Mieheni uhohti eilen aamulla kännykkänsä kotiin työmatkalle lähtiessään ja siihen alkoi tulla viestejä. Ajattelin vilpittömästi, että vilkaisempa viestit, jos ovat tärkeitä. Seuraavaksi menikin jalat alta: sielläpä toivotteli hyviä huomenia ja helliä suukkoja "armaalleen" työkaveri.
Tavoitin eilen mieheni puhelimitse, mutta hän asiasta suostunut puhumaaan, eikä ole ottanut yhteyttä kotiin soittoni jälkeen. Olen aivan kuin puulla päällä lyöty; itkettää ja kiukuttaa ja lapsien edessä yritän olla kuin mitään ei olisi tapahtunut. Tuntuu kuin koko elämän perusta olisi yhtäkkiä hävinnyt. Ajatukset risteilevät ristiinrastiin; haluan eron, mitä tehdä velkaisen omikotitalon kanssa, miten lapset suhtautuvat. Tytöt ovat olleet tänäänkin iloisia kuin peipposet ja täysin tietämättömiä tästä kriisistä. Varsinkin toinen tytöistämme on herkkä kuin haavanlehti, pelottaa, että hän sekoaa, kun kuulee uutiset.
En kyllä edes tiedä mitä ajatella.
Tavoitin eilen mieheni puhelimitse, mutta hän asiasta suostunut puhumaaan, eikä ole ottanut yhteyttä kotiin soittoni jälkeen. Olen aivan kuin puulla päällä lyöty; itkettää ja kiukuttaa ja lapsien edessä yritän olla kuin mitään ei olisi tapahtunut. Tuntuu kuin koko elämän perusta olisi yhtäkkiä hävinnyt. Ajatukset risteilevät ristiinrastiin; haluan eron, mitä tehdä velkaisen omikotitalon kanssa, miten lapset suhtautuvat. Tytöt ovat olleet tänäänkin iloisia kuin peipposet ja täysin tietämättömiä tästä kriisistä. Varsinkin toinen tytöistämme on herkkä kuin haavanlehti, pelottaa, että hän sekoaa, kun kuulee uutiset.
En kyllä edes tiedä mitä ajatella.
Vastaukset 18
Vanhimmat
ja sen jälkeen sitten johtopäätöksiä. Tiedän miltä sinusta tuntuu oikein hyvin. Toivottavasti tuo olisi jotain ihan viatonta, eikä siltä miltä näyttää...
Omassa elämässä tippui suorastaan pommi; miehellä sivusuhde jossa nainen ei tiennyt minusta mitään, panosuhteita työkavereihin, ulkomaisia deittikontakteja (ihan tosissaan kirjoitteli sinkkuna) ja myös kotimaisia ilmoituksia täälläkin.. Kaikki tämä paska tuli silmilleni erään ihmisen avustuksella, kiitos hänelle. Ikinä, en ikinä olisi hänestä uskonut.
Niin, minä kun en usko sattumaan niin olen vakuuttunut siitä, että mitään vahinkoa ei tapahtunut, kun mies kännynsä unohti kotiin. Sellaista voi tapahtua jopa alitajuntaisesti tilanteissa, joissa haluaa asioiden selviävän... Mies alitajuisesti halusi jäädä kiinni, koska ei enää jaksa kaksoiselämänsä. Ja nyt oli sinun tarkoitus saada tietää tästä petoksesta.
Ymmärrän tilanteesi ja tunteesi. Itse olen ollut samassa pari kolme kertaa - eri miehet aina kyseessä. Nyt sun kannattaa kuitenkin keskittyä tähän hetkeen eikä tuhlata energiaa asioihin, jotka ovat jossain hamassa tulevaisuudessa...
Olen yli 3-kymppinen mies ja vaimoni petti minua. Meillä myös omakotitalo jättivelkoineen, lapsia, hyvät työpaikat ja siis ainakin päällisin puolin mukava elämä.
Tässä on vaikea tyhjentävästi käydä läpi mitä kaikkea tulet tuntemaan seuraavien vuosien aikana, mutta siihen saat heti alkuun varautua, että erosit tai et, tämä asia ei jätä sinua rauhaan seuraavaan 2-3 vuoteen.
