Nyt 43-vuotiaalla äidilläni todettiin vuosia sitten rintasyöpä, josta hän selvisi hoidoilla, mutta vajaa vuosi tuon jälkeen häneltä löydettiin etäpesäkkeitä lonkasta ja muualta. Noin kuukausi sitten hänelle ennustettiin vuosi elinaikaa, mutta nyt jo hän makaa sairaalassa ja lähtönsä on viikoista tai päivistä kiinni. Rakastan äitiäni ja tämä asia itkettää ja masentaa ja tuntuu jo nyt sanoinkuvaamattoman pahalta. Käyn nyt lukion kesälomalla kesäkursseja (kirjoitan ensi vuonna) ja yritän peittää tunteeni. En salli itseni alkaa itkemään koulussa.
Vaikka tämä on toki itsellenikin hyvin rankkaa, olen enemmän huolissani isästäni. Hän on jo aikaisemmin yrittänyt itsemurhaa silloin, kun vanhempani olivat vajaa kaksi vuotta sitten asumuserossa. Hän on ollut työtön noin neljä vuotta, meillä on ollut pahoja rahaongelmia kun äitinikinjäi sairaseläkkeelle vähän isäni työttömäksi jäämisen jälkeen ja siksikin isäni oli masentunut. Vaikka hän vannoi, ettei tee sitä uudestaan, pelkään kuitenkin. Hänellä on myös mielenterveysongelmia joihin hän syö mielialalääkkeitä.
Pelkään tulevaisuutta. En tahdo jäädä tyhjän päälle. Minun ja kaverini oli tarkoitus muuttaa tämän vuoden syksyllä omaan asuntoon ja äitini piti auttaa minua tukienhakemuspapereiden kanssa. Tämä sairaus vain alkoi yhtäkkiä edetä nopeasti, muutama kuukausi sitten hän oli vielä suhteellisen hyvässä kunnossa, kävi kaupungilla yms. ja nyt jo kuolemassa. En ole vielä edes ehtinyt sisäistää tätä juttua kunnolla. Jos isäni tekee itsemurhan, minä, siskoni ja veljeni jäämme ilman vanhempia. Siskoni on jo täysi-ikäinen ja minäkin syksyllä, mutta veljeni on vasta 15. Minua pelottaa mitä hänelle käy. Ja vaikka isäni ei tappaisikaan itseäni (hän on tosin luvannut ettei tee sitä) niin emme voi jättää 15-vuotiasta veljeäni hänen kanssaan yksin? En haluaisi kuitenkaan tämän takia muuttaa suunnitelmiani. Opiskeluakin pitäisi yrittää jatkaa.
Osaako joku sanoa, mitä veljelleni tapahtuu jos molemmat vanhempani kuolevat? Entä raha-asiat? Saako isämme jotakin avustuksia jos hän jää nyt yksinhuoltajaksi? Entä jos hän tappaa itsensä, saammeko me joitakin rahallisia avustuksia? Elämme jo nyt isäni työttömyyspäivärahalla, äitini sairaseläkkeellä ja Kelan toimeentulotuella (tietääkseni) Olen vain ihan sekaisin...
Vaikka tämä on toki itsellenikin hyvin rankkaa, olen enemmän huolissani isästäni. Hän on jo aikaisemmin yrittänyt itsemurhaa silloin, kun vanhempani olivat vajaa kaksi vuotta sitten asumuserossa. Hän on ollut työtön noin neljä vuotta, meillä on ollut pahoja rahaongelmia kun äitinikinjäi sairaseläkkeelle vähän isäni työttömäksi jäämisen jälkeen ja siksikin isäni oli masentunut. Vaikka hän vannoi, ettei tee sitä uudestaan, pelkään kuitenkin. Hänellä on myös mielenterveysongelmia joihin hän syö mielialalääkkeitä.
