Velipuoleni on oikea tyranni! Hän on eronnut ja palannut takaisin lapsuuskotiimme asumaan jo monta vuotta sitten. Isäni on kuollut jo kohta 30 v sitten, eli veljeni on asunut kahden äitimme kanssa taloa. Nyt kun äiti sairastui dementiaan eikä veljeni pysty työnsä takia hänestä huolehtimaan,(eikä halua sitä muutenkaan enää)äiti siirrettiin asumaan paikalliseen vanhainkotiin.
Minä itse asun 300 km:n päässä lapsuuskodistani, ja olen aina käynyt äitiä katsomassa ja yöpynyt muutaman yön tai ollut vain viikonlopun. Nyt kun äitimme ei enää asu talossa, veljeni ei halua minua sinne yöpymään. Viime käyntini jälkeen hän oli mesonnut molemmille siskoilleni puoli tuntia, kuinka olin ollut siellä ja että "tämä ei ole mikään hotelliravintola! Äitini taas on sitä mieltä että ilman muuta minä voin mennä omaan kotiini. Veljeni on toista mieltä.
Viime viikonloppuna minulle tosiaan valkeni viimeisen päälle että sinne tosiaan EI ole asiaa. Olin menossa paikkakunnalle kaksiin sukujuhliin. Tarkoitus oli hakea äiti mukaan veljeni luota, jonne äitini oli haettu "viikonloppulomalle" vanh.kodista. Veljeni soitti juhlapäivän aamuna kun olin juuri lähdössä kotoani, että äiti ei lähde kumpaankaan juhlaan ja että voin mennä katsomaan äitiä vanh.kodille. Hän vei äitimme kiireellä juhlapäivän aamuna vanh.kodille ennenkö ehdin tulla paikkakunnalle. Äitikin vähän ihmetteli mistä moinen kiire.....
Joskus tosiaan pännii, koska mielestäni minulla on täysi oikeus oleskella talossa, onhan minun isäni talon rakentanut, veljeni isä katosi kuvioista jo silloin kun kuuli että äitini on hänelle raskaana. Siis paljon ennenkuin äitini tapasi minun isäni.
Veljeni suunnittelee syksyllä hankkivansa itselleen PIENEN asunnon, siinäkin vihjaus siitä ettei hän sitten enää tuo äitiämme omaan kotiinsa, saati että kuskaisi häntä kotitaloon käymään. Lisäksi hän haluaisi myydä kotitalomme, mutta me muut sisarukset olemme asiaa vastaan, koska talosta saatavat rahat menisivät äitimme hoitomaksuihin kunnalle.
Veljeni olemuksesta huokuu viha. Sukurakkaus sanaa hän ei todennäköisesti ole koskaan kuullutkaan. Surku vaan, että vuosia sitten hän oli ihan toisenlainen, kaikki pitivät hänestä, mutta nyt on toisin.
Minä itse asun 300 km:n päässä lapsuuskodistani, ja olen aina käynyt äitiä katsomassa ja yöpynyt muutaman yön tai ollut vain viikonlopun. Nyt kun äitimme ei enää asu talossa, veljeni ei halua minua sinne yöpymään. Viime käyntini jälkeen hän oli mesonnut molemmille siskoilleni puoli tuntia, kuinka olin ollut siellä ja että "tämä ei ole mikään hotelliravintola! Äitini taas on sitä mieltä että ilman muuta minä voin mennä omaan kotiini. Veljeni on toista mieltä.
Viime viikonloppuna minulle tosiaan valkeni viimeisen päälle että sinne tosiaan EI ole asiaa. Olin menossa paikkakunnalle kaksiin sukujuhliin. Tarkoitus oli hakea äiti mukaan veljeni luota, jonne äitini oli haettu "viikonloppulomalle" vanh.kodista. Veljeni soitti juhlapäivän aamuna kun olin juuri lähdössä kotoani, että äiti ei lähde kumpaankaan juhlaan ja että voin mennä katsomaan äitiä vanh.kodille. Hän vei äitimme kiireellä juhlapäivän aamuna vanh.kodille ennenkö ehdin tulla paikkakunnalle. Äitikin vähän ihmetteli mistä moinen kiire.....
Joskus tosiaan pännii, koska mielestäni minulla on täysi oikeus oleskella talossa, onhan minun isäni talon rakentanut, veljeni isä katosi kuvioista jo silloin kun kuuli että äitini on hänelle raskaana. Siis paljon ennenkuin äitini tapasi minun isäni.
Veljeni suunnittelee syksyllä hankkivansa itselleen PIENEN asunnon, siinäkin vihjaus siitä ettei hän sitten enää tuo äitiämme omaan kotiinsa, saati että kuskaisi häntä kotitaloon käymään. Lisäksi hän haluaisi myydä kotitalomme, mutta me muut sisarukset olemme asiaa vastaan, koska talosta saatavat rahat menisivät äitimme hoitomaksuihin kunnalle.
Veljeni olemuksesta huokuu viha. Sukurakkaus sanaa hän ei todennäköisesti ole koskaan kuullutkaan. Surku vaan, että vuosia sitten hän oli ihan toisenlainen, kaikki pitivät hänestä, mutta nyt on toisin.
