edellinen tarinani jatkuu
RAKKAUDEN VOITTO 2
Heti seuraavana päivänä Stefanin kuoleman jälkeen, tämän sisko saapui Charlesin ja Isabellan linnaan. Hänen nimensä oli Pauliina. Hän oli vasta 14-vuotias. Tyttö oli saanut tietää veljensä väkivaltaisesta kuolemasta. Vaikka hän ei ikinä viettänyt Stefanin kanssa paljoakaan aikaa, oli tämä hänelle hyvin rakas. Hän halusi nähdä veljensä ruumiin ja saattaa tämän haudan lepoon.
Charlesin ja Isabellan häitä oltiin jo valmistelemassa hyvin ahkerasti. Yhtäkkiä nuoriparin linnan astui sisään nuori tyttö, Pauliina. Isabella tunsi tytön ja meni tervehtimään tätä. Sitten hän muisti myös, että tämä oli myös Stefanin sisko. Tyttö oli surullisen näköinen. Isabella halasi häntä ja pyysi hänet peremmälle. He menivät Charlesin luo. Nyt tyttöparka näki veljensä surmaajan.
-Missä on veljeni ruumis? Pauliina kysyi. Isabella ja Charles katsoivat toisiaan vaikeina.
-Tuskin haluat nähdä häntä nyt. Häntä ei ole vielä siistitty hautajaisiin. Isabella sanoi.
-Olen minä ennenkin nähnyt kuolleita. Tyttö sanoi haikeasti. Isabella käski palvelusneidon viedä hänet linnan kryptaan.
Kryptassa pauliina järkyttyi, kun näki kuolleen veljensä. Tämä makasi pöydällä keskellä synkkää huonetta. Tämän vatsasta pursusi suolia ja ihraa ja koko pullottava vatsan seutu oli aivan puhkottu. Joku oli jälkeenpäin työntänyt miekan tämän mahaan. Nyt miekka sojotti hänen veljensä isossa mahassa. Tällä oli vieläkin päällään musta paita ja vaaleanharmaat sukkahousut. Pauliina laittoi kätensä Stefanin pulskalle, kylmälle ja pehmeälle reidelle ja toisen kätensä tämän ison, puhkonaisen ja löysän mahan päälle. Sitten hän itki ja laitoi päänsä veljensä syliin. Vähän ajan kuluttua hän nousi ja siveli kuolleen Stefanin kiharia ja tummahkoja hiuksia. Hän ihaili tämän kasvojen kauneutta, joka oli hieman naisellistakin kaunetta, koska miehen silmäripset olivat melko tuuheat ja muutenkin tämän silmät olivat hyvin nätit. Tämä ei ollut kasvoiltaa pulska, vaikka keski- ja alavartaloltaan oli.
Pauliina veti miekan ulos veljensä mahasta ja katseli sitä. Se oli Stefanin oma miekka. Hän epäili nuoriparin voitonriemuisena työntäneen sen hänen veljensä ruumiin mahaan. Tämä oli hänestä erittäin häpäisevää vainajaa kohtaan. Hän alkoi kyynelehtiä jälleen. Hän työnsi suruissaan miekan takaisin Stefanin mahaan ja lähti pois.
Pauliina tuli takaisin yläkertaan ja katsoi Charlesia ja Isabellaa murhaavasti kosteilla surevilla silmillään. - Miksi teidän täytyi surmata hänet? Hän oli nuori ja kaunis mies. olette puhkaisseet hänen herkän ja pehmeän vatsansa, ettekä edes siistineet ruumista! Tyttö sanoi vihaisesti.
- Hän yritti surmata Isabellan. Minun oli pakko työntää miekka hänen mahaansa. Hän piti kaikkia naisia täällä vankinaan ja hakkasi heitä. Minä en voi sietää sellaista. Minun oli tehtävä jotain. Charles sanoi ritarillisesti ja suorasti. Pauliina katsoi häntä järkyttyneenä. - Se on totta. Charles pelasti minut häneltä. Veljesi kuristi ja löi minua usein. Eilen hän aikoi jo tappaa minut. Kiitän onneani, että Charles pelasti minut. Hän löi useasti veljeäsi mahaan, mutta tämä vain aina uudestaan yritti surmata minut, vaikka ei pärjännyt hänelle. Pelkäsin häntä aina. Tunsin oloni niin turvalliseksi pitkästä aikaa, kun rakkaani voitti veljesi. Paha saa aina palkkansa. Isabella sanoi. Pauliina sai huomata veljensä olevan melko ilkeä. Hän huomasi kuinka noloa tälle oli hävitä taistelussa itseään nuoremmalle ja pienemmälle. Hän tiesi, ettei Stefan ollut hyvä taistelemaan ja tämän löysä ja iso vatsa oli heikko paikka. Hänen täytyi myöntää Isabellalle ja Charlesille, että Stefan oli ansainnutkin kuolla. Nuori pari pyysi häntä juhlimaan heidän kanssaan häitä.