Pelkään tulevaisuutta. En tahdo jäädä tyhjän päälle. Minun ja kaverini oli tarkoitus muuttaa tämän vuoden syksyllä omaan asuntoon ja äitini piti auttaa minua tukienhakemuspapereiden kanssa. Tämä sairaus vain alkoi yhtäkkiä edetä nopeasti, muutama kuukausi sitten hän oli vielä suhteellisen hyvässä kunnossa, kävi kaupungilla yms. ja nyt jo kuolemassa. En ole vielä edes ehtinyt sisäistää tätä juttua kunnolla. Jos isäni tekee itsemurhan, minä, siskoni ja veljeni jäämme ilman vanhempia. Siskoni on jo täysi-ikäinen ja minäkin syksyllä, mutta veljeni on vasta 15. Minua pelottaa mitä hänelle käy. Ja vaikka isäni ei tappaisikaan itseäni (hän on tosin luvannut ettei tee sitä) niin emme voi jättää 15-vuotiasta veljeäni hänen kanssaan yksin? En haluaisi kuitenkaan tämän takia muuttaa suunnitelmiani. Opiskeluakin pitäisi yrittää jatkaa.
Osaako joku sanoa, mitä veljelleni tapahtuu jos molemmat vanhempani kuolevat? Entä raha-asiat? Saako isämme jotakin avustuksia jos hän jää nyt yksinhuoltajaksi? Entä jos hän tappaa itsensä, saammeko me joitakin rahallisia avustuksia? Elämme jo nyt isäni työttömyyspäivärahalla, äitini sairaseläkkeellä ja Kelan toimeentulotuella (tietääkseni) Olen vain ihan sekaisin...
Vastaukset 19
Vanhimmat
paikka.Sinun pitäisi saada tukea itsellesi,että jaksat.Asumistuki ym, papereita joita joudut täyttämään Kelan virkailijat kyllä neuvovat täyttämisessä.Äitisi kuoleman jälkeen Kela maksaa isällesi lesken eläkettä,ja lapsille myös.Olisikohan sinun parasta ottaa yhteyttä sosiaalitoimistoon he osaavat neuvoa sinua mitä kaikkea kannattaa tehdä.Käy vaikka terveyskeskus lääkärillä,että saat itsellesi tukea.Voimia sinulle toivon,ja rukoilen puolestanne.ps.itke kun itkettää se on helpottavaa.
kanssasi ja voi käydä äitisi luona, jos äitisi sitä haluaa. Äitisi on varmaan hädissään kun kuolema lähestyy. Papin käynti sairaalassa voisi auttaa häntä, jotta hän uskaltaisi lähestyä kuolemaa ja saisi rauhan tunnolleen.
Olkaa te lapset mahdollisimman paljon äitinne kanssa. Kesäkurssisi ei ole tässä olennaisin asia.
Raha-asioissa soita sosiaalitoimistoon, kerro tilanne ja vaadi aika kiireellisesti. Älä suostu odottelemaan viikkoja, vaan sano että tilanne on akuutti. Veljellesi voitaisiin hankkia sijoituskoti, mutta pysykää te sisarukset yhdessä, teillä on voima toisissanne.
Rukoilen puolestanne.
Oletpa hankalassa paikassa.
Yrität kaiken muun lisäksi kantaa vastuuta
myös pikkuveljesi tulevaisuudesta. Toivottavasti
isäsi ymmärtää olla tekemättä mitään itselleen,
teidän kaikkien tähden.
Ehkä kannattaisi hankkia sossun lisäksi vaikka
psykoterapiaa tai keskusteluapua? Tulet tarvitsemaan sitäkin, silloin viimeistään kun
äitisi kalenteri tulee täyteen.
Tänne palstalle voit purkaa tuntojasi, täällä
on monta ihmistä jotka ovat kohdanneet kuoleman.
Koita jaksaa.
Jos koulunkäynti ei nyt suju, älä ole siitä huolissasi. Pääasia on nyt pitää huolta toinen
toisistanne ja pysyä yhdessä.
