Milloin olette tienneet, että teidät on tarkoitettu tallaamaan elämänpolkuja yksin?
Ikuinen vanhapiika/poika
reppanasi
203195
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
viimeistään riparileirillä ettei tästä tule mitään
Ainakin sellaiset tyypit, jotka valitsi perinteisen iltarippikoulun rippileirin sijasta.
Hassua... Itse olen miettinyt olisko itsetuntoni paremmalla mallilla jos olisin valinnut sen iltariparin normaalin sijasta. Riparilta tuli itsetuntoon arpikudosta juuri väärään aikaan... ehkäpä se oli tuuria, ehkäpä se olisi tapahtunut muutenkin, ehkä....
En tosin riparilla tiennyt... Enkä "tiedä" vieläkään, mutta aloin asialle vasta tekemään nyt yli kolmekymppisenä jotain. Ehkä tässä vielä ehtii...
mutta sitten koin sen herätyksen, että perkele minähän oon jo ihan _vitun_ vanha eikä oo ollut vielä yhtäkään seurustelusuhdetta eikä edes seksisuhdetta, rupesin tekemään asialle jotain vaikka olinkin tällanen tietokonenörttiujostelija jne.... tunsin itteni maailmanpaskimmaks ihmiseks mutta kasasin itteni ja rupesin pikkuhiljaa itteäni kehittämään sosiaallisemmaksi ihmiseksi ja treffeille sitten rohkeasti, kohta huomasinkin että ensimmäinen seurustelukumppani löytyikin jo ennen 21 ikävuotta! :) ap:n asenteella jäättekin vanhaksi pojaksi, hyväksykää se tai tehkää asialle jotakin.
Ja 60 vee patuina, 5 vaimon (40 rakastajaa), 10 lapsen ja 15 lapsenlapsen jälkeen, nauratte koko 20-vuotiaalle itsellenne....
et ole vanhapoika, vaan eronnut, karannut ja/tai leski...
vanhapiialla/pojalla edes unelmissa mahdollisuutta päästä naimisiin tai saati saada sitä unelmiens) naista/miestä (tai ketään muutakaan) seurustelukumppaniksi!!!!
huumorintaju ja ällikin hukassa - siinäköhän se vika onkin? ;-)
olen sen tiennyt aina sillä en ole koskaan ollut ajatusmaailmaltani samanlainen kuin muut.
En mikään nössö silti ollut koulussa yms, mutta huomasin vain jo hyvin nuorena, että ajattelen asioista "omalla tavallani" kun kaikki muut näkyivät olevan aina samaa mieltä.
Ja ne myötäilijät aina pariutuivat ekoina.
Aikani jaksoin taistella mielipiteistä, mutta siinä vähän yli parikymppisenä lopulta opin olemaan vaan hiljaa koska en kerran sopinut muottiin. Silloin onnistuin jopa seurustelemaankin kerran.
Ne olivat hyvin yksinkertaisia asioita, kuten esim en tahtonut syödä lihaa eettisistä syistä.
Siihen aikaan se oli aivan ennenkuulumatonta ja minusta tehtiin koko suvun musta lammas ja kaveripiirinkin friikki. TUOLLAISEN asian takia, joka nykyään on suorastaan muotia.
Minä sain aina oudoksuvia katseita esim ravintoloissa kun pyysin ruokaa jossa ei olisi mitään lihaa.
Ehkäpä olin aikaani edellä, mutta ei sitä kukaan silloin ajatellut vaan minua halveksuttiin koska omasin liikaa vahvoja mielipiteitä.
Muistakaa nämä sanat siinä vaiheessa, kun joku vaikuttaa teistä liian niuhottajalta mielipiteidensä takia.
Lähes jokainen mielipide on ollut aikaisemmin joko syntiä tai muuten vaan epämuodikasta.
Jostain kumman syystä kasvissyöjien ja vegaanien pitää kyllä joka käänteessä tuoda esille ruokavaliotaan. Tästä johtuen ajattelen, että ovat niuhottajia.
Esimerkiksi, viikonloppuna keskustelimme onko lihan leikkaaminen esteettinen teko vai ei. Esimerkkinä oli kokin ammatti. No eiköhän siitäkin porukasta löytynyt yksi, joka toisteli koko ajan: "Olen vegaani". Tuohan on eri diskurssia, ja sillä ei sinänsä ole lihan leikkaamisen esteettisyyteen mitään sanottavaa. Oikea vastaus, tai diskurssin mukainen, olisi ollut esim. sanoa, että hänestä se on vaikkapa "pahan estetiikkaa", tai "ihnottavuuden estetiikkaa" tai jotain muuta epämiellyttävää (jos nyt inhoaa lihaa niin, että ei voi ajatella edes sen leikkaamista tai koskettamista.... paitsi onhan ihminenkin lihaa).
Yhtä hyvin minä olisin voinut sanoa: "Olen ateisti." "Olen laktoosi-intoleranssista kärsivä." Eli älyttömiä vastauksia.
Ja sitä en ole koskaan ymmärtänyt, että joku on EETTISISTÄ syistä lihaa syömätön, ja kulkee sitten nahkakengissä.....
mutta arvostan niin viitseliäitä ja epäitsekkäitä ihmisiä.