Ensimmäisenä olisi tietysti hyvä saada mieheltäsi tunnustus. Jos asia jää tyhjän päälle ja miehesi toistuvasti vain kieltää kaiken, jää asia vaivaamaan mieltäsi ikuisesti.
Et vielä tiedä mitä on tarkalleen tapahtunut, mutta haluat jo eron? Eikö ensin pitäisi tietää miten vakavasta asiasta on kyse? Onko miehelläsi vain joku sinnikäs ihailija, jota miehesi on kerran pari käynyt panemassa ja joka ei jätä miestäsi rauhaan? Vai onko miehesi totaalisen rakastunut johonkin toiseen naiseen ja on työmatkan sijasta juurikin tämän naisen tykönä? Viettääkö hän peräti kaksoiselämää? Onko hänellä muitakin lapsia? Minä ainakin kaivaisin kaikki luurangot kaapista ulos ja alkaisin vasta sitten miettimään onko mitään mahdollisutta jatkolle vai onko edessä ero.
Et puhu mitään siitä mitä olet tuntenut miestäsi kohtaan tai mitä nyt tunnet miestäsi kohtaan? Rakastatko miestäsi edelleen, vai onko miehesi jo pidemmän aikaa ollut sinulle vain se omakotitalo ja ne lapset? Viestissäsi et ole niinkään huolissasi tunnetasostasi mieheesi, vaan siitä miten käy talovelan ja lasten. Lapset ja talo on vain materiaa, joka kannattaa heti poistaa yhtälöstä, jolla ratkot sinun ja miehesi avioliiton jatkamisen mahdollisuuksia. Jos huomaat että ilman lapsia ja taloa haluaisit olla ennemmin yksin kuin miehesi kanssa, kannattaa teidän varmasti erota. Jos taas miehesi on kuitenkin edelleen paras ystäväsi ja ihminen, jonka haluat pitää lähelläsi, kannattaa yrittää saada suhde toimimaan.
Uskottomuuden ei tarvitse olla kuolinisku avioliitolle. Se on paremminkin hätähuuto. Hätähuuto sille, että jokin osa-alue kaipaa tarkastelua avioliitossa. Jokin on pielessä, kun kolmas osapuoli pääsee luikertelemaan suhteeseen. Niin hyvissä kuin huonoissa parisuhteissa petetään. Hyvässäkin parisuhteessa voi kuitenkin olla jotain sellaista mitä kaipaa enemmän kuin toinen antaa. Seksi on miehillä valitettavan usein tällainen osa-alue. Naisilla se voi olla vaikka läheisyys tai ihailluksi ja halutuksi tulemisen tarve. Pitkässä parisuhteessa ei seksi, läheisyys ja toisen huomioiminen tule enää niin luonnostaan. Kun sen tunteen saa muualta, voi se helposti viedä mukanaan. Siksi ei ole täysin haihattelua ne lukuisat artikkelit naisten lehdissä, joissa neuvotaan kuinka parisuhdetta voi piristää.
Lapset onkin sitten kokonaan toinen juttu. Lapsille saatetaan omistautua niin 100% tenholla, että unohdetaan, että se oma kultakin tarvitsisi huomiota.
Ennen sen "avioero"-lipun salkoon nostamista olisi hyvä todella ensin selvittää mitä on tapahtunut ja sen jälkeen käydä läpi miksi näin on voinut käydä. Jos ette saa keskustelua auki keskenänne, on ammattiapu tarpeen. Se voi olla tarpeen silloinkin, jos ette pysty keskustelemaan asioista analyyttiseen ja rakentavaan sävyyn, vaan alatte syyttelemään toisianne.
Viimeinen neuvoni sinulle kaöfsdkf... Sinun miehesi on edelleen sinun oma aviomiehesi. Ei kenenkään muun aviomies. Kukaan ei näillä palstoilla tunne miestäsi paremmin kuin sinä itse. Se pimu jota miehesi panee, ei tunne miestäsi niin hyvin kuin sinä. Älä siis lue tältä palstalta niitä katkeria tilityksiä pettäjäukoista ja vedä suoria yhtäläisyysmerkkejä niistä omaan mieheesi.
Voimia.