Pauliina oli vieläkin surullinen. Hän pyysi Isabellalta luvan mennä kohentamaan veljensä ruumista. Tämä antoi luvan. Jälleen hän astui alas synkkään kryptaan. Häntä järkytti jälleen nähdä tämän purkautuneet suolet. Hän veti miekan ulos veljensä mahasta ja ja laittoi sen nojaamaan seinää vasten. Hän tuli Stefanin eteen ja otti suuren kourallisen tämän liukkaita suolia pöydältä käteensä. Hän sulloi ne takaisin veljensä mahaan. Suolia ja ihraa oli vielä paljon, mutta hän kesti kerätä ne kaikki. Häntä oksetti kokoajan. Kun hän painui voimalla suolia veljensä mahaan, tämän silmät aukesivat. Se johtui kumminkin vain työntö voimasta. Häntä alkoi taas itkettää, kun näki veljensä kauniit siniset silmät. Hän laittoi sormensa niiden päälle, sulki ne hellästi ja jatkoi tämän suolien sullomista takaisin mahaan. Stefanin ruumis hytkyi pöydällä. tämän reidet löllyivät samalla, kun suolien liukas, rasvainen ja vetinen ääni kuului. Pauliinaa inhotti. Hänen veljensä puhjennut vatsalukku tyhjeni hänen käsiinsä ja kaikenlaista, mitä tämä oli syönyt, tuli hänen sormilleen. Viimein hän oli saanut kerättyä kaikki sisälmykset ja sullottua ne takaisin Stefanin isoon mahaan. Hän otti lankaa ja ompeli vatsassa olevan suuren ja syvän viillon kiinni. Hän ei tiennyt, että Saara oli tehnyt tämän viimeinen ja huolettavan haavan. Nainen oli hänen paras ystävänsä. Hän ompeli myös muut haavat kiinni. Pauliina kaivoi pienen pullon salaa taskustaan ja kaatoi sen kokonaan Stefanin suuhun. Hän otti tältä pois tämän veren tahriman ja rikkinäisen paidan, sekä rikkonaiset sukkahousut. Hän heitti ne sivuun ja meni yläkertaan.
Maria suostui opastamaan Pauliinan Stefanin vaatehuoneeseen. He valitsivat vainajalle vaatteeksi mustan silkkipaidan ja valkoiset sukkahousut. He veivät vaatteet kryptaan ja alkoivat pukea niitä Stefanin ruumiille. Valkoiset sukkahousut venyivät ja myötäilivät Stefanin pyöreää alavartaloa ja suurta ja löysää alavatsasaa. Musta silkkipaita meni hänelle mainiosti päästä ja käsistä. Rinnastakin se antoi myötä. Vatsa oli kuitenkin jo liian pullea. Aina kun neidot olivat saaneet paidan vedetyksi hänen vatsansa yli, tämän maha pullahti ulos. He kuitenkin kiristeivät paidan naiuhalla, niin että se ylettyi vatsan alle. Pauliina huomasi, kuinka paljon hänen veljensä oli lihonut, varsinkin mahastaan. Olut ja suklaa olivat syypäitä.
Maria kehui Pauliinan patologin työtä. -Sinä olet hyvin tarkka käsistäsi. jopa tuo suuri haava, minkä Saara teki hänelle viimeiseksi, on onnistuttu ompelemaan ja peittämään. - Mitä! Onko Saarakin tehnyt hänelle jotain? Luulin häntä parhaaksi ystäväkseni... Pauliina sanoi. -Hänkin tajusi millainen veljesi oli. Stefan erehtyi lyömään häntä ja sai häneltä monta iskua mahaansa. Maria sanoi. Pauliina alkoi itkeä ja laski kätensä veljensä pehmeälle vatsalle. Maria silitti hänen selkäänsä, yrittäen lohduttaa.
