovat ollet vuodesta 2006 alusta asti tai siis asumuserossa, koska mies ei ole vieläkään eropapereita halunnut allekirjoittaa - hänhän ei ole eroa alunperinkään halunnut...
Ovat yrittäneet palata yhteen viime vuoden puolella, mutta liitto ei toiminut.
Olen ymmärtänyt miesystäväni puheista sen, että hänen exänsä haluaa elää tällä hetkellä itsenäisesti ja itselleen, eikä hänellä ole miestä. Nuoruuttaan hän ei ole koskaan vielä saanut kunnolla elää, koska on avioitunut nuorena ja tullut aika pian sen jälkeen äidiksi.
Ymmärrän varsin hyvin sen, että jokaiselle meistä kestää oman aikansa, kun pääsee edellisestä suhteesta kokonaan eroon, jätetylle prosessi on monesti paljon pidempi. Nyt kuitenkin meille on ilmennyt "ongelmia" siinä suhteessa, että miesystäväni myöntää, että hänellä on tunteita edelleen exäänsä kohtaan, mutta tunteita on myös minua kohtaan.
Hänen exänsä on hänelle sanonut, kun miesystäväni on kysynyt onko asia niin, etteivät koskaan tule palaamaan yhteen, että on onnellinen tällä hetkellä yksin ja lasten kanssa, mutta miehen kannalta olisi paras, jos hän sanoisi, ettei koskaan.. se voi olla esim. vaikka 5 vuoden päästä, koskaan ei tiedä.
Tämä exä tietää meistä ja on miesystävälleni sanonut, että antaisi minulle mahdollisuuden.
Sen tiedän, että itse olen enemmän kuin hämilläni, koska en tiennyt alun alkaen, että miesystäväni on vielä näin "kiinni" exässään, vaikka puheista olen ymmärtänyt, että tunteita vielä exää kohtaan löytyy.
Olemme miesystäväni kanssa suhteemme alusta asti puhuneet kaikista asioista rehellisesti ja avoimesti ja luottamuksemme toisiamme kohtaan on suuri. Nyt olen hänelle ilmoittanut, että ehkä on kuitenkin parempi kaikkien kannalta, että laitamme suhteemme jäähylle ja hän selvittää itsensä kanssa mitä oikein haluaa elämältä. Odottaako exäänsä mahdollisesti sen 5 vuotta ja eivät silti välttämättä enää palaa yhteen ja hän katkeroituu vai haluaako hän jatkaa elämäänsä minun kanssa. Hän on pyytänyt miettimisaikaa ja sen olen hänelle antanut.
Tällä hetkellä mietityttää, että jos hän haluaa minun kassani jatkaa - uskallanko kuitenkaan ottaa sitä riskiä, koska se mahdollisuus on olemassa, että palaavat vielä exän kanssa yhteen. Siihen ei tarvita kuin siirto exältä ja hän on (ainakin tällä hetkellä) siihen valmis. Ja jos näin kävisi, niin silloin olisin alkupisteessä..
On tietenkin myös mahdollista, että exän "itsensä löytämiseen" menee aikaa ja meidän suhteemme pääsee kehittymään ja syventymään, jolloin miesystäväni ei välttämättä tilanteen sattuessa olisikaan enää halukas palaamaan "entiseen elämään".
Onko kenelläkään vastaavanlaista kokemusta tai tiedättekö ketään, jolla olisi ja miten suhteessa on käynyt?
Miehellä on 17-vuoden avioliitto takana, liitto on molemmille "ensirakkaus" ja liitosta on sinaantunut 3 lasta, erossa ovat ollet vuodesta 2006 alusta asti tai siis asumuserossa, koska mies ei ole vieläkään eropapereita halunnut allekirjoittaa - hänhän ei ole eroa alunperinkään halunnut...
Ovat yrittäneet palata yhteen viime vuoden puolella, mutta liitto ei toiminut.
Olen ymmärtänyt miesystäväni puheista sen, että hänen exänsä haluaa elää tällä hetkellä itsenäisesti ja itselleen, eikä hänellä ole miestä. Nuoruuttaan hän ei ole koskaan vielä saanut kunnolla elää, koska on avioitunut nuorena ja tullut aika pian sen jälkeen äidiksi.
Ymmärrän varsin hyvin sen, että jokaiselle meistä kestää oman aikansa, kun pääsee edellisestä suhteesta kokonaan eroon, jätetylle prosessi on monesti paljon pidempi. Nyt kuitenkin meille on ilmennyt "ongelmia" siinä suhteessa, että miesystäväni myöntää, että hänellä on tunteita edelleen exäänsä kohtaan, mutta tunteita on myös minua kohtaan.
