Oon negatiivisesti yllättyny kuinka ykspuolista tämä aupairina olo on loppujen lopuks. Kaikki päivät samaa hommaa lasten kanssa, vaipanvaihtoa ja syöttämistä. Illat täytyy istua koneella kun ei oo muutakaan tekemistä. Harmittaa olla vieraassa maassa tuhlaamassa päiviä, kun tietää, että vois olla paljon mielenkiintosempaakin tekemistä vapaa-ajalla. Motivaatio alkaa olla lopussaan ja tuntuu, että mun itsenäinen elämä on jossain kaukana täältä. Onko kellään muulla samanlaista oloa? Missä ootte tavannu muita aupaireja? Jotenkin tuntuu, että oon täällä perheen Tuhkimona.
Tympäsee pikkuhiljaa
Silakkapihvi
263707
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
minulle tuo oli arkea, koko vuoden..aina tapasin koulun ja erillaisten aluevalvojien kautta uusia auppareita ja jopa paikallisia, perheenvaihdon jalkeen paikallisia en enaa tavannut, olin aina tana ns.tuhkimona uudessa...palvelen lapsia, kuljen halvoissa verkkareissa kun en kivoja vaatteita edes viitsi kayttaa kun ne kutistuisi turhaan pesukoneessa(taalla jenkeissa)..aupairit hengasivat kerran tai pari, sen jalkeen oli aina sellasta et ''no vitsi unohdin soittaa sulle takasin''..
ma olin vuoden taalla, ei kavereita, ei juurikaan muistoja..ihanaa on ollut lasten kanssa, ja olen yrittanyt pysya positiivisena ja ajatella mita kaikkea olen oppinut..
mua perhe ei ole millaan asteella ees pyrkiny ''tutustuttanut kulttuuriin''...mihinkaan eivat ole minu vieneet...olen junalle saanut ajaa etta paasen new yorkiin...
mutta kylla ma sanoisin kun olen kuullut kuinka mun frendin PUOLI VUOTTA toisessa maassa meni, niin kylla sanoisin etta hukkaan meni...
ehka olisi pitanyt olla saksalainen etta kelpaisi aupairien joukkoon, ehka pitaisi asua ison kaupungin ytimessa etta tutustuisi paikallisiin...nyt arsyttaa etta valitsin lahtea aupairiksi enka vaihto-oppilaaksi kun ajattelin etta on kiva yhdistaa tuo lasten kanssa olo ja sellainen vaihto-ohjelma...
mitaan tuota en kokenut.
toisaalta tuntuu silta, etta haluan viela kokea hyvan ajan jossain................mutta voi olla etten uskalla..taalla petyin pahasti........
No ohhoh! Kylla saaliksi kay teita raukkaparkoja kun ette ole vieraaseen maahan asettuneet :( Mulla on ollut taalla jenkeissa elamani vuosi (kohta kotiin iik!! en halua!!) ja uusia kokemuksia ja kavereita on niin paljon etta taalta lahteminen pelottaa, onkohan suomessa enaa mitaan?! Kavereita olen saanut niin muista aupaireista kuin paikallisistakin ihmisista, niihin on tutustunu ihan missa vaan (mm kaupan kassa, klassinen starbucks, kotipippalot jne jne) eika tylsaa hetkea ole kylla ollut. Tietokoneella en ole ehtinyt edes kauaa aikaa viettaa kun koko ajan on harrastuksia tai kavereita ja hyvin on vuosi kohta mennyt :)
Tyoelaman arki ei ole aina ollut helppoa, mutta taytyy sanoa etta yllattavan paljon olen nauttinut siita kun lapset ihan innoissan koulusta halaamaan ryntaavat ja kiva niita on joskus puistoon tms vieda. Ja on kylla ollut niin aiti-olo kun lasten koulunaytelmia tms on kaynyt katsomassa ja ollut niiiiiiiin ylpea "omien" lasten osista :)
Toivottavasti olette nauttineet edes hetkisen aupairina olosta, itse ainakin olen vaikka vastoinkaymisia on ollut jos minkalaisia! Pitaa vaan laittaa itsensa likoon ja jattaa tietokone nurkkaan joinakin iltoina niin kylla sita sosialisoituu nopeasti, uskokaa pois! Toivottavasti ainakin yrititte kunnolla ennen kuin asetuitte "tuhkimoiksi"...? Ottakaa ilo irti ja relaaaaaaaax!! Mutta harmi jos teilla oikeasti elama ei vaan kaynnistynyt halutulla tavalla :( Parempaa tulevaisuutta teille!