Aurinkoa, valoa, kaikkea hyvää sinulle :o)
Kaikille tulee ongelmia, sinulla ne ovat kasaantuneet juuri tähän hetkeen. Kurjaa kun olet noin nuori.
Toisaalta olet jo maksanut tulevasta hyvästä elämästäsi ennakkomaksun. Joillekin maksu tulee vasta jälkikäteen eikä sekään kivaa ole.
Pidä itsesi naisena!
T. toinen 43-vuotias nainen
vaikeaan elämäntilanteeseen. Kun tuntee ja saa uskoa etteivät kaaokselta tuntuvan tilanteen pimeimmätkään hetket ole Jumalalle hallitsemattomia ja jolle voit itsesi lisäksi esirukouksin antaa äidin,isäsi, veli ja siskokin.
Kaikki kaaoskin seestyy ja järjestyy.Varmasti ne saavat paikan joille kuuluvat, se ei vain tapahdu meidän haluamassa ajassa. Kaikki tapahtuva on edeltä määrätty, siis Jumalan tiedossa.Voisinpa sulkea Sinutkin sellaiseen turvaan! En voi, sitä valtuutta ei ihmisillä ole vain Jumalalla on.
Siinä turvassa et jää Sinäkään tyhjänpäälle.
Tämä sivullisen osa on vaikea. Tuntuu usein että, olisi helpompaa olla lohdutettava kuin lohduttaja.
Ja Muista; Sairaus ei ole rangaistus kenellekään, Ei huoli ja ahdistuskaan tai tulevaisuuden pelko. Sitä on varmasti tilanteessasi, sitä on muillakin!
Oma äitinikään ei ole terve, sairauksia on monia ikäkin jo painaa joten eronhetki lähestyy väistämättä. Näitä lukiessa tuntee kiitillisuutta miten hyvin itsellä asiat ovat. Sen tiedostaminen miten kaikki voi äkisti muuttua kuten Sinun ja teidän tilanteessa on käynyt. Näin aikaisin ja nuorena joutuu julmalta tuntuvan paikan eteen.. Suuri myötätunto kaikkine huolineen on lähellä ja siihen tahdon olla antamassa omaltaosaltani tukeni näin.
Kysymyksiisi miten veljellesi käy? Asuinpaikkakuntasi kuuluu jonkin Maistraatin alueeseen jossa pitää veljesi ja myös Sinut mikäli et ehdi täyttää 18v.tehdä päätös joka on kaikkien edun mukainen.
Vaihtoehtoina on joko he päättävät voiko isä olla huoltajanne tai saatte asua isänne luona ja joku perheen ulkopuolinen henkilö sitoutuu huolehtimaan teistä ja teidän eduista (avohuoltajuus) tai rankin joskus pakolliseksi vaihtoehdokksi jää (jos ja kun vanhempia ei ole tai eivät kykene huoltajiksi) sijoittaa teidät samaan perheeseen jos mahdollista.
Isällesi pitää saada apua ja tukea(elää vielä) seurakunnan tai TK:n kautta mutta, jostain sitä on saatava. Työvoimatoimistossa saa käydä kysymässä neuvoa tilanteeseen...
Palvelevia puhelimia on olemassa, nuorille omiakin,
apua on saatavissa. Voimia täytyy toivoa teille kaikille jaksaa sitä hakea ja ottaa vastaan.
Olet reipas kun jaksat huolta kantaa jopa isästäsi ja ajatella veljeäsi näin vaikeassa tilanteessa jossa olette. Kerroit että sinulla on jo täysi- ikäiseksi ehtinyt sisko, yrittäkää nyt edes jakaa tätä murhetta ja sen kantamista. Siskosi myös voi tulla kyseeseen veljesi huoltajana. Asioilla on tapana järjestyä tavalla tai toisella siihen voit luottaa. Isäsi on luvannut ettei tee itselleen pahaa, hänen täytyy saada tälle pienelle elämän kipinälle lisävoimaa. Sinä osaat sitä antaa omalta osaltasi. Nyt elä vaadi liikoja myöskään itseltäsi. Mikäli jos esim. opiskelu tuntuu nyt rankalta se ei mihinkään karkaa vaikka pidät vaikka välivuoden tai siirrät kirjoituksia syksyyn kevään sijasta. Lämpimin halauksin ystävä, täällä maanpäällä et ole yksin vaikeuksien kanssa. Niitä riittää kaikille. Jos emme kohtaisi vastoinkäymisiä Jumala muuttuisi tarpeettomaksi elämässämme ja myisimme"sielumme" onnellisina paholaiselle. Kaikki nämä ahdistukset on meidän parhaaksi. Ne tuntuu pahoilta mutta, niiden takaa siintää valo jota kohden kuljetaan..
