Mies jäi suhteesta kiinni. Ero meinasi tulla heti, mutta loppujen lopuksi annoin anteeksi ja lupasin yrittää jatkaa. Alku meni aika hyvin, mutta nyt kerään rohkeutta lopettaa tämä, miehelle tämä tulee yllätyksenä.
En nauti enää seksistä, en halua rakastella hänen kanssaan, en pysty. Mietin jatkuvasti mitä he ovat tehneet tavatessaan, mitä minä olen tehnyt silloin samaan aikaan. Olemme tuon naisen kanssa täysin eri näköisiä ja ikäisiäkin, joten mietin koko ajan pitäisikö minun olla hänenlaisensa, sellasenko mies haluaa.. jne jne. Itken päivittäin, näen painajaisia. En vain pysty antamaan anteeksi. Tämän tekee vaikeaksi se, että rakastan häntä silti valtavasti.
En nauti enää seksistä, en halua rakastella hänen kanssaan, en pysty. Mietin jatkuvasti mitä he ovat tehneet tavatessaan, mitä minä olen tehnyt silloin samaan aikaan. Olemme tuon naisen kanssa täysin eri näköisiä ja ikäisiäkin, joten mietin koko ajan pitäisikö minun olla hänenlaisensa, sellasenko mies haluaa.. jne jne. Itken päivittäin, näen painajaisia. En vain pysty antamaan anteeksi. Tämän tekee vaikeaksi se, että rakastan häntä silti valtavasti.
Vastaukset 12
Vanhimmat
jonniinjoutavaa.
Anteeksi antaminen ei ole samaa kuin päätös jatkaa yhdessä.
Se, että kykenee antamaan anteeksi ja päästämään irti menneestä, on prosessi, joka vie aikaa. Asiat pitää käsitellä, ja siihen tarvitaan paljon keskusteluja ja tunteiden kohtaamista yksin ja yhdessä.
Et voi vain päättää, että annat anteeksi ja sillä selvä. Jos et käsittele asioita, ne jäävät kummittelemaan mieleen kuvaamallasi tavalla.
Aloita kertomalla miehellesi, miltä sinusta tuntuu ja mitä ajattelet. Teidän kannattaa harkita pariterapiaan hakeutumista, jos kahden kesken on vaikea käydä keskusteluja ja päästä asiassa eteenpäin.
Kiitos panacea! Näinhän se on. Alkuvaiheessa keskusteltiin asiasta jatkuvasti, mies jopa kirjoitti minulle ajatuksiaan ja tekosistaan, koska osaa ilmaista asioita paremmin. Sitten sovimme että asiasta ei puhuta. Nyt en itsekään pysty ottamaan asiaa puheeksi, tuntuu että repeän tuskasta kappaleeksi. Miehestä en osannut tällaista kuvitellakaan, en missään tapauksessa ja silti teki noin. Mietin sitäkin, että tunnenko häntä ollenkaan. Toisaalta pelkkä ajatuskin elämästä ilman häntä tuntuu mahdottomalta.
Edessä on ero tai joku terapia todellakin, muuten en pysty jatkamaan. Katsotaan mitä mies asiaan tuumaa.
isokokoisella hevosella ja rakastajatar on jumalaisen kaunis, siro kuin lintu. Mies ei ota koskaan tätä rakastajatarta omakseen koska saisi jatkuvasti vahtia liian kaunista naista.
Kun on ruma vaimo ei muut miehet sitä katsele.
Tämä on totuus.
oikein kasvaa?????
Ei se vartalo oo kaikki kaikessa.
Vaimo kun hevonen?
Kakkonen kun siro lintu?
Ei jumalauta, mistä ihmeen pystymetsästä tollaset ihmiset oikein on?
Kyllä "linnulla" on nyt kanan aivot (kana taidat olla muutenkin) = sulla kokoos nähden tosi pienet.
Kyllä ukonkin täytyy olla tyhmä jos kauan jaksaa tollasta katella.
Todennäköisesti tollasella asenteella varustettu lintunen polttaa vielä siipensä pahasti.