Niin, tutulta kuulostaa. Mutta kaikesta huolimatta ma olen sita mielta, etta kukaan muu ei jarjesta sulle sita ohjelmaa kuin sa itse. Aina voi kehittaa jotain muutakin ohjelmaa kuin istua koneen aaressa, voi lahtea kaymaan kavelylla, lahtea tutustumaan ymparoiviin kaupunkeihin, menna rannalle (loistavat ilmat talla hetkella) tai mita vaan itse tykkaa touhuta. Ja taalla on paljon muunkin maalaisia kuin saksalaisia, joista voi saada uusia kavereita. Mutta jos jotain suomalaista usan itarannikolla (tunnin paasta nycista) asustelevaa kiinnostaa mailata niin s-postiosoite on: [email protected]
Kaikkea mahdollista olen yrittänyt, ettei tarttis viettää iltoja koneella, mutta täällä se tuntuu mahdottomalta! Perhe asuu keskellä maaseutua, ja jos haluan jonnekin lähteä, on aina pyydettävä kyyti vanhemmilta, että pääsen edes bussipysäkille. Toisin sanoen, en voi lähteä minnekään omine neuvoineni. Toinen ongelma on kieli. Täällä ei ihmiset juurikaan englantia puhu...nyt tuntuu, että otin liian suuren haasteen kun lähdin tänne "oppimaan kieltä". Tämän ekan kuukauden aikana mikään ei oo ollu sellasta kun odotin. Paitsi lapset. Mulla oli kans kaks vaihtoehtoa, lähteä auppariks tai vaihtoon ja valitsin tämän, koska ajattelin juuri samaa, että saan yhdistettyä lasten kanssa olon, ja maahan tutustumisen. Pettymys on vaan nyt ollu suuri. Parempia aikoja odotellessa...
Mita kielta sa lahdit sinne oppimaan? valitsitko englantia aidinkielenaan puhuvan perheen? Oletko jarjeston kautta? voit tarvittaessa ottaa yhteytta yhteyshenkiloosi ja kertoa hanelle tilanteestasi ja sen etta et viihdy, ja mahdollisesti voisit vaihtaa perhetta, et olisi ensimmainen joka niin tekee :) tsemppia vain
ymmarran sinua, kuulostat samassa jamassa olevalta kuin mina olin...tietokone on minunkin BFF taalla, se on vain pako tasta todellisuudesta...
vaikka kaikki arvosteleekin, etta itsepahan olet epa-aktiivinen niin sen vaan sanon, etta ei se ole helppoa jos asuu keskella maaseutua, ja kaukana rannoista ja suht tavoittamattomissa naista isoista kaupungeista..ainakaan etta sinne aina paasisi...
mina tein kaikkeni vuoteni aikana tutustuakseni ihmisiin, jopa juttelin kaupoissa myyjille ja kyselin perheeltani ja monilta heidan tuttavistaan, etta onko edes 16v. lapsia tai tuttuja tai sukulaisia...
mutta miettikaa ihmiset ihan itsekin, onhan ne amerikkalaiset mukavempia kaupoissa ja paallepain tavoissaan jne, mutta samoja ihmisia, teineja, varhaisaikuisia olemme kaikki... keta kiinnostaa ottaa joku ulkopuolinen joka on tullut lastehoitajaksi usaan(joillekin usalaisille rikkaille pennuille taa voi olla tosi ala-arvoinen juttu), jostain maasta jota ei ees tieda et on olemassa tai on paattany et se on pohjois-navalla, niin ottaa sellainen kuvioihin ja jengeihin jotka on jo niin kauan toimineet ilman sita yhta alienia...
