Olen etsinyt ystäviä joka suunnalta. Yksinäisyyspalstalta ja muilta mahdollisilta foorumeilta.
Olen saanut muutamia vastauksia, ja ollut iloinen niistä, mutta..
Olen itse vapaamielinen ja anna muiden olla ja elää omalla tyylillä- ihminen.
En välitä onko mahdollinen ystäväni ulkomaalainen, maahanmuuttaja, narkomaani tai muu päihdeongelmainen tai mikä tahansa oman filosofiansa kannattaja.
En arvostele, en koita muuttaa ihmistä. Se ei ole minun asiani, en halua käyttää valtaa, yrittämällä toista ihmistä muuttaa omiin käsityksiini sopivaksi.
Valitettavasti itse olen joutunut em. kohteeksi, ja yhteydenpito on loppunut.
Olen avoin iloinen ihminen, ja en omia "huonoja" tapojani ja mieltymyksiäni salaile, miksi pitäisikään?
Minä en sanele kriteereitä ihmisille joihin tutustun, mutta minulle niitä sitten onkin tullut liikaa.
En koe ystävyyttä siten. En haluaisi tehdä kenestäkään omaa kopiotani, mielipiteiden ja muun osalta.
Vaikka itse en juo viinaa, saa minun puolesta muut juoda vaikka ämpäritolkulla.
Minä taas poltan, mutta minua neuvotaan joka kohdassa lopettamaan.
En shoppaa uutta ja hienoa, mutta en sitä vaadi muilta. Oikeastaan se on mukava jos joku löytää uuden hienon tavaran/vaatteen jota esitellä.
Miksi ystävyys asettaa toiselle kriteereitä? Miksi se kuitenkin arvostelee?
Erilaisuus rangaistavaksi? Laki sitä vastaan?
Olen saanut muutamia vastauksia, ja ollut iloinen niistä, mutta..
Olen itse vapaamielinen ja anna muiden olla ja elää omalla tyylillä- ihminen.
En välitä onko mahdollinen ystäväni ulkomaalainen, maahanmuuttaja, narkomaani tai muu päihdeongelmainen tai mikä tahansa oman filosofiansa kannattaja.
En arvostele, en koita muuttaa ihmistä. Se ei ole minun asiani, en halua käyttää valtaa, yrittämällä toista ihmistä muuttaa omiin käsityksiini sopivaksi.
Valitettavasti itse olen joutunut em. kohteeksi, ja yhteydenpito on loppunut.
Olen avoin iloinen ihminen, ja en omia "huonoja" tapojani ja mieltymyksiäni salaile, miksi pitäisikään?
Minä en sanele kriteereitä ihmisille joihin tutustun, mutta minulle niitä sitten onkin tullut liikaa.
En koe ystävyyttä siten. En haluaisi tehdä kenestäkään omaa kopiotani, mielipiteiden ja muun osalta.
Vaikka itse en juo viinaa, saa minun puolesta muut juoda vaikka ämpäritolkulla.
Minä taas poltan, mutta minua neuvotaan joka kohdassa lopettamaan.
En shoppaa uutta ja hienoa, mutta en sitä vaadi muilta. Oikeastaan se on mukava jos joku löytää uuden hienon tavaran/vaatteen jota esitellä.
Miksi ystävyys asettaa toiselle kriteereitä? Miksi se kuitenkin arvostelee?
Erilaisuus rangaistavaksi? Laki sitä vastaan?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olet harvinaisen suurpiirteisen tuntuinen ystävyysasioissa.Luulisi että sinuun tutustuneet olisivat tyytyväisiä moisesta... toisaalta ystävyydessä ehkä monet hakevat sitä yhteenkuuluvuuden tunnetta joka taas syntyy samansuuntaisista elämäntavoista- arvoista, yhteenkuuluvuuden tunnetta...sillä tavoin varmaan koetaan helpomiin että tuo toinen ymmärtää minua paremmin kuin muut ja näin taasen tunnetaan ystävyyden tunteita...
Ystävyys on niin monimutkainen asia tässä elämässä, varmaan kaiken kattavaa selitystä/reseptiä sen syntymiseen ei ole olemassa...
Maltat odottaa....
kun löydät sen ystävän ei sitä tarvitse enää ikinä etsiä.
;) ensimmäinen vastaukseni tänne ja olen lukenut pari vuotta näitä palstoja.