Tytöt lähtivat kryptasta toistensa kainaloissa. Yhtäkkiä Maria muisti, että hänen saksensa jäivät alas. Hän pyysi Pauliinaa odottamaan. Yhtäkkiä tyttö kuuli kiljahduksen ja lähti katsomaan. Kauhukseen hän näki Stefanin kuristavan Mariaa. - Stefan älä! Älä yritä enää tappaa ketään! Annoin sen juoman sinulle, että voisit vielä elää kanssani rauhassa, Pauliina sanoi. Tämä ei totellut. Maria oli aivan kuolemaisillaan. Pauliina keräsi kaiken voimansa ja iski pienen nyrkkinsä veljensä pehmeään ja löysään vatsaan. Tämän jälkeen Stefan irrotti ja alkoi kyyristyä tuskaisena. Maria kaatui heikkona lattialle haukkoen henkeään. - Löit minua mahaan! Stefan sanoi vihaisesti. - Sinä aioit tappaa ystäväni. Pauliina sanoi takaisin. Stefan löi häntä lujaa kasvoille. Tyttöparka kaatui lattialle. Nyt hän tiesi, millainen veljensä oli. Tämä otti seinällä nojaavan miekan käteensä ja aikoi surmata sisarensa. Stefan oli juuri iskemässä miekkansa voimalla Pauliinan pieneen ja litteään vatsaan, kun Maria ennätti työntämään veitsen hänen alavatsaansa. Miekka putosi lattialle ja hän jäi pitelemään suurta ja pehmeää vatsaansa ähkien tuskaisesti. Maria otti Pauliinaa kädestä ja juoksi tämän kanssa portaat ylös, pakoon tämän pahaa veljeä. Stefan jäi kyyristelemään alas.
Maria ja Pauliina ryntäsivät pelokkaina Saaran ja Charlesin luo. Nämä olivat ihmeissään, kun kuulivat Stefanin olevan hengissä. Isabellakin kuuli asiasta ja hän pyörtyi. Charles pyysi palvelusneitoja virvoittamaan tytön. Hän huomasi olevansa ainoa mies linnassa. Hänellä oli vastuu nujertaa Stefan. Hän lähti rohkeasti alas kryptaan. Pauliina ja Saara tulivat hänen mukaansa. Hän antoi näille tikarit ja otti itselleen miekan.
Kryptassa he eivät nähneet ketään. Heidän ympärillään oli kuitenkin monta käytävää. Lattialla oli verinen veitsi. - Tämän Maria löi Stefanin mahaan. Veljeni on varmaankin vetänyt sen ulos sisuksistaan ja mennyt piiloon, Pauliina sanoi. He etenivät Charlesin perässä käytävällä. Krypta oli hyvin pimeä. Pauliina huomasi eksyneensä. hänen ympärillään oli hyvin pimeää. Hän pelkäsi Stefanin hyökkäävän jostain ja surmaavan hänet. Hän oli valmiina iskemään tikarin tämän vatsaan, vaikka se tuntui hänestä järkyttävältä. Hän joutuisi surmaamaan oman veljensä. Yhtäkkiä joku liikkui hänen lähellään. Hän iski tikarinsa salamannopeasti äänen suuntaan. Terä upposi johonkin pehmeään. Saara parkaisi. Pauliina oli iskenyt häntä tikarilla kylkeen. Charles toi paikalle sytytetyn soihdun. He järkyttyivät, kun huomasivat Saaran makaavan lattialla pisto kyljessään. Pauliina myönsi tehneensä sen. Yhtäkkiä Stefan astui huoneeseen. Charles kääntyi tätä kohti ja osoitti tätä miekallaan. Pauliina pelästyi, että kohta hänen rakas veljensä saisi taas miekan mahaansa, vaikka hän oli saanut juuri herätettyä tämän henkiin. Hän otti lattialla olevan laudan ja iski sillä Charlesia päähän. Tämä kaatui maahan tajuttomana. Stefan ei yrittänytkään hyökätä sisarensa kimppuun. Hän oli luultavasti saanut tikarin sisuksiinsa. - Kiitos, että pelastit minut. Mikään ei ole totta, mitä he ovat sinulle sanoneet. Mene hakemaan Isabella, niin voimme paeta täältä hänen kanssaan. He muuten tappavat hänetkin, Stefan sanoi. Pauliina halusi uskoa veljeään ja hän lähti nopeasti ylös.
Stefan laittoi Charlesille kahleet. Saaraa hän piti tarpeeksi heikkona. Hän pisti tätä tämän tikarilla muutaman kerran selkään. Isabella tuli kryptaan Pauliina takanaan. Stefan työnsi Pauliinan kumoon ja tarttui Isabellaa kaulasta. Tytöt olivat molemmat peloissaan.