Sanoisin rehellisesti, saattaisin syyllistya siihen joskus itsekin...koska minulla oli esim lukiossa tiivis porukka ja meilla oli omat jutut, ja synniton heittaa ensimmaisen kiven ;o)
anteeksi vaan, mutta en vaittaisi itseani epasosiaaliseksi, minulla on valtavan paljon kavereita suomessa, ympari maata, jopa toisissa maissa...Euroopassa matkustellessani tutustuin helposti ihmisiin, Suomessa tutustun helposti ihmsiin ja yleisesti olen ihan pidetty ja hauska ihminen. Tulen toimeen perheeni kanssa ja kaikkien heidan tuttujensa, kaikkien lasten opettajien ja partio-ohjaajien ja valmentajien kanssa...
JA joku voi tietty tassa tapauksessa syyttaa mua etta mitas menit sinne maaseudulle...No sanotaanpa vaan etta minulla ei ollut enaa vaihtoehtoa, se oli kotiin tai tanne, minusta riippumattomista syista, mut nainpa samalla miten jarjesto toimii kun aupair on ongelmatilanteessa..
Seka etta mina halusin olla lasten kanssa..en siis tullut tanne vaan partyamaan kalja-tynnyribileissa, mutta odotin jotain muuta, muutakuin sita mita nain niin monelta muulta aupairilta matkan varrelta: alle 6kk ja kihloissa jonkun amerikkalaisen kanssa!
Jotenkin kun mut jarjesto veti mukaan sain sellaisen kasityksen, etta tama on vaihto-oppilasvuosi feat. lastenhoitotyo= unelmani!
Muutaman kerran naytti kun uusiin tutustuin etta tilanne valaistuu, mutta sitten joko valimatka tai se ettei mulla ollut uutta mersua jolla saan ajaa minne vaan tahi kannykkaa perheelta, muodostui ongelmaksi. Tuhlasin muutaman palkkani sahlaamalla pre-paid kannykan kanssa, mutta koska maksoin myos minulle tulevan piikkia, tuli homma minulle turhan kalliiksi.
Mina olen itseani ihan tarpeaksi ruoskinut miettien mika minussa on vikana etten saa kavereita ja etten vaikka olen rannoilla ja kaupungeissa kaynyt ja tuhlannut palkkojani jotta maksan itseni nakemaan noita kaukaisia ''kavereita'', ettei se vaan onnistu...Yritan nyt miettia, ettei ehka nyt ollut minun aikani...
Tai ehka tama ei ole minun juttuni (vaikka esim tama perheeni ja aluevalvojani ja muutkin ovat ylistaneet minua etta olen hieno ihminen ja todella hyva aupair, josta olen kiitollinen ja ylpea)
Opin ymmartamaan taalla mika on minulle tarkeaa ja mihin uskoa, todellakin juttuja joista olen nyt jalkikateen ylpea ja olen ylpea, etta jaksoin taalla jne(siina mielessa tama vuosi oli voitto, opin uutta itsestani ja juttu jokseenkin toimi nyk. perheessa ja he pitavat minusta kovasti), mutta en voi vaittaa, etta nama jutut oli sellaista jota odotin vuodeltani!!! ja en voi hirveasti arvostaa amerikkalaista kulttuuria, mita olen siita oppinut! Ehka tulen uudestaan, omien ystavieni kanssa tanne, ehka minulla on sitten kivaa..
