Olin seurustellut rakkaan tyttöystäväni kanssa jo 2,5 vuotta, kunnes hän jätti minut. Syyksi hän kertoi ettei enää halua seurustella. Kevään mittaan olin kyllä kohdellut häntä erittäin huonosti mm. väkivalloin. Seurustelumme aikana olen kyllä huomannut että tyttöystäväni on vahva ja tietää mitä haluaa, mutta tämä kevät on ollut hänelle hyvin raskas, koska hän on samalla lukenut lääketieteellisen pääsykokeeseen. Olen pyytäny tekojani anteeksi ja suorastaan häpeän mitä kaikkea olen hänelle tehnyt. Kaiken olen saanut anteeksi, mutta tunnen hänet senverran hyvin, että uskallan epäillä. Hän piti toukokuun taukoa ja mietti itsekseen miten suhde etenee. Vaikutti sinä viimeisenä iltana rauhalliselta ja ihan kuin mitään sen kummempia ei olisi käynyt. Toukokuu vierähti ja hän poikkesi käymään. Kertoi ettei halua seurustella eikä näyttänyt minkäänlaisia eleitä ettäkö olisi surullinen tai että asia häntä koskettaisi. Tietysti murruin täysin.
Meillä on monia yhteisiä asioita ja harrastuksia. Rakastan häntä edelleen enemmän kuin mitään muuta, enkä halua luopua hänestä mistään hinnasta! Olisi sydäntäraastavaa nähdä hänet jonkun toisen kanssa. Olen kuullut sanottavan että "paha saa palkkansa", mutta en oikeasti ole paha. Olen huumorintajuinen, viisas ja ehkä vähän ujokin. Olen aina rakastanut häntä ja kohdellut häntä hyvin. Keväällä jokin vain napsahti päässäni ja käyttäydyin todella huonosti. Enkä voi sitä antaa itelleni varmaan ikinä anteeksi. Nyt elämäni on todella pohjassa. Hän oli ainoa jonka kanssa pystyin jutella ihan mistä vain, ja hän oli oikeastaan ainoa ystäväni. Nyt minulla ei ole ketään lähelläni.
Kaiken lisäksi hän kohtelee minua huonosti ja sättivästi, mutta huomautettuani käytöksestään hän pyytää anteeksi. Hän ei halua, että hoputan häntä ajattelemaan seurustelusta positiivisesti tai että yritän saada hänet takaisin erilaisilla ruikutus-keinoilla.
Se on tietenkin mahdollisuus että hän tulee takaisin, ja sitä toivonkin koko sydämestäni. Tiedän, että hän edelleen välittää minusta ja haluaa olla kavereita, mutta se on hyvin vaikea toteuttaa 2,5 vuoden jälkeen. Ja hän on kolme vuotta minua vanhempi, enkä itsekkään kovin vanha vielä ole.
Millaisia ajatuksia herätti? Mitä minun kannattaisi nyt tehdä?
Kaikki lohdut ja vinkit ovat tervetulleita.
Pyydän kuitenkin asiallisuutta, vaikkakin olen ollut täysi kusipää :´/
Meillä on monia yhteisiä asioita ja harrastuksia. Rakastan häntä edelleen enemmän kuin mitään muuta, enkä halua luopua hänestä mistään hinnasta! Olisi sydäntäraastavaa nähdä hänet jonkun toisen kanssa. Olen kuullut sanottavan että "paha saa palkkansa", mutta en oikeasti ole paha. Olen huumorintajuinen, viisas ja ehkä vähän ujokin. Olen aina rakastanut häntä ja kohdellut häntä hyvin. Keväällä jokin vain napsahti päässäni ja käyttäydyin todella huonosti. Enkä voi sitä antaa itelleni varmaan ikinä anteeksi. Nyt elämäni on todella pohjassa. Hän oli ainoa jonka kanssa pystyin jutella ihan mistä vain, ja hän oli oikeastaan ainoa ystäväni. Nyt minulla ei ole ketään lähelläni.
Kaiken lisäksi hän kohtelee minua huonosti ja sättivästi, mutta huomautettuani käytöksestään hän pyytää anteeksi. Hän ei halua, että hoputan häntä ajattelemaan seurustelusta positiivisesti tai että yritän saada hänet takaisin erilaisilla ruikutus-keinoilla.
Se on tietenkin mahdollisuus että hän tulee takaisin, ja sitä toivonkin koko sydämestäni. Tiedän, että hän edelleen välittää minusta ja haluaa olla kavereita, mutta se on hyvin vaikea toteuttaa 2,5 vuoden jälkeen. Ja hän on kolme vuotta minua vanhempi, enkä itsekkään kovin vanha vielä ole.
Millaisia ajatuksia herätti? Mitä minun kannattaisi nyt tehdä?
Kaikki lohdut ja vinkit ovat tervetulleita.
Pyydän kuitenkin asiallisuutta, vaikkakin olen ollut täysi kusipää :´/
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mitä tästä opimme? Kohtele toista niin kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan... Jos hän on sinulle noin rakas ja tärkeä kuin kerroit, MIKSI kohtelit häntä kaltoin? Mitä muuta odotit? Väistämättä tuo on lopputulos.
..sitä saa mitä tilaa. Teoilla ja sanoilla on aina seurauksensa, se kannattaa aina pitää mielessä. Sekä hyvässä että pahassa. Miksi sinun pitäisi päästä kuin koira veräjästä?
katumuksella on kuitenkin suuri merkitys tässä, vaikka väkivalta oli tosi väärin. tuntui niin tutulta nuo sun tuntemukset. itselle selvisi vasta, että en ole rakkaani ainoa tyttöystävä.. Yritetään jaksaa vaikka ei tästä mitään tule.. uutta en halua, haluan vain kelata aikaa taaksepäin..
Ei väkivalta jää mistään kauniista puheista huolimatta yhteen kertaan. Sellaista lupausta ei ole olemassakaan, mikä pitäisi sen asian suhteen. Kerran kun lyö, niin se suhde on siinä.
Sen jälkeen ei millään enää ole merkitystä. Muuten voi olla, mutta suhteen voi unohtaa. Ikävä, että kävi niin, mutta älä elättele väkivaltaisuuden jälkeen turhia toiveita.