Stefan alkoi hakata Isabellaa kasvoille. Tytön nenä tuli veriseksi. -Anteeksi rakas sisko. Isabella täytyy surmata. Hän on pettänyt meidät. Stefan sanoi ja otti veitsen.
Yhtäkkiä Maria saapui huoneeseen ja suuteli Pauliinaa. -Nyt minun on pakko kertoa sinulle, että rakastan sinua. Stefan oli järkyttynyt. Hän huomasi pauliinan hymyilevän Marialle. Samassa Iabella irrottautui hänestä ja lähti karkuun.
Stefan löi Pauliinaa ja Mariaa kasvoille. Hän tarttui siskoaan kaulasta ja alkoi kuristaa tätä. -Minä olen veljesi. Minä päätän, kenenkä kanssa menet naimisiin. Et voi rakastaa toista naista. Se on saastaista. Parempi vain tappaa sinut. Hän sanoi. Maria oli rohkea ja tuli väliin. Hän työnsi tikarinsa Stevanin alavatsasta sisään. Mies järkyttyi ja alkoi pidellä suurta mahaansa.
Maria ja Pauliina suutelivat taas. sitten Pauliina päätti lyödä tikarilla omaa veljeään mahaan. Stefan oli vielä enemmän järkyttynyt. Pauliina työnsi vielä useamman kerran tikarin veljensä suoliin ja antoi tämän sitten kaatua kuolleena maahan.
-Nyt minun täytyy myöntää itselleni, että en ikinä pitänyt hänestä. Olen vain aina pelännyt ja inhonnut häntä. Pauliina sanoi ja iski vielä viimeisen kerran tikarinsa Stefanin isoon mahaan ja jätti sen siihen törröttämään. -Teit aivan oikein. Maria sanoi ja suuteli Pauliinaa.
Charles ja isabella saapuivat huoneeseen. Onnekseen he näkivät Stefanin kuolleena lattialla. He nostivat heti tämän painavanja löysän ruumiin takaisin pöydälle. Nyt he päättivät tutkia, miksi stefan heräsi henkiin. Kauhuksi Stefanin haavat alkoivat taas umpeutua.
Charles halkaisi Stefanin ison mahan auki. Heidän ei hetkeen tarvinnut pelätä.
Pauliina ja Maria kaivelivat Stefanin vatsan sisältöä, jota oli paljon. Yhtäkkä Pauliina löysi veljensä mahasta Punaisen kivipallon. -Tämä se on. tämän hän kerran nielaisi. Tämä herätti hänet henkiin. Jos tuohoamme pallon, hän ei enää herää. Hän sanoi.
Maria ja Pauliina pesivät inhopten kätensä. Heitä ällötti niin paljon ettei heidän tehnyt mieli syödä mitään. Charles iski miekallaan punaisen kivipallon rikki. Samassa Stefan heäsi tuskaisen näköisenä ja nousi seisomaan. Yhtäkkiä kaikki pistohaava mitä hän oli saanut tulivat takisin. Hänen mahansa oli aivan silvottu. Mies kaatui elottomana maahan.
Kaikki juhlivat Stefanin kuolemaa. Kahtia haljenneesta punaisesta kivipallosta Charles teki Pauliinalle ja Marialle kaulakorut. Näitä tytöt pitivät ikuisesti samalla kun rakastivat toisiaan. he elivät kiihkeästi rakastellen linnassa. Kukaan ei väheksynyt heidän erilaisuuttaan.
--Nyt tarina loppui kokonaan.
RAKKAUDEN VOITTO 2
Heti seuraavana päivänä Stefanin kuoleman jälkeen, tämän sisko saapui Charlesin ja Isabellan linnaan. Hänen nimensä oli Pauliina. Hän oli vasta 14-vuotias. Tyttö oli saanut tietää veljensä väkivaltaisesta kuolemasta. Vaikka hän ei ikinä viettänyt Stefanin kanssa paljoakaan aikaa, oli tämä hänelle hyvin rakas. Hän halusi nähdä veljensä ruumiin ja saattaa tämän haudan lepoon.
Charlesin ja Isabellan häitä oltiin jo valmistelemassa hyvin ahkerasti. Yhtäkkiä nuoriparin linnan astui sisään nuori tyttö, Pauliina. Isabella tunsi tytön ja meni tervehtimään tätä. Sitten hän muisti myös, että tämä oli myös Stefanin sisko. Tyttö oli surullisen näköinen. Isabella halasi häntä ja pyysi hänet peremmälle. He menivät Charlesin luo. Nyt tyttöparka näki veljensä surmaajan.