Suhde kestää yhtä kauan kuin päättömän kanan lento.
Hyvä, jos kirjoitukseni auttoi!
Haluan kertoa omasta prosessistani lisää - vaikka nämä asiat ovatkin varmasti hyvin yksilöllisiä.
On suuri virhe laittaa mitään aikarajaa sille, kuinka kauan "asioista puhutaan". Ymmärrän kyllä omaakin pettäjääni siinä, että häntä ahdisti keskustella asioista kanssani, koska syyllisyys heräsi voimakkaana joka kerta. En siis ihmetellyt, jos hän mieluummin olisi ollut puhumatta.
Mutta ei ole pettäjän oikeus päättää milloin petetty on "valmis". Sitä ei voi päättää tai tietää kuin petetty itse.
Väsyin jossain vaiheessa itsekin siihen, että mielikuvia, kysymyksiä ja ajatuksia heräsi täysin odottamatta. Juuri kun koin, että olen jo "päässyt yli" ja kykenen olemaan onnellinen, jokin musta ajatus iski ja vei minut synkkyyteen. Tuntui, ettei se koskaan lopu.
Olen hyvin iloinen siitä, että oma pettäjäni ymmärsi, kuinka tärkeää minun on puhua asioista hänen kanssaan. Ei ystävien, ei terapeutin, vaan hänen kanssaan.
Ystävien myötätunto (tai kauhistelu) ei juuri auta, eikä heillä olut vastauksia niihin kummallisiin kysymyksiin, joita päässäni syntyi. Vain rakkaallani oli.
Aikaa siitä, kun sain tietää pettämisestä on nyt kulunut 1,5 vuotta ja voin kertoa, että olen onnellinen. Parisuhteeni on läheinen ja täynnä iloa. Suhtaudun elämään taas optimistisesti.
En pelkää pettämisen toistumistakaan enää, mutta se ei johdu siitä, että luottaisin rakkaaseeni 100%. En koskaan enää halua luottaa kehenkään ihmiseen 100%, sillä se on hupsua. Me kaikki kykenemme epärehellisyyteen ja itsekkyyteen.
Voimia sinulle!
Valitettavasti pettämisen myöskin kokeneena voin vahvistaa edellämainitun kertomuksen.
Alkuperäiselle totean että aika parantaa. Usko pois, vaikka se nyt vaikealta tuntuukin.
Anna aikaa itsellesi ja tunteillesi.
Raivoa, kiukuttele, pottuile jos se helpottaa.
Pettäjän täytyy vaan kestää se. Itseppähän on soppansa keittänyt.
Mietit jatkuvasti mitä ovat tehneet. Älä mieti, vaan pyydä miestäsi kertomaan. Sittenpähän tiedät. Siihen nyt voi varautua, että kaikki on mahdollista, anaaliseksistä alistamiseen. On ihan terveellistä selvittää miehesi sivusuhteen luonne hyvinkin tarkasti. Oliko se seksipainotteinen, jossa haettiin jotain sellaista, mitä ei saa kotoa, vai menikö miehesi vain ihastuksen / rakastumisen tunteen vietävänä.
Varmasti mietit sitäkin, mitä miehesi ajatteli sinusta. Mitä sinä merkitsit miehellesi, kun pystyi sinua pettämään. Rakastiko miehesi sinua enää. Kaikki nuo on varsin luonnollisia ajatuksia, mutta niillä on paha taipumus jättää sinut vellomaan omassa pahassa olossasi.
Mieti sen sijaan millä eväin pystytte jatkamaan. Pystytkö menemään eteenpäin seuraavat 7 vuotta vain järjellä ja jättämään tunteet sivuun. Avioliitto voi kestää 70 vuotta. 7 vuotta on siitä vain kymmenesosa. Se on alle päivä viikossa. En tarkoita, että ihmisen pitäisi alistua tunteettomaan avioliittoon, vaan tarkoitan että miehesi meni tunteen vallassa pettämään. Oletko sen parempi ihminen, jos tunteen vallassa menet eroamaan?