Täällä tällä palstallakin on asiattomia viestejä älä anna niiden masentaa mieltäsi sillä täällä on myös niitä jotka tuntevat syvää surua rinnallasi ja me autetaan ja tuetaan niin kuin olisimme konkreettisesti vierelläsi. Kirjoittele miten voit, elä jää yksin! Voimia kaverillesikin tukea sinua, sillä nyt tarvitset hänenkin tukensa. Rakkaus aina kanssasi!
Yritän kestää tämän tilanteen, ja isäni kanssa olen puhunut asiasta. Hän pyrkii tukemaan meitä lapsia kaikin tavoin. Hän yrittää jaksaa meidän takiamme, ja on tänään menossa seurakunnalle keskustelemaan asiasta. Katsotaan miten tämä etenee. Käyn tänään katsomassa taas äitiä sairaalassa. Ainahan sitä ihmeparantumista toivoo mutta tiedän ettei sellaiseen ole realistista tukeutua. Äitini aika lähestyy väistämättä, hänet siirretään nyt viikonloppuna sairaalassa yksityiselle osastolle jossa hän saa olla rauhassa. Hän on enää morfiinilääkityksessä, eli pelkässä kipulääkityksessä. Syöpähoidot on lopetettu. Joka päivä ajattelen tätä asiaa ja pelkään saavani kuolla äidin kuolleen. Mutta koetamme kestää, kiitän teidän vastanneiden tuesta.
kun otit tarjoamamme apumme vastaan.
Rukouksin tuemme Teitä! Olette vaikeakulkuisella taipaleella kun kesän kohokohta lähestyy luonnossa jonka näemme mutta,Jumalan pellolla kylvö ja sadonkorjuu jatkuu sadon kypsyessä eritahtiin kuin mitä me haluaisimme. Voimia taipua Hänen käsittämättömien tekojensa tarkoitukseen.
Kerro ja kirjoita mitä kuuluu, et jää yksin. Suru ja tuska kaikkine vaiheineen on jokaisen oma kuten rakkautemme läheistä kohtaan. Sitä ei kukaan vie Sinulta pois. Näinä vaikeina hetkinä on luja kallio mihin turvata; Jeesus kärsi ja kuoli puolestamme Hän varmasti tuntee kaikki kivet ja karikot tuolla tuskan tiellä. Siihen armonvaraan voit Sinäkin turvautua. Virsi338:3 Toivon Sinulle Jaksamista!
Sinulle ja koko perheellesi.
oma äitini kuoli 2vuotta sitten yllättäen syöpään ja en ole päässy asin yli vielläkään enkä ole pystynny haudalla käydä.niin paljon jäi sanomatta,tekemättä.olin äitini rinnalla lolluun asti,ei ollut kivaa katseltavaa mutta yksinkään en rakasta äitiäni voinu jättää.isäni kuollu jo 10v,sitten.tuntuu että tämän masennuksen ja surun yli en pääse koskaan,välillä vain on parempia päiviä.kaipaan äitiäni kamalasti ja olisin viellä tarvinnut häntä,vaikka olenkin jo32v.koita pärjätä,halusin vain sanoa että tiedän miltä tuntuu...