-Missä on veljeni ruumis? Pauliina kysyi. Isabella ja Charles katsoivat toisiaan vaikeina.
-Tuskin haluat nähdä häntä nyt. Häntä ei ole vielä siistitty hautajaisiin. Isabella sanoi.
-Olen minä ennenkin nähnyt kuolleita. Tyttö sanoi haikeasti. Isabella käski palvelusneidon viedä hänet linnan kryptaan.
Kryptassa pauliina järkyttyi, kun näki kuolleen veljensä. Tämä makasi pöydällä keskellä synkkää huonetta. Tämän vatsasta pursusi suolia ja ihraa ja koko pullottava vatsan seutu oli aivan puhkottu. Joku oli jälkeenpäin työntänyt miekan tämän mahaan. Nyt miekka sojotti hänen veljensä isossa mahassa. Tällä oli vieläkin päällään musta paita ja vaaleanharmaat sukkahousut. Pauliina laittoi kätensä Stefanin pulskalle, kylmälle ja pehmeälle reidelle ja toisen kätensä tämän ison, puhkonaisen ja löysän mahan päälle. Sitten hän itki ja laitoi päänsä veljensä syliin. Vähän ajan kuluttua hän nousi ja siveli kuolleen Stefanin kiharia ja tummahkoja hiuksia. Hän ihaili tämän kasvojen kauneutta, joka oli hieman naisellistakin kaunetta, koska miehen silmäripset olivat melko tuuheat ja muutenkin tämän silmät olivat hyvin nätit. Tämä ei ollut kasvoiltaa pulska, vaikka keski- ja alavartaloltaan oli.
Pauliina veti miekan ulos veljensä mahasta ja katseli sitä. Se oli Stefanin oma miekka. Hän epäili nuoriparin voitonriemuisena työntäneen sen hänen veljensä ruumiin mahaan. Tämä oli hänestä erittäin häpäisevää vainajaa kohtaan. Hän alkoi kyynelehtiä jälleen. Hän työnsi suruissaan miekan takaisin Stefanin mahaan ja lähti pois.
Pauliina tuli takaisin yläkertaan ja katsoi Charlesia ja Isabellaa murhaavasti kosteilla surevilla silmillään. - Miksi teidän täytyi surmata hänet? Hän oli nuori ja kaunis mies. olette puhkaisseet hänen herkän ja pehmeän vatsansa, ettekä edes siistineet ruumista! Tyttö sanoi vihaisesti.
- Hän yritti surmata Isabellan. Minun oli pakko työntää miekka hänen mahaansa. Hän piti kaikkia naisia täällä vankinaan ja hakkasi heitä. Minä en voi sietää sellaista. Minun oli tehtävä jotain. Charles sanoi ritarillisesti ja suorasti. Pauliina katsoi häntä järkyttyneenä. - Se on totta. Charles pelasti minut häneltä. Veljesi kuristi ja löi minua usein. Eilen hän aikoi jo tappaa minut. Kiitän onneani, että Charles pelasti minut. Hän löi useasti veljeäsi mahaan, mutta tämä vain aina uudestaan yritti surmata minut, vaikka ei pärjännyt hänelle. Pelkäsin häntä aina. Tunsin oloni niin turvalliseksi pitkästä aikaa, kun rakkaani voitti veljesi. Paha saa aina palkkansa. Isabella sanoi. Pauliina sai huomata veljensä olevan melko ilkeä. Hän huomasi kuinka noloa tälle oli hävitä taistelussa itseään nuoremmalle ja pienemmälle. Hän tiesi, ettei Stefan ollut hyvä taistelemaan ja tämän löysä ja iso vatsa oli heikko paikka. Hänen täytyi myöntää Isabellalle ja Charlesille, että Stefan oli ansainnutkin kuolla. Nuori pari pyysi häntä juhlimaan heidän kanssaan häitä.