Sinulla on erittäin terve pohja luoda uusia
ystävyyssuhteita jos ajattelet näin kuin kirjoitit,hetkeäkään sitä epäröimättä. Eihän kenen
kään pitäisi muuttaa toista itsensä kaltaiseksi, eikä vaikuttaa toisen mielipiteisiin. Jokainen on
juuri sellainen kun on ja sen täytyy riittää, oli sitten kyse ystävistä tai muista suhteista.
Toivottavasti löydät itsellesi ssellaisen ihmisen joka arvostaa sinua ja ajatuksiasi.Itse olisin hyvin onnellinen jos olisi tuollainen ystävä. Hyvää kesän jatkoa sinulle.
ihmisiä, jotka muuten voisivat olla tosi hyviä ystäviä.
Oma on valintasi.
Mua lähinnä harmittaa omien kavereiden röökaaminen, ei ikinä tulis vaan ääneen mieleen sanoa että lopeta. Kyllä aikuinen ihminen itse tietää mitä tekee.
Voisko mun yksinäisyyteeni sitten olla se syy, että en voi sietää narkkareita, juoppoja, parinvaihtajia ym. ympärilläni? Joskus oma ahdasmielisyyteni ahdistaa itseänikin. Mitä sillä on mulle väliä, onko kaveri munahaukka vai ei?
Sellaisen kanssa on kylläkin kokemuksen perusteella hiton vaikeaa olla ulkona pitämässä hauskaa kun jäät kuitenkin ulkopuoliseksi tai sitten lapsenvahdiksi kun toinen oksentelee pitkin katuja.
En halua perheeni ja lasteni lähelle ongelmaisia ihmisiä. En varmasti ole ainoa. Olisi siistiä jos omat kaverit olisi oikeasti niin avomielisiä, että voisi tehdä mitä vain, mutta minusta myös ystvyyteen kuuluu eräänlainen välittäminen toisen hyvinvoinnista.
Kaksipiippuinen juttu, mutta jatkan nirppanokkalinjaani, mieluummin kuin ahdistun kännisen kaverin soitteluista, hänen seksiseikkailuidensa kuunteluista ja muutenkin täysin minulle vieraan arvomaailman tuputtamisesta.
Jotkut ihmiset eivät vain sitten millään jaksa olla mielenkiintoisia, vaikka omasta mielestään elävät tapahtumarikasta elämää. Tässä kai se ero on suhtautumiseen.
P.S Aloittajalle vinkkinä, että tuontyyppisten ihmisten ystävyys ei liene kovinkaan pitkälle kantavaa laatua, sillä usein he rakastavat vain omia ongelmiaan ja omaa ääntään. Oletko sinä sitten aidosti kiinnostava hänen mielestään, on hänen tappionsa.
Et tainnut lukea aloitustani kunnolla, vai? En halua muuttaa ihmistä omiin tarkoitusperiin sopivaksi, kuten sinä. Kritisoit tupakointiani. Mitä "huonoja" tapoja sinulla itselläsi on? Syötkö lihaa? Moni vegaani ei pidä siitä, suodatat monta mahdollista ehdokasta sillä. Ajatko autoa? Liikenteessä kuolee vuosittain paljon ihmisiä. Huomaatko kaavan? Miksi tupakka on laillista ja myydään valtion siunauksella sitten, jos sitä ei saisi polttaa? Viinan takia kuolee enemmän ihmisiä kuin tupakan. Rattijuopot, tappelut jne. Huomasitko mitä juuri itse teit, kirjottaessasi em. tekstisi. Kritisoit, ja juuri siitä aloitin aiheen.
Suomessa säädetään lakeja suuri määrä vuodessa, mutta on eri asia ketä ne loppuviimein palvelee. Haluatko sinä yhteiskunnan, jossa lopulta valvomme toisiamme, ilmoitamme naapuristamme valvovalle instanssille kun jotain ilmenee, tai luulemme niin. Onko Orwelliläinen yhteiskunta ihanne?
Niin, en usko, että kiihkoilijat jotka ei hyväksy toisen eri paheita, ja kritisoivat sekä koittavat muuttaa, olisivatkaan kovin miellyttäviä ystäviä. En haluaisi itse kuunnella joka kerta valitusta, kun kävisi esim. kahvilla. Haluaisitko sinä?
Olen tietoisesti valinnun harkitun välinpitämättömyyden, koska yhteiskuntarakenne muuttuu ja asuminen tiivistyy suomessakin. Olenkin mieluummin ystävällinen kaikille, kuin niuhotan jokaiselle joka ei ole minun mieleni mukainen.
Mutta mutta, hyvää kesää ja juhannusta sinulle, koita olla ärsyyntymättä ihmisille :)