"Ja sitä en ole koskaan ymmärtänyt, että joku on EETTISISTÄ syistä lihaa syömätön, ja kulkee sitten nahkakengissä....."
Kokemuksesta voin sanoa, että lihan syömättä jättäminen on huomattavsti helpompaa kuin se, että koettaa löytää esim. kunnon jalkineita, joissa ei ole MITÄÄN nahkaosia.
Toisekseen, mitä vähemmän lihaa syödään, sitä vähemmän lihaa tuotetaan -> tehotuotannossa pidettäviä eläimiä on vähemmän.
Kaikkea ei tarvitse tehdä täydellisesti, jotta asioihin voisi vaikuttaa ja niitä parantaa. Joka muuta sanoo, on niuhottaja.
Vastaava esimerkki omasta elämästä: ostan yleensä reilun kaupan banaaneja niiden EETTISYYDEN takia. Pienemmistä kaupoista saatan ostaa kuitenkin perus-chiquitoita, koska pienemmässä puljussa ei aina ole tarjolla reilua vaihtoehtoa. Tämä ei kuitenkaan mitenkään vähennä "reilujen ostosten" arvoa, joilla tuen rahallisesti reilua kauppaa.
Mielestäni on hienoa, että joku jaksaa ja viitsii välittää tässä kylmässä maailmassa myös muista. Tärkeintä on aloittaa jostakin, ei aina tarvitse niuhottaa ja olla TÄYDELLINEN.
opin jo varhain pitämään turpani kiinni kasvissyönnistäni.
Eli en todellakaan enää aikoihin ole sitä "tuonut esiin joka käänteessä" päinvastoin, minullehan sitä lihaa tuputetaan jatkuvalla syötöllä.
Mutta sehän onkin ok juttu eikö vaan?
teinivuosina varmaan tajusi, että loppuelämäni olen yksin. Ulkonäköön liittyvät ongelmat on runtannut mun itsetuntoni niin alas, että on mahdotonta kuvitella pystyväni koskaan naisiin tutustumaan. Ja vielä se, että tähän ikään mennessä (25v) ei yksikään tyttö/nainen ole osoittanut minkäänlaista kiinnostusta mua kohtaan on tehnyt aika selväksi oman tasoni.
t. Katkeroituva nuori keski-ikäinen.
harrastusta ja sisältöä elämään
Kuka hemmetti näitä vastauksia aina repii ja mistä? Aivan sama, kuin naisten vinkit, "käy suihkussa, pese hampaat, pistä saman parin sukat jalkaan..."
Eiköhän jokaisella ihmisellä ole elämä ja muutakin tekemistä, kuin murehtia parisuhteettomuutta. Ei ajatuksiaan voi kuitenkaan loputtomiin juosta karkuun, joskus sitä on kuitenkin illalla yksin kotona (viimeistään nukkumaan mennessä) ja yksinäisyyden tunne nousee pintaan.
Tämä nyt vain on ihmissuhde-palsta ja täällä käsitellään näitä asioita.
ei ole miellyttäviä ratkaisuja vain siedettäviä, yksi mahdollisuus on vetää joka päivä pää täyteen
Ihan pienenä sen jo arvasin, miten tulee käymään, ja tämä usko on koko ajan vain vahvistunut iän myötä. Nyt on ikää mittarissa 37 vuotta, ei ainuttakaan suhdetta takana eikä pienintäkään kiinnostuksen ilmaisua ole tullut naissukupuolen taholta.
15 vuotiaana tiesin...eikä ole tilanne muuttunut ja ikää 30 v.
Tiesin about 21-vuotiaana, kun kaikilla ystävillä ulkonäöstä riippumatta oli jo poikaystävät, minulla ei mitään kokemuksia.
Kärsin miespelosta. Se on hankala monimutkainen ongelma, josta en pääse eroon. Ei tähän mikään ”siedätyshoito” ja suhteisiin heittäytyminen auta.
Olen sopeutunut miehettömyyteen hyvin ja varmasti pärjään yksin loppuelämäni, vaikka joskus tuleekin ontto olo ja ajatukset pyörii usein seksissä. :) Olen harkinnut lesbosuhteita, mutta se ei olisi oikein kumppania kohtaan, kun kuitenkin haluan miestä. Yksin tässä varmasti ollaan loppuikä.
En tiedä, onko minua tarkoitettu elämään yksin koko elämääni, mutta niin vain on käynyt. Rippikoulua en ole käynyt, enkä muutenkaan päässyt kaveriporukoihin, joten selvää oli jo aikaisin, että vanhaksi pojaksi jään. Taisi olla joskus lukion jälkeen, kun arvelin, että näin tässä käy. Silti olen erittäin pettynyt asioiden kulkuun.
Naiset eivät ole olleet kiinnostuneita minusta. Tyttöystävää ei ole ollut koskaan. Baareissa en käy. Ujokin vielä olen. Ikää on jo 39.
olen kohta 21vee, yksi vaikea suhde takana. joka erittäin rankka käydä läpi. kerran kaiken antaneena, tuskin tulee toista mahollisuutta eteen.
sisimmissäni tunnen et minut on tarkotettu (en sitä haluaisi!) elämään yksin..valitettavasti :(