Hänen exänsä on hänelle sanonut, kun miesystäväni on kysynyt onko asia niin, etteivät koskaan tule palaamaan yhteen, että on onnellinen tällä hetkellä yksin ja lasten kanssa, mutta miehen kannalta olisi paras, jos hän sanoisi, ettei koskaan.. se voi olla esim. vaikka 5 vuoden päästä, koskaan ei tiedä.
Tämä exä tietää meistä ja on miesystävälleni sanonut, että antaisi minulle mahdollisuuden.
Sen tiedän, että itse olen enemmän kuin hämilläni, koska en tiennyt alun alkaen, että miesystäväni on vielä näin "kiinni" exässään, vaikka puheista olen ymmärtänyt, että tunteita vielä exää kohtaan löytyy.
Olemme miesystäväni kanssa suhteemme alusta asti puhuneet kaikista asioista rehellisesti ja avoimesti ja luottamuksemme toisiamme kohtaan on suuri. Nyt olen hänelle ilmoittanut, että ehkä on kuitenkin parempi kaikkien kannalta, että laitamme suhteemme jäähylle ja hän selvittää itsensä kanssa mitä oikein haluaa elämältä. Odottaako exäänsä mahdollisesti sen 5 vuotta ja eivät silti välttämättä enää palaa yhteen ja hän katkeroituu vai haluaako hän jatkaa elämäänsä minun kanssa. Hän on pyytänyt miettimisaikaa ja sen olen hänelle antanut.
Tällä hetkellä mietityttää, että jos hän haluaa minun kassani jatkaa - uskallanko kuitenkaan ottaa sitä riskiä, koska se mahdollisuus on olemassa, että palaavat vielä exän kanssa yhteen. Siihen ei tarvita kuin siirto exältä ja hän on (ainakin tällä hetkellä) siihen valmis. Ja jos näin kävisi, niin silloin olisin alkupisteessä..
On tietenkin myös mahdollista, että exän "itsensä löytämiseen" menee aikaa ja meidän suhteemme pääsee kehittymään ja syventymään, jolloin miesystäväni ei välttämättä tilanteen sattuessa olisikaan enää halukas palaamaan "entiseen elämään".
Onko kenelläkään vastaavanlaista kokemusta tai tiedättekö ketään, jolla olisi ja miten suhteessa on käynyt?
Vastaukset 13
Vanhimmat
"Onko kenelläkään vastaavanlaista kokemusta"
Olisikohan noita muutama satatuhatta tapausta, jossa uutta suhdetta viritellään vaikka vanhastakaan ei ole päästy eroon tai sitten uutta pidetään siinä varalla mutta ei sitouduta jos se vanha sittenkin toimisi. Tuollaista puljaamista voi jatkaa vuosia tai vaikka lopun elämäänsä.
Tossa voi käydä ihan miten vaan. Montako vuotta olet valmis odottelemaan?
Miksei niin yksinkertainen asia mene perille, että mies valehtelee, puijaa ja muuntaa totuutta aina vikitellessään itselleen seuraa ennen kuin on eronnut. Aina ei edes aio erota.
Maailma on tyhmiä laastarinaisia täynnä.
Toistan: Mies valehtelee AINA suhteestaan vaimoonsa. Aina.
Ja vain harva mies haluaa minkäänlaista uutta sielunkumppania.
Olen nähnyt lukuisia tapauksia läheltä. Itsekin olen ollut monta kertaa vuoroin ykkösenä ja kakkosena.
Mut onneksi mulla on huumorintajua ja luja itseluottamus ;))
Sivusuhteiden kanssa puljaajia on niin miehissä kuin naisissakin. Samoin on niitä, jotka suostuvat peliin kolmanneksi.
Mikä on valehtelua? Sekö kun mies jättää kertomatta käyneensä lenkillä yhdessä vaimonsa kanssa?
On kuule normaalia perhe-elämääkin josta ei tarvitse olla tilivelvollinen. Avioparilla on aina yksityisyys, josta kertomatta jättäminen ei ole valehtelua. Jokainen täysijärkinen ymmärtää sen.
Mustasukkainen kakkonen voi tietysti tentata mitä tahansa lapsellisuuksia jolloin mies saattaa valehdella jotta ei aiheuttaisi aiheetonta kohtausta. Aiheetonta siksi, kun mies tietää tunteiden kuolleen vaimon suhteen vaikka joitain tapoja ja tottumuksia vielä on olemassa, mutta kakkonen voi kokea sen uhkaavaksi uudelle suhteelle. Mitä se kuitenkaan ei ole.