Elämän tilanteeni on aika lailla sama kun tämän yli kolmekymppisen miehen.Eli on vaimo ja velat ja lapsi sekä uskottomuus vaimoni puolelta.Oli todella lähellä että en tehnyt näitä hätiköityjä päätöksiä eron suhteen, mutta sain hyviä neuvvoja tuki netin kautta ja annoin itselleni ja erolle aikaa.Parisuhde kriisin aikana ei kannata tehdä päätöstä eron suhteen erota ehtii myöhemminkin.Luulen että juuri kriisin alkuvaiheessa näitä eroja tulee koska silloin vihan tunne on niin voimakas.Mikään tunne ei kestä voimakkaana pitkään voi mennä vuosia, mutta tunteet laimenee.Omakohtainen kokemukseni on että vaikka sympatiat vaimon puolelta oli tähän mieheen valloillaan niin että tiesin asiasta pari viikkoa niin kestin sen.Oli tietysti syy odottaa koska tähän liittyi masennus.Nyt on huomattavasti helpompi olla koska olemme kaivaneet ne syyt että mistä tämä johtui ja olemme pikkuhiljaa korjanneet asioita.Uutta pettämistä en tule kestämään ja sen vaimokin tietää ja toivottavasti pysyy uskollisena.Paha olo tietysti tulee päivittäin.Puhumme asiasta paljon joskus se helpottaa joskus pahentaa oloa.Tapaus ei ole kuin pari kuukautta vanha mutta siinäkin ajassa pääsee jo itsensä kanssa eteenpäin.On hyvin yksilöllistä mitä on valmis kestämään ja mitä rakkautensa eteen on valmis uhraamaan.
jos olisit jättänyt miehesi kännykän rauhaan. Ei ne viestit sinulle olleet. Toimit väärin.
Selän takana saa touhuta mitä vaan, kunhan toinen ei vaan saa tietää mistään mitään.
Reilua, sanoisin.
Vaimo teki aivan oikein!
Kyllä sinä toimit ihan oikein, jos hyvässä uskossa varmistit, kuten tekstissäsi kuvasit. Aiemmin kirjoittanut mies antoi minusta erinomaisen hyviä neuvoja. Mitään konkreettia ei kannata nyt tehdä vaan antaa kaikessa rauhassa ajan kulua.
Älä takerru mihinkään. Jos miehesi ei suostu keskustelemaan kanssasi, älä vaadi sitä. Anna kaksi viikkoa itsellesi palautumisaikaa. Käy hieronnassa, kampaajalla, ota vaikka lapset mukaan ja mene päiväristeilylle.
Aika vie eteenpäin ja selkiyttää tilanteen. Sinun itsesi kannalta on tärkeää, että selvität omat näkemyksesi ennen kuin keskustelet niistä. Pahin mahdollinen vaihtoehto nimittäin on se, että sinut sumutetaan tilanteeseen jossa 'sinä oletkin syyllinen'.
Älä suostu siihen, että sinut syyllistetään ja keskustellaan 'hulluksi'. Sen vuoksi anna itsellesi aikaa. Paljon on suhteestanne mennyt ja kadonnut.
Anna itsellesi siis aikaa. Kunhan tunnet itsesi, osaat myös olla joustava ja ymmärtävä, jos sellaiseen on syytä.
itse tein ihan harkitun "rikoksen" kun sain selville ukon salasanan sähköpostiin. Oli liikaa tullut jo vastaan kysymyksiä joihin en ollut saanut vastausta. Sähköpostista sain vastauksen kun ukko siellä virnisteli valokuvassa Olga kainalossaan.
Tein rikoksen mutta mieheni teki synnin. Sitä voi sitten miettiä, että kumpi pahempi. Hpmph.
En itse näe tätä rikoksena koska parisuhteessa ei minun mielestä saisi olla salaisuuksia.Avoimuus on tärkeää ja että pystyy keskustelemaan siitä mikä suhdetta hiertää ja sitä kautta voidaan kehittää suhdetta.Tein itse juuri samanlaisen "rikoksen" kuin sinä.Vaimo oli jättänyt kannettavan auki ja löysin kuvia jossa hän virnisteli miehen kainalossa.Kaikki merkit pettämisestä oli muutenkin jo olemassa mutta halusin löytää todisteita ja varmistua asiasta.