mutta ne jotka kertovat naille huono-sakaisille että ovat vain itse laittaneet itsensa tallaiseen jamaan, niin sanonpahan vaan, etta eipa voi sanoa jos ei ole kokenut...ymmarratte varmaan, etta jos on monta kertaa yrittanyt ei ehka edes jaksa saada kuraa niskaan..2 esimerkkia mun ''kavereista'' jotka asuvat muutaman tunnin paassa, tapasin viikonloppukurssilla: otan yhteytta, sopivat kovasti kaikkea, eivat soitakaan, kaskevat mun soittaa new yorkista kolikkopuhelimella heidan kannykkaan kun oon siella eivatka edes vastaa ja sitten olen matkustanut turhaan pitkalle, tai etta he soittavat mulle puolta tuntia ennen etta nyt tanne, sul on puol tuntia aikaa, ja huom, mulla menee se muutama tunti, jonka he tietavat..myoskin etta mesettaa kuukauden paasta synttareista ja kysyy etta niin millons sa taytitkaan 19 ...sen jalkeen kun on kutsunut heidat viettamaan synttareita johonkin ja taytti 20! tulee vahan surullinen olo kun tietaa etta on ihmisia jotka arvostavat sinua jossain...ja kun olenpa vaan tyhma ihminen ja uskon etta ystavyyssuhteet toimivat kahdensuuntaisesti ja etta kukaan ei joudu kuuntelemaan alentavaa puhetta ihmiselta joka on kaveri...ja olen siis tavannut muitakin kuin saksalaisia, mun jarjeston kautta kuitenkin eniten on saksalaisia ja niitakaan ei asu kavelymatkan sateella yhtaan..
anteeksi jos nyt jonkun hermonystyroita raaputin tekstillani, sanoisin vaan, etta en voi arvostella etta teidan hyvia juttuja ja mahtavia perheita ja upeita biitsi-kohteita ja siisteja kavereita ei koskaan tapahdu, enka arvostele lainkaan, myonnan etta olen kateellinen, luuletteko etten halunnut hyvaa vuotta? miksi olisin tanne jaanyt, varsinkin sen kaiken ikavan jalkeen mita minulle kavi? moni olisi lahtenyt kotiin..
vai kuinka paljon pitaa ihmisen kestaa tollasia ikavia kaanteita???????????
Minäkin olen yrittänyt kaikkea tuota, kysellyt perheeltä, josko he tuntisivat joitain nuoria (juuri niin, edes 16v.!) joita voisin tavata, mutta perhe ei näytä käsittävän, että voisin kaivata muuta elämää täällä, koska itse viihtyvät kotosalla lähes jatkuvasti. Jos nyt lähtisin uudestaan auppariks (jota en todellakaan aio oikeasti tehdä) kysyisin tarkoin perheeltä, onko heiltä saatavissa apua ystävien löytämiseen. Lähdin tänne sinisilmäisenä siinä luulossa, että kunhan pääsen ulkomaille, on siellä varmasti lopulta kivaa, asuipa perhe maaseudulla tai ei. Kaikeksi onneks olen täällä vain nämä neljä kuukautta! Perhe ei suoranaisesti ole mitenkään tahallisesti ilkeä tai mitään, he eivät vain pysty asettumaan asemaani. Oman väsymyksensä vuoksi halusivat au pairin hoitamaan vauvojaan, eikä heillä riitä energiaa minun asioideni pohdiskelemiseen. Näin tämä vain näyttää menevän täällä. Itse olen jo tehnyt itseni epätoivoiseksi yrittämällä koluta kaikki mahdolliset chatit ja keskusteluyhteisöt löytääkseni jotain kavereita. En ole vielä menettänyt kaikkea toivoani ja odotan seuraavilta kolmelta kuukaudelta täällä Ranskassa jotain muuta kuin mitä tämä ensimmäinen kuukausi on ollut. Toivossahan on hyvä elää...
Mä olen kans ihan saman kokenut kumpanakin au pair-kertanani. Eka olin kaukana keskustasta, ja kaikki kaverit asu siel. Mä pääsin sinne tosi vaivalloisesti ja kaikki se upee yö-elämä jäi lähes väliin normaalit harrastukset.