On tietysti niitä miehiä jotka naivatkin vaimoaan ja kehuu hänet maailman seksikkäimmäksi ja ainoaksi (siis vaimolle itselleen) ja kakkoselle haukkuu vaimon patalahnaksi johon ei ole koskenut vuosiin. Te jotka sellaisiin miehiin sorrutte avioliiton tai kakkossuhteen kautta, turha valittaa.
Olen mies joka "petti" vaimoaan uuden rakkauden kanssa. Siinä vaiheessa oli avioliitto vaimon kanssa ollut kuusi vuotta sellaisessa tilassa ettei liitto ollut voimassa kuin paperilla ja sovittu erosta jos toinen niin haluaa. Vaimolla oli ollut satunnaissuhde jonka kestosta en ollut edes kiinnostunut, mutta kohdattuani nykyisen vaimoni oli ero päivänselvä.
En silti tehnyt vaimoni kanssa mitään joka olisi loukannut uutta naistani. Sellaiseen vaimokaan tuskin olisi suostunut edes. Minun ei tarvinnut valehdella kummallekaan, tosin kumpikin ymmärsi olla työntämättä nokkaansa liian intiimeihin asioihin. Kävimme vaimon kanssa teatterissa koska meillä oli niin tapana tuttavaperheen kanssa. Kerroin asiasta myös naisystävälleni.
Systeemit muuttui heti kun eroasia oli sillä tavalla selvä että muutin pois. Systeemeillä tarkoitan yhteisiä tapojamme ja tekemisiämme, ja oli ystäville melkoinen yllätys meidän ero koska päällepäin elimme kuten ennen. Ystävähän eivät tiedä ettei makuuhuoneessa tai tunne-elämässä tapahtunut mitään. Nukuimme muutes eri huoneissa ja sitäkään eivät tienneet, eikä se heille edes kuulunut. Asia selvisi naisystävällenikin vasta myöhemmin ja oli hämmästynyt koska luuli että nukuin kuitenkin vaimon kanssa. Että sellaistakin tää voi olla vaikka paljon teitä skeptikoita löytyykin.
Minu ei tarvi ollenkaan epäillä, että miesystäväni valehtelisi joko minulle tai exälleen, sitä hänen ei tarvitse tehdä kenellekkään!
Olen juuri miettinyt tuota, että kun heidän eronsa astuu aivan lähiaikoina juridisesti voimaan, niin voisiko juuri se "laukaista" tällaisen tilanteen? Tarkoitan tässä sitä, ettei ehkä haluakkaan lopullisesti toisesta luopua?
Voihan se juridinen ero olla myös "piste i:n" päälle niin sanotusti, varsinkin tälle exälle, koska ehkä sen jälkeen hänen entinen miehensä antaisi yhteen palaamisen toiveet olla.
Kahden ihmisen väliset tunteet ei lopu siihen kun posti toimittaa lappusen jossa heidät on tuomittu avioeroon. Asian pitäisi olla toisinpäin: kun tunteita ja suhdetta ei ole, sitten tulee tuo lappunen jota joko molemmat tai toinen on hakenut.
En kyllä nyt oikeasti ymmärrä mikä ongelmasi on.
Exähän on nimenomaan sitä eroa hakenut, ei miesystäväni.
Tunteet eivät tietenkään lopu, vaikka ero astuu voimaan, sehän on itsestään selvä asia.
Ongelmahan tässä on juuri ne miesystäväni tunteet exään kohtaan ja haikailu takaisin, vaikka tunteita minuakin kohtaan löytyy. Ne eivät tietenkään voi olla niin syvällisiä, kuin exää kohtaan, koska olemme niin vähän aikaa tunteneet. Tiedostamme molemmat, että meillä olisi hyvät edellytykset toimivaan parisuhteeseen, jos ei exä "kummittelisi" hänen mielessään. Tämä myös häiritsee häntä, mutta eihän ihminen tunteilleen mitään voi.
Molemmathan olivat nuoria, kun menivät naimisiin, kummallakaan ei ole ollut suhteita eron jälkeen. Miesystäväni pelkää epäonnistuvansa minun kanssa ja kokee tällä hetkellä, ettei pysty olemaan täysillä mukana.