Näinhän se meilläkin meni. Mies silmät pyöreinä viattomuudesta kielsi kaiken kun olin muutaman kuukauden verran tuntenut jonkin olevan pielessä ja yritin saada keskustelua asiasta. Lopulta kysyin suoraan onko hänellä joku. Ei tunnustanut. Ja näinhän näissä jutuissa lopulta käy; petturi jää kiinni. Kompuroivat omaan kieroutuneeseen mieleensä. Virhe tulee tehtyä.
Vuosi on kulunut tapahtuneesta ja edelleen käyn kamppailua itseni kanssa; jatkanko tätä avioliittoa, joka on ollut hyvä. Eroammeko...
en tiedä. Ilmassa on vielä niin paljon kysymyksiä, ajatuksia ja epäilyksiä. Epäilyksille on vahvan kasvualustan mahdollistanut mieheni valehteleminen. Ensin kaiken kieltäminen. Jäätyään kiinni yritti muuttaa totuutta vähemmän pahaksi (itsensä kannalta, vaikka minulle sanoi, että halusi säästää mua, koska tapahtuma ei merkinnyt hänelle mitään). Juttu vain meni niin, että vaikka kakkonen oli rajan takana asuva nettideitti, sain kyseisen henkilön sähköpostiosoitteen ja kirjoitin hänelle. Sieltähän tuli vastaukseksi totuuksia, todellisia totuuksia... ja mies jäi kiinni valehtelustaan - uudelleen.
Enkä mä ymmärrä vieläkään MIKSI mies meni sen tekemään. "Mukavat" kaveritko miehen mielen sai sekaisin ja houkuteltua moiseen paskaan. Vai oliko tää jotain keski-iän kriisissä piehtaroivan miehen egon pönkittämistä.
No nyt on egot pönkitetty ja luuseri on näyttänyt todellisen luonteensa.
tuli tapa ja nyt jälkeenpäin kun sitä miettii tuntuu välillä se jopa pahemmalta kuin itse pettäminen.Meillä lähdettiin "tyttöjen kanssa mökille" ja ennen reissua kysyin useaa otteeseen että onko toista miestä ja hän kielsi kirkkain silmin.Pyysin näyttämään puhelinta ja hän vetosi yksityisyyteen minun mielestä naurettavaa koska minä olen aina antanut katsoa omaa puhelintani.Sanoin hänelle että minulla on nyt aihe epäillä, mutta täytyy vain yrittää luottaa.Turha sitä on jossitella koska se ei poista tapahtunutta, mutta jos tuossa tilanteessa olisin toiminut toisin niin tätä ei välttämättä olisi tapahtunut tai ainakin se olisi muuttanut ehkä jotain.Sitten kun reissu lähestyi sanoin vielä hänelle että minulla on tunne että sielä tapahtuu jotain peruuttamatonta johon hän vastasi että ei ainakaan petä minua siellä että sitä ei tarvitse pelätä.Sitten kuitenkin mentiin suoraan tämän miehen luokse ja elettiin kuin parisuhteessa ja tehtiin sitä useammin kuin kerran vaikka oli vielä se aika kuusta.Kuinka ihminen voi olla toiselle ja kuitenkin nyt niin rakkaalle niin julma.Se sattuu todella paljon ainoa asia mikä lieventää oli että hän ei ollut tuolloin oma itsensä vaan syvästi masentunut eli niin sanotusti tunnevammainen.
valehtelusta.Aivan samanlailla vaimo jatkoi valehtelua yrittäessään säästää minua mutta jäi kiinni.Ongelmat ovat nyt juuri tässä että en vieläkään tiedä pitäiskö erota vai ei sekin mielestäni pitäisi pystyä päättämään.Parisuhdeterapeutillakin olemme käyneet ja hänen mielestään olemme edistyneet hyvin asian käsittelyssä.Kai senkin pitäis antaa jotain toivoa.Tuon miksi kysymyksen olen yrittänyt unohtaa koska siihen on enemmän kuin yksi syy.Siihen varmasti teilläkin löytyy useampi kuin yksi syy.Ne ovat jossain siellä parisuhteessa ja ne pitäs selvittää.Ehkä niitten selvittäminen ja se rakkaus on kuitenkin parasta lääkettä sille että teko ei toistu ellei toinen ole niin sanottu tapapettäjä.