Vastaukset 8
Vanhimmat
ole mahdollista veljesi yksin myydä taloa, varsinkin jos teitä sisaruksia on enemmän jotka ovat toista mieltä. Kova kovaa vasten ja lakimiehet kehiin jos ei muuten kaveri tajua.
Jos on perikunnantalosta kyse, ja yksikin osakas haluaa sen myydä on talo myytävä/muiden osakkaiden lunastettava tämä yksi ulos.
yhteistä omaisuutta? Maksaako hän siitä perikunnalle vuokraa? Kyseenalaistakaa tämä asia.
Ainakin hän asuu talossa ilmaiseksi. Siksi haikailee jostain syystä omaan asuntoon jossa pitää maksaa vuokraa.Talon kulut hoidetaan äidin rahoista. Viimeksi kun "vielä uskalsin" mennä käymään, veljeni otti äitini tililtä rahaa ruokamenoihin.
Äidille pitää saada lakimies hoitamaan hänen asioitaan. Ei yhdelle lapsista saa antaa mahdollisuutta asua äidin asunnossa ja käyttää hänen pankkitiliään.
Olette hyvin äkkiä pulassa. Käänny jonkun asiantuntijan puoleen tässä asiassa. Jo hoitopaikan johtaja tai sosiaalityöntekijä voi auttaa. Ei tällainen ole heille mikään uusi ja vieras asia!
"Lisäksi hän haluaisi myydä kotitalomme, mutta me muut sisarukset olemme asiaa vastaan, koska talosta saatavat rahat menisivät äitimme hoitomaksuihin kunnalle."
Tulihan se mörkö sieltä kannon alta.
Ehkä todellakin kannattaa miettiä että laittaa dementoituneen ihmisen ammattilaisten silmien alle! Kuinka paljon saa lehdestä lukea vanhusten hortoilusta talvitakkasella, kotitalojen palamisesta yms. yms.
Ehkäpä veljesi on ainoa joka tuota koko rekeä yksin vetää, ja te siskokset teette vaan vaatimuslistaa.
Olen sitä mieltä että niin pitkään kun ette itse ole hoitamassa ja vahtimassa sairasta äitiänne. On turha sinunkin huudella mistään sukurakkaudesta. Osallistu itse ensin velvollisuuksien täyttämiseen.
Minusta sinä kuullostat tässä täpauksessa siltä tyrannilta.
Ja mitä hemmettiä tähän soppaan kuuluu sekään vaikka teillä on eri isät? Tekeekö se sinusta jotenkin suuremman päälikön?
Rauhoitutaas nyt hieman, tässähän ei ole kyse SINUN sukulaisistasi, vai onko?? Oletko mahdollisesti tämä marttyyri velipoika?
Juu en ole!
Eikä äitinikään ole vielä kovin vanha. Mutta voi olla että samankaltaisten asoiden kanssa joudun myöhemmin elämässä läpi käymään.
Ihmettelen vaan alkuperäisen ihmisen vuodatusta.
Jos velipoika haluaa saada oman vapauden, muutamalla vuokrakämppään. Niin mikä siinä on niin ihmeellistä? Ja pärjääkö alkuperäisen kirjoittajan dementoitunut äiti yksin siellä kotimökissään? Ihan samalla tavalla alkupeäisen kirjoittajan veljellä pitäis olla vapaus päättää missä asuu, mitä tekee. Myös siitä, kuinka paljon vastuuta haluaa äitimuoristaan kantaa.
Ja mitäpä tapahtuu jos velipoika haluaa muuttaa "omilleen". Äiti pysyvästi vanhaikotiin. Niin mitä tapahtuu vanhalle talolle joka seisoo kylmillään? Luulenpa että vanha talo ei kovinkaan kauan kestä tyhjillään. Ellei ole jo jonkin verran rapistunut tai jonkin sortin remontin tarpeessa. Itse asun vanhassa rintamamiestalossa. Joten tiedän kyllä ainaisen renontoimisen ja kunnostamisen. Näin nuorena jaksaa, mutta ihan varmasti lähempänä eläkeikää voi olla eri juttu.
Kuten alkuperäinen kirjoitti. Rahat menevät oman aitinsä hoitoon, kunnalle. Joten minusta olisikin vähintään kohtuullista että tämä "rakas" äiti pääsee asianmukaiseen hoitoon, ja ympärivuorokautiseen hoitoon ja valvontaan. Vielä kun rahatkin saadaan talon myynnistä.
Ihan tiedoksi vaan että vuorempana olin sotaveteraanisairaalassa kesätöissä. Ja tiedän kyllä kuinka nopeita katoamaan ovat dementoituneet vanhukset. Vaan siinä hommassa on oltava kiinni 24/7.
Tietysti asian alkuperäinen kirjoittaja voi ratkaista niin että itse muuttaa lapsuudenkotiinsa, hoitamaan taloa ja dementoitunutta äitiään. Liekkö edes mahdollista jos on koko elämänsä rakentanut monen sadan kilometrin päähän.
Joskus vaan pitää ottaa järki käteen ja ratkaista sillä asoita. Eikä sotkea tunteita peliin. Ymmärrän kyllä että omasta lapsuudenkodista on vaikea luopua, ja siitä saadut rahat antaa pois. Mutta järjellä kuitenkin!