Sinulla on tunne, että olet miehesi alapuolella. Sinä pelkäät että anteeksiantosi on sinun alistumista ja nöyrtymistä sille, että miehesi on sinua pettänyt. Sehän ei ole tarkoitus. Miehesi kuuluisi olla nöyrä sinulle. Parhaiten saat miehesi kunnioituksen, kun alat hoitamaan itseäsi ja olet se viehättävä ja haluttava nainen, jollainen jokainen nainen osaa olla. Käyt naisystävien kanssa illallisilla ja oopperassa ja laita päälle miehesi silmien edessä ne sexyimmät alusvaatteet. Miehesi silmät avautuvat sille mitä hän on tehnyt. Mennyt panemaan jotain Irmaa, vaikka kotona on todellinen kissa. Muuta käytöstäsi niin, että miehesi alkaa epäillä sinun uskollisuuttasi. Ole raju sängyssä ja ala vaatia asioita, joita et muuten seksissä vaatisi. Näyttele saavasi aivan järjettömiä orgasmeja, mutta aina silmät kiinni tai asennossa, jossa miehesi ei näe sinun silmiä. Miehesi tulee näistä jutuista alussa aivan hulluksi ja lopulta hän tulee hulluksi miettiessään onko sinulla jotain peliä.
Sinua mitataan sinun vahvuutesi suhteen. Se että pystyy jatkamaan elämäänsä pettäjän kanssa osoittaa todellista vahvuutta. Mutta et onnistu tavoitteessasi, jos et ota itseäsi niskasta kiinni. Jossain vaiheessa on pakotettava itsensä unohtamaan. Koskaan et voi täysin unohtaa, mutta ei pyörätuoliin tuomittukaan aina mieti sitä, miten onnetonta hänen elämä on pyörätuolissa ja miksi piti ostaa se moottoripyörä ja ajaa sillä päin sitä henkilöautoa.
muutakin kuin rakkaus, on olemassa ikuisiakin ystäviä...Niin monta on tarinaa kuin on ihmisiäkin.
osuuskaupan hevosen näköinen ja mies on seksisymboolin näköinen.
Uros leimaantuu tietyssä iässä naaraaseen ja perustamaansa perheeseen kuin ankanpoikanen. Ehkä naaras tekee saman?
Viisikymppisenä miehenä sanoisin, että on sulaa hulluutta kuvitella, että 'vaimo koskaan pystyisi miestään valloittamaan uusilla alusvaatteilla, hajuvedellä tai vastaavilla'.
Useimmat miehet haluavat lupsakkaa yhdessäoloa. Syödään sitten salaattia tai makkaraa, keskustellaan sitten konserteista tai autoista. Lupsakkaa olemista puolin ja toisin.
Jos toinen siinä ryhtyy 'herhilöimään' vaatteilla tai tuoksuilla, palaa päreet ja akka rupeaa inhottamaan. Täysin eri tilanne on tietysti silloin kyseessä, kun yhdessä mennään johonkin iltamenoon. Itse yrittää näyttää hyvältä ja jos voi olla vaimostaan ylpeä, se on kiva asia.
Suhde on joka tapauksessa ihan jossain muussa kuin vaatehörhelöinneissä.
Olen samaa mieltä, että ne hörhelöt ja tuoksut todellakin ovat turhaa rekvisiittaa. Lupsakkuutta tarvitaan. Mies, joka haluaa seikkailla se seikkailee vaikka asiat olisi kuinka hyvin kotona. Se ei todellakaan ole aina perheestä ja puolisosta kiinni. On aivan turha haukkua, että akka on se joka ajaa miehen vieraisiin. Saattaa jollakin olla näin, mutta yleistää ei voi. Minusta on ihana, että on miehiä, jotka arvostavat naisia sellaisenaan, eikä tarvitse työntää itseään ja hajujaan, vaan voit olla aito itsensä. Minusta tuokin on asiaa, että jos johonkin mennään, niin katsotaan sitten ettei ihan resupekkana kuljeta. Arvostan henkilökohtaisesti sellaisia miehiä, jotka tavoittelevat naisesta jotakin muutakin kuin stringien kohtaa.