Mietin tuossa, luettuani kirjoitukesi, että vaimosi ja ukkoni olisivat oiva pari!!!! ::DD
Molemmat omaan kieroutuneensa ja omahyväisyyteensä kietoutuneita luusereita.
Siinähän saisivat jymäytellä ja pettää toisiaan oikein olan takaa. Tuollaiset petturit ansaitsisivat toisensa.
Se, että mikä ratkaisu on OIKEA on niin omakohtainen ja hyvin henkilökohtainen asia, että välillä tuntuu tulevansa hulluksi kun yrittää ajatella tähän prosessiin oikeaa ratkaisua.
Mutta onko olemassa oikeaa ratkaisua? Ratkaisuina on yhdessäolo tai ero. Sen tehdyn päätöksen mukaan pitää sitten vain pystyä elämään. Psykologini sanoi, että eroa kannattaa hakea sitten kun on AIVAN VARMA sen olevan oikea ratkaisu.
Ja olen aivan samaa mieltä kanssasi; pettäminenkään ei tuntunut niin pahalta kuin se valehteleminen . Harkittua, järjestelmällistä huijaamista. Täysin sellaista toimintaa joka pitäisi olla laissa rangaistava teko.
Jos olisi miehellä ollut vaarana omaisuuden menettäminen. Olisiko lähtenyt moiseen? Materialistille olisi kallis hinta kun joutuisi ojentamaan toiselle asunnon, mökin ja auton avaimet.
Pettäjä on teossaan niin h-vetin itsekäs. Meilläkin on kuitenkin lapset, viattomat lapset. Herkässä murrosiässä olevia nuoria.
Kun ajattelen omalle kohdalleni sitä, että tuli mahdollisuus pettää. En pystyisi. Ja syy on lapsissa. Miten voisin kohdata ne tapahtuneen jälkeen? Miten voisin olla tukena nuorelle ihmisille aikuistumisessa jos itse olisin niin petollinen ollut? Vanhempanahan sitä on ESIMERKKINÄ lapselle. JA tunnen olevani toisena vanhempana tärkeä lapsilleni. Olen omalla esimerkilläni tärkein vaikuttaja heidän elämilleen. Miten voisin rohkaista lapsiani rehelliseen ja avoimeen parisuhteeseen, jos olisin oikeasti moinen luuseri. Tietenkin pettäjä ajattelee, että ei jää kiinni. Mutta aina voi jäädä kiinni. AIna.
Sama homma en voisi kuvitellakkaan pettäväni enkä koskaan aiemmissa suhteissani ole pettänyt.Tietysti on tämä sanonta never say never, mutta ei tähän mennessä ole tullut mieleen.Tuntuu että sitä pettämistä oikeen ihannoidaan nykyään.Mekin olimme jo suhteen alkuvaiheessa puhuneet tästä pettämisestä ja minä ainakin sanoin silloin n.9-vuotta sitten että pettäminen tietää suhteen loppua ja vetosin silloin omaan uskollisuuteeni.Niin se tilanne on vaan muuttunut että ei se olekkaan enää niin yksinkertaista kun on 3-vuotias tytär ja asuntolaina.Rakastan tytärtäni enkä haluaisi tuottaa hänelle surua.Rakastan edelleen myös vaimoa mutta se rakkaus on taas jotenkin muuttunut ja sitä on vaikea kuvailla.Se täytyy korjata tosta alusta että on se pettäminen kyllä käynyt mielessä mutta ajatukseksi on jäänyt.Miksi lähteä samalle kierolle tielle vain kostaakseen.En varmaan voisi katsoa tytärtäni silmiin sen teon jälkeen.Sen oikean ratkaisun löytäminen näissä pettämis jutuissa on todella tapauskohtaista ja vaikeaa.Tuntuu siltä että yhdessä olo sattuu nyt vähemmän kuin parikuukautta sitten, mutta sattuu tietyllä tavalla vieläkin.Eroaminenkin sattuu ja voi sattua pitkään.Olen kuullut että toipuminen kestää 1/3 osan liiton kestosta.Kuitenkinkin elämme vain omaa elämämme ja valinnoillamme vaikutamme siihen.