Moi! Tahdon sanoa sinulle, että kertomuksesi on miltei omasta avioliitostani. Minä, siis jätetty mies, ja ex-vaimoni olimme aviossa 17-vuotta. Menimme naimisiin tosi nuorina. Hyvä kaverini järjesti meidät yhteen, olimme nuoria ja kokemattomia molemmat. Seurustelimme, muutimme yhteen,ja huomasimme, että on sittenkin parempi, että jätämme toisemme, Mutta sitten tyttöystäväni olikin raskaana! Päätin, että en laista velvollisuuttani isänä, eikä hän äitinä, joten menimme naimisiin. 6-vuotta myöhemmin meille syntyi toinen yllätysrakkauspakkaus! Lapset tuovat siunauksen mukanaan, näin toivoimme, ja se kantoi meitä, kunnes... vaimoni ihastui toiseen mieheen. Syntyi särö välillemme. Jatkoimme yhdessä vielä, epävarmuudessa. Lopulta emme enää voineet elää saman katon alla: yhteisymmärryksessä muutin viereiseen k-taloon kuitenkin elätellen toiveita yhteiselosta. Annoimme näin tilaa toisillemme. Asuimme näin erillämme n.1,5 vuotta. Minulla ei ollut irtosuhteita tuona-aikana. Odotin, toivoin...Kunnes: vaimoni toi näytille uuden miesystävänsä lapsille/ tutuille. Ja nyt...minä itse olen vihainen, katkera, onneton, vaikka kaiken piti olla jo selvää välillämme!Miksi? Koska olen hylätty, katkeroitunut, minulla ei ollut toisia naisia, voi että se riittämättömyyden tunne! Hmm... menneestä irtipäästäminen on kaikkein vaikeinta näin miehisestä näkökulmasta katsoen; itselläni on hirveän vaikeaa päästä entisestä suhteestani irti, antaa anteeksi, ja olla hakematta entisen kumppanin piirteitä uudesta! Voi,en ole rohjennut lähestyä teitä kauniimman sukupuolen edustajia vielä uudestaaan! Se tekee liian kipeää!
Kertomuksesi kuullostaa tutulta. Miesystäväni on juuri asunut tuon saman ajan erossa exästään, kuin sinäkin. Ero on vaan siinä, että miesystävälläni on ollut irtosuhteita tuona aikana ja jotain suhteen yrityksiäkin on ollut, mutta eivät ole sattuneesta syystä kantaneet pidemmälle. Sitä en tiedä onko hänen exällään ollut muita miehiä, oletettavasti on.
Miesystäväni myöntää, ettei ole kenenkään muun kanssa kokenut tälläistä, kuin minun, mutta ei voi sille mitää, että tunteita exää kohtaa löytyy.
Nyt, kun exä on saanut tietää meistä, on miesystäväni tunteet menneet sekaisin, koska ei ole vieläkään pyynnöistä huolimatta saanut mielestään suoraa vastausta siihen tulevatko joskus kesties palamaan yhteen. Viime aikoina ovat exän kanssa paljon keskustelleet ja välitkin ovat tällä hetkellä paremmat, ellei jopa lämpimämmät.
Miesystäväni on nyt muuttanut toiselle paikkakunalle, jossa exä ja lapset asuvat. Matkaa on lähes 100 km. Miesystäväni kertoi, että on kutsunut exänsä käymään uudessa paikassa ja exä sanoi, ettei uskalla sinne yksin tulla. Tässä kohtaa tarkoitti juuri sitä, että tunteet ovat kuulema niin vahvat häntä kohtaan, eikä voi luvat, että pystyy pitämään niitä hallinnassa...
Miesystäväni on "kahden tulen" välissä, ja todella sekaisin tilanteesta. Itse näen tilanteen erittäin epämiellyttävänä ja ehkä exä jollain lailla vedättää miesystävääni, koska mielestäni hän yrittäisi palta yhteen, jos sitä todella haluaisi.
Olen nyt päättänyt meidän suhteen. Johtuen osaksi siitä, että miesystäväni totesi minulle, että hän ei pysty tällä hetkellä heittäytymään täysillä meidän suhteeseen ja on minua kohtaan väärin, koska hänellä on liikaa tunteita exäänsä kohtaan.
Silti epäröin, olisiko minun sittenkin pitänyt antaa aikaa meille ja katsoa mihin kaikki tulee kehittymään?
"Miesystäväni kertoi, että on kutsunut exänsä käymään uudessa paikassa ja exä sanoi, ettei uskalla sinne yksin tulla. Tässä kohtaa tarkoitti juuri sitä, että tunteet ovat kuulema niin vahvat häntä kohtaan, eikä voi luvat, että pystyy pitämään niitä hallinnassa... "
Miksi miehenpitäisi pitää tunteitaan hallinnassa vaimonsa suhteen??? Kun ne vielä ovat myönteisiä! Voi itku mitä teini-ikäisten puhetta!