Toisen perhe asu maalla, tosin isojen turistirannikoiden äärellä. Busseja kolma päiväs kaupunkiin ja mikään niistä ei sopinut aikatauluuni, koska mun työajat oli aivan käsittämättömät, pari tuntii aamul, sit iltapäiväl uudelleen. En tutustunut juuri kehenkään, koska turistit aina niin omis porukoissaan. No, mä tutustuin sitte itteeni tosi hyvin kyllästymiseen asti...
Perheet ei juu tod. näytä tajuuvan et au pairkin HALUU OMAA ELÄMÄÄ, et ei se ole tullu vaan tanssiin niitten pillin mukaan.
Tosiaan, itseensä sitä täällä tutustuu niin hyvin, ettei tarvi enää jatkossa sitä tehdä. Voi, sitä kuvitteli, että kun tulee kesäksi perheeseen, (jossa lupaukset sosiaalisista kontakteista olivat vieläpä hyvin korkealla), että kesästä tulee aivan mahtava ja ikimuistoinen. Ei vaan jaksa enää tätä samaa tasasta päivärytmiä, samoja naamoja (perhe) ja työtä, työtä ja työtä. Perhe ei todellakaan osaa asettua mun asemaani. Tai sitten he ei halua. Voi, voi, Suomeen palattuani osaan sitten ainakin arvostaa ystäviäni enemmän kuin koskaan aikaisemmin.
"jossa lupaukset sosiaalisista kontakteista olivat vieläpä hyvin korkealla"
Siis lupasit itsellesi etta hankit kavereita vai ? Ei kai nyt kukaan perhe rupea taysi-ikaiselle kavereita hankkimaan!
Tulee mieleen Paris Hiltonin valitukset etta vankilassa ei saa kayttaa edes kosteusvoiteita tai solariumia.. argh tata uusavutonta tumpulajengia.
Kuka sinulle etsii Suomessa kaverit ? Aiti ja isako ?
Vai ovatko ne kaikki koulukavereita, siis ystavia olosuhteiden pakosta ?
Kannattaisi varmaan miettia omia sosiaalisia taitojaan ennen valittamista.
ja kokeile itse ennenkuin alat muita nalvimaan ja suusi avaat...
olosuhteiden pakosta??? no silleenha ne kaverit tosiaan on..
ymmarran hyvin etta ilm. sulla on tollasia kavereita koto-Suomessa...koska naemma empatia-arvosi ovat kovin korkealla...
milloin ihmiset oppivat olemaan hiljaa jos ei ole asiallista sanottavaa? vai oletteko te se kauan etsitty taydellisyys???
Ikävää, että olet saanut kavereita vain olosuhteiden pakosta. Otan osaa. Ymmärrän katkeruutesi.
Uusavuttomat Ry:lle haluan sanoa, että lakkaahan sinä vääristelemästä toisten kirjoituksia!
Lupaukset sosiaalisista kontakteista olivat korkealla, koska perhe oli luvannut antaa au pairille mahdollisuuksia tavata ihmisiä! Mutta jos ei ole mahdollisuutta edes tavata ihmisiä, kuinka voi saada kavereitakaan.
Oikeen vihaksi pistää kaltaisesi ihmiset, jotka luulevat osaavansa lukea rivien välistä, mutta eivät siihen todellisuudessa kykene. Silloin kannattaisi pitää suunsa kiinni.
vaan todeta etta saalittavalle tasolle jotkut taallakin alentuvat! Eipa niista kannata valittaa :)
"Mutta jos ei ole mahdollisuutta edes tavata ihmisiä, kuinka voi saada kavereitakaan. "
Tasta saa sen kuvat etta au pair on joko vankina kaltereiden takana tai tekee toita 18h/paiva tai vanhemmat ovat kieltaneet puhumasta kenellekaan.
Sorry mutta en usko.
Ei niin!
Mutta kylla perheen pitaisi jarjestaa suomenkieliset kaverit kotiovelle, ei kai nyt ole tarkoitus etta au pair lahtee niita itse etsimaan!
"Ikävää, että olet saanut kavereita vain olosuhteiden pakosta. Otan osaa. Ymmärrän katkeruutesi."