Tunnen itsekin, että suhteessamme jokin on rikkoutunut totaalisesti hajalle. Samaan vanhaan liittoon ei enään ole paluuta.
Pitäisi rakentaa jotain uutta ja vahvempaa.
Totuus on kuitenkin se, että perustukset eivät ole vielä tarpeeksi vahvat.
Pitäisi pystyä, osata, taitaa luoda uudenlainen suhde. Uskaltaa lähteä rakentamaan uutta ja parempaa.
Vieläkään, vaikka tapahtumasta on vuosi kulunut, en tunne miestäni ja koko tämän tempauksen syytä, sitä MIKSI näin tapahtui? Onko mieheni kevytkenkäinen löysävöinen naistennaurattaja...
en tiedä. Mutta näin on hyvä kirjoittaa kun on sellainen joka tajuaa mitä tarkoittaa sanoillaan.
Kostona pettämistä en ole ajatellut. Samalle alhaiselle tasolle mieheni kanssa en moisella tempauksella itseäni aja. Hmph.
miksi näin tapahtui on miehelläsi siihen varmaan jotain syitä.Me olemme keskustelleet enemmän meistä ja tunteistamme enemmän nyt kahden kuukauden aikana kuin yhdeksän vuoden aikana yhteensä.Asioita ei saisi jäädä selvittämättä, koska ne jäävät painaamaan mieltä.
Parisuhdeterapeuttikin painotti keskustelun tärkeyttä vain sen avulla voi päästä eteenpäin.Jos miehesi haluaa jatkaa suhdetta sinun kanssasi sinulla on mielestäni oikeus odottaa, että hän tekee kaikkensa sen eteen.
Meillä näitä syitä löytyi paljon tälle teolle.Vaikka mikään syy ei anna oikeutta tehdä tuollaista.Osa syistä on kuitenkin ymmärrettäviä ja kannan osan jopa vastuusta.Jos on onneton niin helposti ajaudutaan etsimään onnea muualta.Kun läheisyyttä puuttuu niin sitäkin lähdetään etsimään muualta.Kuitenkin ensin pitäisi pystyä puhumaan kumppanille tässäkin oli yksi ongelma.Jatkuva riitely aiheutti sen että ei toisaalta viitsi puhua tavallaan menettää ylpeyttään.Meillä tämä masennus ja pitkä sairaslomakin selittää osaltaan kun siihen liittyy tämä tarkoituksemattomuus.En kuitenkaan koe,että kaikki muutokset täytyy lähteä minusta.On selvää,että hänen täytyy myös muuttua ja jollain tapaa jopa pystyä käytöksellään hyvittämään tekoa.
Tähän nyt täytyy kyllä vielä lisätä se,että näissä asiossa miehet ja naiset käyttäytyvät jollain tapaa eri tavalla.En tiedä mutta se, että toinen näyttää katumuksen ja pyytää anteeksi helpottaa omaa oloani.Toisaalta ei toisen tarvitse ryömiä joka päivä nelinkontin ja pyydellä anteeksi.Vihainen saa tietenkin olla,mutta siitäkin tulee helposti tapa satuttaa toista.Varsinkin silloin kun näkee,että toinen kärsii teostaan haluaa hänen kärsivän lisää ja riita on valmis.Jotenkin se teko on mielestäni hyväksyttävä tai ei ole tulevaisuutta vaimon kanssa.Anteeksi sitä ei tarvitse koskaan antaa ehkä on parempi,että antaa itselle anteeksi sen kun ei voi antaa anteeksi.
ei maailmasi tähän kaadu, olen saman kokenut,mutta lastemme takia teen kaikkeni perheen koossapitämiseksi.Olen varma, että onnistunkin siinä, niin onnistut sinäkin.
Tiedän mitä käyt läpi tällä hetkellä. Muistan omaa elämääni viiden vuoden takaa. Mieheni salarakas soitti minulle ja kertoi itse, koska mieheni halusi lopettaa suhteen hänen kanssan. En tiedä mikä sai minut jatkamaan, ehkä lapset. Olemme siis edelleen yhdessä. En koskaan kuitenkaan pääse asian yli. Jokainen vastaava tapaus on omansa. Ainoa neuvoni sinulle, että mieti, ennenkuin teet ratkaisusi.