Erikoistahan tässä on juuri se, että exä tietää entisen miehen tunteista ja on kuulema myös itse kertonut häntä vielä rakastavansa. Nimenomaan tässä kohtaa oli juuri naisen tunteista kysymys, eli jos hän menee käymään entisen miehensä uudessa asunnossa yksin, niin ei voi luvata, että pystyy tunteitansa hallitsemaan.. Nämä keskustelut he ovat käyneet nyt sen jälkeen, kun exän tietoisuuteen on tullut se, että minä olen "astunut kuvioihin".
Onkohan kuitenkin exän "vedätyksestä" kysymys? Luulisi, että jos entistä miestänsä oikeesti rakastaa haluaisi myös palata tämän kanssa yhteen?
17 vuodessa ehtii toiseen jo tottua ja siihen elämäntapaan joka heillä on. Oli tunteita tai ei. Tottumuksen voi myös tulkita rakkaudeksi, vaikka kyse olisi vain hyvästä kaveruussuhteesta. Myös velvollisuudentunne lapsista voi aiheuttaa pelkoa eikä uskalla erota.
Pelko tutun ja turvallisen muuttamisesta voi jarruttaa eroa, vaikka sisimmässään tietäisi sen olevan oikea valinta. Se, että puoliso haluaa eron pitäisi ymmärtää ja hyväksyä. Kaippa tuo puoliso, aikuinen ihminen itse tietää sen ja aikuisen ihmisen päätökseen ja ratkaisuun täytyy voida luottaa.
Saatat olla miehelle hyvä ystävä. Mutta jos hän sinua rakastaisi, hän kyllä tietäisi sen. Häneen kyllä pitäisi ihan itsekseen selvittää oma päänsä siinä mikä hänen suhteensa vaimoon on, etenkin kun vaimo haluaa erota.
Niin ikävältä kuin tämä kuulostaa, et voi juurikaan vaikuttaa miehen ratkaisuihin. Voit tietysti yrittää manipuoloida ja liehitellä, mutta pitkän päälle sillä ei välttämättä ole hyviä tuloksia.
Voit antaa miehelle aikaa, mutta anna itsellesi myös oikeus elämään. Jos tapaat odotusaikanasi muita miehiä se ei ole tuolta mieheltä pois. Ehkä rakastut oikeasti sellaiseen mieheen jolla ei ole ajatuksissaan muita naisia kuin sinä. Et ole tälle nyk. miehelle millään lailla tilitysvelvollinen tai velvollinen pysymään "uskollisena". Ota huomioon, että hän kuitenkin viettää yönsä vaimonsa luona, heillä on yhteinen talous ja myös omat läheiset asiansa.
Elämäsi ei ole ikuinen, mutta ehkä haluat viettää vuosikausia haaveilemassa miehestä jota et koskaan ehkä saa, tai häntä odottaessasi elämäsi rakkaus kävelee ohitse... Onhan myös mahdollista miehen ero.
Vasta eron jälkeen mies kuitenkin pystyy hahmottamaan mitä sinä oikeasti hänelle merkitset ja sittenkin voi tulla vesiperä. Eron jälkeen ihnmisillä on tapana muuttua, heidän ajatusmaailmansa muuttuu, ja niin luultavasti käy myös tälle miehelle. Mutta aina on sekin mahdollisuus, että mies eroaa jääden luoksesi. Onko se hänen valintansa, vai hänen vaimonsa valinta?
Olet vaikeassa tilanteessa ja ymmärrän jos ahdistaa. Aikaa ei voi nopeuttaa, elämä kulkee silti eteenpäin. Kannattaa miettiä elämää kokonaisuutensa ja selvittää tilanne miehen kanssa ja lopettaa jahkailu. Teidän suhteessa sinulla on vain 50% mahdollisuudet tehdä ratkaisuja ja miehellä 50%. Sen päälle tulevat tunteet.
Miesystäväni ei asu exänsä kanssa, ovat yrittäneet vuosi sitten palata yhteen siinä kuitenkaan onnistumatta.
Olemme tunteneet lyhyen ajan, joten en usko että tällä hetkellä voimme puhua vielä rakkaudesta. Syvät ja vahvat tunteet meillä on toisiamme kohtaan.
Vaikka miesystäväni asuukin tällä hetkellä 100 km päässä exästään, tulevat he tietenkin aina olemaan yhteydessä, onhan heillä 3 yhteistä lasta ja joka toinen viikonloppu lapset viettävät isänsä luona, jolloin hän hakee ja vie lapset.
Olen päättänyt suhteen, mutta ehkä tulen ehdottamaan, että katsomme mitä tulevaisuudessa tapahtuu ja hän voi olla minuun yhteydessä, kunhan on lopullisesti päässyt exästä "eroon".