Voin sanoa sinulle että suru on aina vaikka vuosia kuluisi,sitä rakasta ihmistä kaipaa ja ikävöin vaikka vuosia menisi,mutta sen myös osaan sanoa kokemuksesta että surun kanssa on pakko mennä eteenpäin eikä juuttua siihen paikoilleen.Elämä jatkuu vaikka läheinen ja rakas ihminen kuolisi.
aiemminkin, jossain muodossa... Kaverini (ei kaikkein läheisimpiä ystäviäni, mutta kaveri kuitenkin) kuoli 2004 Thaimaan tsunamissa. Minulle oli vaikea paikka päästä siitä yli, varsinkin kun kesti kauan ennen kuin hänen ruumiinsa löydettiin viimein. Oli aika piinaavaa joka päivä odottaa toiveikkain mielin josko hänet löydettäisiin elossa, surffailin monta tuntia päivässä internetin sivustoilla etsien hänen nimeään sairaala- ja löytyneiden yms. listoilta. Kyllähän siitä jäi jonkinlaiset traumat kun lapsihan minä silloin kuitenkin vielä olin. Käyn hänen haudallaan yhä usein.
Äitini kuolema on tietenkin isompi juttu kuin tuo, kun tämä kaveri ei mikään paras ystäväni ollut, mutta jonkinasteista surua olen kuitenkin kokenut eli se ei ole minulle aivan uutta.
Kävin tänään katsomassa taas äitiä sairaalassa. Aika huonossa kunnossa on, ei pysty keskustelemaan eikä mitään oikein ota tolkkua hänen jutuistaan :(
Olet niin nuori ja en toivoisi kenellekään sinun osaasi mikä sinulla nyt on.
Suru on niin suuri ja sitä ei voi käsitellä
Elät sellaista aikaa joka valmistaa sinua luopumaan äidistäsi,jotkut joutuu vanhempina luopumaan äidistä tai isästä,mutta sinulle tai nuoremmille sellaista ei toivois tulevan,mutta elämä ei ole aina oikeudenmukainen.
On niin valtavan suuri suru luovuttaa oma läheinen pois,ja niille jotka tänne jäävät se on paljon suurempi asia kun sille joka pois on lähdössä.
Monet kuolevat ihmiset eivät loppuaikoina ole niin tässä päivässä että loppujen lopuksi tajuaisivat oman lähdön ajan.
On runsaat kipulääkkeet,ja tauti on voinut lähettää etäpesäkkeitä esim aivoihin jolloin ei ihan kaikki asiat ole enään selkeitä
Äitisi toivoo että sinä pärjäät veljesi kanssa vaikka hänestä aika jättää.Hän toivoo että saatte hyvän ammatin ja perustatte perheen,jotta elämä jatkuu hänen jälkeenkin.
Koska äitisi tila ei mene enään parempaan päin niin loppujen lopuksi toivotte että äidin ei tarvi kärsiä kovin pitkään vaan pääsee lepoon.
Mutta kieltämättä suru äidin pois menosta on aina mielessäsi sittenkin äitisi menee rajan tuolle puolelle ja äitiä on ikävä,mutta sen surun kanssa on pakko pystyä elämään ja menemään elämässä eteenpäin.
On kylmää sanoa että elämän on jatkuttava vaikka joudumme luopumaan rakkaista läheisistä.
Löysin kirjan monta vuotta sitten ja varmaan sinäkin sen löydät kirjastosta,Kirjan nimi oli Sielun matka.Se kertoo sielun matkasta sinne jonnekin,mutta kirja oli sen takia hyvä kun se antoi ihan toisenlaisen käsityksen kuolemasta
Lue joskus tämä kirja ,se lohduttaa sinua kun suru on suurin.
Nämä kaksi ovat suoraan auttavia ja neuvovia instansseja.
Auttava puhelin 1203 445 566,
tiistaista lauantaihin klo 15-06, sunnuntaista maanantaihin 15-22.
Sinulla on niin vaikea tielanne, että toivon sekä sinun isällesi että sinulle ja veljellesi tukea.
Kait isälläsi on myös nämä kriisikeskus ja palveleeva puhelin ja jopa muitakin tukipaikkoja.