Tuo kuulostaa juuri koulussa opitulta keskustelutyylilta. Ei asiaa vaan mennaan henkilokohtaisuuksiin.
Sina olet varmaan sita ja sina olet tata blaa blaa.
SUOMENKIELISIA on vaatinut?
mista taman luitte?
ja kylla mun mielesta perhe voi avustaa aupairia jos o n kerran itseottanut sellaiset systeemit puheeksi...
toki kaikkien ne kaverinsa pitaa itse hommata ja silleen...........
mutta voitteko ajatuksen kanssa lukea edelliset tekstit ja antaa rakentavaa palautetta...miksi lahtea syyttelemaan toisia?
Eikohan nailla henkiloilla ole ihan tarpeeksi kurja mieli asiasta jo muutenkin...vai vetta myllyyn asenteella mennaan taas?
Taalla on koko ajan ilmoituksia tyyliin "Onkx ketaa Sloughissa" ja haetaan suomenkielisia kavereita.
Mitka systeemit perhe on ottanut puheeksi - en tuosta tajunnut mitaan. Siis perhe on luvannut hankkia kavereita sulle ? Mielenkiintoista. Entas jos olisit matkalla yksin - et saisi kavereita ollenkaan ? Vai miten se toimii ?
No, kuka nyt vapaaehtosesti yksin lähtiskään matkailemaan, jos ei sellaisesta pidä (eli en minä ainakaan). Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo.
Eiköhän päätetä tämä keskustelu tähän, ennen kuin tapahtuu jotain peruuttamatonta. Kiitos väittelijöille. Jatkakaamme kaikki tyytyväisinä oma au pair -aikamme loppuun saakka sellaisena, kun se nyt sattuu itse kullakin olemaan. LOPPU.
mitä tarkottaa toi liekki tossa ketjun edessä? :o
se tarkoittaa sita etta taa on kuumin keskustelu koko palstalla ;D
Olet ollut kuukauden poissa kotoa,tympäsee työnteko ja elämä ja "joudut" vielä oleen siellä 3kk .
Itkettää ja naurattaa.
Monet tytöt lähtevät au-paireiksi ja eivät ymmärrä että kysymyksessä on työnteko.
"Haluan huvitella" he sanovat.
Sinä viet voiton sanomalla että "Haluan että minua huvitetaan"
Jos "tylsyys" on suurin ongelma (ja ainut) niin vika on omassa itsessä.
Kerrohan mitä mielenkiintoisia juttuja harrastit Suomessa ja kuinka itsenäistä oli elämäsi.
Suoraan sanoen saan sellaisen kuvan että olet pumpulissa kasvatettu,lellitty likka vailla mielikuvitusta ja ryhtiä.Aina syönyt vain valmiiksi pureskeltua muonaa.
Miksi et kääntäisi huonoja puolia positiivisiksi?
Esim. opettele jotain uutta. jos kerta koneen ääressä täytyy illat istua.
Jos au pairina olemisen idea olisi pelkästään työnteko, kuka lähtisi vapaaehtoisesti vieraaseen maahan tekemään töitä ja vielä asumaan työpaikallaan 300 euron kuukausipalkalla. Et ole tainnut ymmärtää au parina olon ideaa, sillä perheen on tarkoitus olla muutakin kuin pelkkä työantaja. En ole lellitty, olen kasvanut suuressa perheessä aina hoitaen omat velvollisuuteni kotitöistä enkä odota, että minulle järjestettäisiin huvituksia kellon ympäri. Oletan kuitenkin, että perhe, joka ottaa au pairin ymmärtää, että au pair on tullut vieraaseen maahan, vieraiden ihmisten taloon ja tarvitsee myös elämää talon ulkopuolella yhtä lailla kuin kuka tahansa muukin perheen jäsenistä. Tässä perheessä vain omaan elämään ei ole tarjottu kovinkaan suuria mahdollisuuksia, eikä juurikaan kannusteta talon ulkopuoliseen elämään.