Koko teidän perheenne tarvitsee nyt auttavaa kättä.
Emtäs koulukuraattori? Sinun ja veljesi kouluissa?
veljeni on juuri tulossa syksyllä samaan lukioon missä minä olen tällä hetkellä. Jos ei millään tunnu pääsevän surusta yli, niin voisihan tuota harkita.
...tilanteeseesi. Kovasti on sinulla nyt mietittävää :(. Jaksat kuitenkin kantaa aina juuri sen mitä annetaan. Ja silloin kun niitä voimia todella tarvitaan, niin ne myös kuin ihmeen kaupalla aina löytyvät.
Pari ihmistä on kommentoinut tuota, että kesäkurssit voisi ihan hyvin jättää sivummalle. Ja niinhän se onkin. Mutta ymmärrän kyllä. Olin sinua viisi vuotta vanhempi, kun siskoni kuoli henkirikokseen. Etäopiskelin tuolloin työn ohessa, ja jo viikkoa paria myöhemmin matkustin toiselle paikkakunnalle ennaltamäärätyille koulutuspäiville tekemään silloiset kurssikokeet.
Ja tämä juuri sen vuoksi, että koska koko muu elämä oli niin kaoottisessa ja absurdissa tilassa, tuntui minusta, että tämä oli ainoa asia jota pystyin sillä hetkellä elämässäni millään tavalla hallitsemaan. Eli oli sellainen tunne, että jos annan tämänkin nyt mennä, niin minulla ei ole elämässä yhtä ainuttakaan asiaa, joka olisi ollut tuolloin edes jollain tapaa omassa hallinnassa ja järjestyksessä.
vaikka kuinka pahalta nyt tuntuukin, niin yritän kuitenkin jaksaa koulua tämän kaiken keskellä... olen jo ilmoittanut sen aineen mistä kesäkurssia käyn syksyn yo-kokeeseen ja niitähän ei tunnetusti voi perua juuri mistään syystä... :/
Olet tosiaan saanut ison nipun voimaa vieviä asioita elämääsi yhdellä kertaa.
Isäsi on aikuinen ja hänen pitää selvittää omat ja pikkuveljeäsi koskevat taloudelliset asiat itse. Totta kai te tuette häntä, mutta isäsikin toivottavasti saa uutta tarkoitusta elämälleen, kun hänellä on vielä yksi lapsi hoidettavana yksin. Isäsi tulee saamaan leskeneläkettä ja pikkuveljestäsi maksetaan myös.
Vaikka moni on täällä kirjoittanut, että kesäkurssisi eivät ole tärkeitä, niin olen eri mieltä. Kyllä ne ovat. Opiskelu on jotain, joka antaa sinulle parempia yo-kirjoitusmahdollisuuksia mutta myös tilaisuuden irroittautua perheen surusta hetkeksi. Äitisi on kuolemassa ja sitä ei mikään muuta, vaikkei kukaan täällä maailmassa kävisi millään kurssilla. Elämä kuitenkin jatkuu, suru kestää aikansa, mutta aikojen kuluessa se ei tunnu enää niin pahalta eikä hallitse elämää.
Ja hei, voit ihan hyvin sallia itsellesi itkemisen koulussa. Kerro syy. oloasi helpottaa, kun ihan kaikkea ei tarvitse kätkeä kaikilta.
ilmoitti tänään suunnittelevansa jonkinlaisen psykiatrisen avun hakemista. Hän kun on masentunut ja muuta. Eli ilmeisesti yrittää sentään selvittää asioitaan :)
Itse menetin isäni kun hän teki itsemurhan. siitä on jo muutaman vuosi aikaa ja täytän 17v. tuntuu vaan että joku päivä vielä näen hänet vaikka se ei ole mahdollista. voimia teille paljon.tiedän että tunnetta ei voi kuvailla sanoin, mutta jotenkin siitä on vaan ylipäästävä. Kyllä te pärjäätte.