Pauliina oli vieläkin surullinen. Hän pyysi Isabellalta luvan mennä kohentamaan veljensä ruumista. Tämä antoi luvan. Jälleen hän astui alas synkkään kryptaan. Häntä järkytti jälleen nähdä tämän purkautuneet suolet. Hän veti miekan ulos veljensä mahasta ja ja laittoi sen nojaamaan seinää vasten. Hän tuli Stefanin eteen ja otti suuren kourallisen tämän liukkaita suolia pöydältä käteensä. Hän sulloi ne takaisin veljensä mahaan. Suolia ja ihraa oli vielä paljon, mutta hän kesti kerätä ne kaikki. Häntä oksetti kokoajan. Kun hän painui voimalla suolia veljensä mahaan, tämän silmät aukesivat. Se johtui kumminkin vain työntö voimasta. Häntä alkoi taas itkettää, kun näki veljensä kauniit siniset silmät. Hän laittoi sormensa niiden päälle, sulki ne hellästi ja jatkoi tämän suolien sullomista takaisin mahaan. Stefanin ruumis hytkyi pöydällä. tämän reidet löllyivät samalla, kun suolien liukas, rasvainen ja vetinen ääni kuului. Pauliinaa inhotti. Hänen veljensä puhjennut vatsalukku tyhjeni hänen käsiinsä ja kaikenlaista, mitä tämä oli syönyt, tuli hänen sormilleen. Viimein hän oli saanut kerättyä kaikki sisälmykset ja sullottua ne takaisin Stefanin isoon mahaan. Hän otti lankaa ja ompeli vatsassa olevan suuren ja syvän viillon kiinni. Hän ei tiennyt, että Saara oli tehnyt tämän viimeinen ja huolettavan haavan. Nainen oli hänen paras ystävänsä. Hän ompeli myös muut haavat kiinni. Pauliina kaivoi pienen pullon salaa taskustaan ja kaatoi sen kokonaan Stefanin suuhun. Hän otti tältä pois tämän veren tahriman ja rikkinäisen paidan, sekä rikkonaiset sukkahousut. Hän heitti ne sivuun ja meni yläkertaan.
Maria suostui opastamaan Pauliinan Stefanin vaatehuoneeseen. He valitsivat vainajalle vaatteeksi mustan silkkipaidan ja valkoiset sukkahousut. He veivät vaatteet kryptaan ja alkoivat pukea niitä Stefanin ruumiille. Valkoiset sukkahousut venyivät ja myötäilivät Stefanin pyöreää alavartaloa ja suurta ja löysää alavatsasaa. Musta silkkipaita meni hänelle mainiosti päästä ja käsistä. Rinnastakin se antoi myötä. Vatsa oli kuitenkin jo liian pullea. Aina kun neidot olivat saaneet paidan vedetyksi hänen vatsansa yli, tämän maha pullahti ulos. He kuitenkin kiristeivät paidan naiuhalla, niin että se ylettyi vatsan alle. Pauliina huomasi, kuinka paljon hänen veljensä oli lihonut, varsinkin mahastaan. Olut ja suklaa olivat syypäitä.
Maria kehui Pauliinan patologin työtä. -Sinä olet hyvin tarkka käsistäsi. jopa tuo suuri haava, minkä Saara teki hänelle viimeiseksi, on onnistuttu ompelemaan ja peittämään. - Mitä! Onko Saarakin tehnyt hänelle jotain? Luulin häntä parhaaksi ystäväkseni... Pauliina sanoi. -Hänkin tajusi millainen veljesi oli. Stefan erehtyi lyömään häntä ja sai häneltä monta iskua mahaansa. Maria sanoi. Pauliina alkoi itkeä ja laski kätensä veljensä pehmeälle vatsalle. Maria silitti hänen selkäänsä, yrittäen lohduttaa.
Tytöt lähtivat kryptasta toistensa kainaloissa. Yhtäkkiä Maria muisti, että hänen saksensa jäivät alas. Hän pyysi Pauliinaa odottamaan. Yhtäkkiä tyttö kuuli kiljahduksen ja lähti katsomaan. Kauhukseen hän näki Stefanin kuristavan Mariaa. - Stefan älä! Älä yritä enää tappaa ketään! Annoin sen juoman sinulle, että voisit vielä elää kanssani rauhassa, Pauliina sanoi. Tämä ei totellut. Maria oli aivan kuolemaisillaan. Pauliina keräsi kaiken voimansa ja iski pienen nyrkkinsä veljensä pehmeään ja löysään vatsaan. Tämän jälkeen Stefan irrotti ja alkoi kyyristyä tuskaisena. Maria kaatui heikkona lattialle haukkoen henkeään. - Löit minua mahaan! Stefan sanoi vihaisesti. - Sinä aioit tappaa ystäväni. Pauliina sanoi takaisin. Stefan löi häntä lujaa kasvoille. Tyttöparka kaatui lattialle. Nyt hän tiesi, millainen veljensä oli. Tämä otti seinällä nojaavan miekan käteensä ja aikoi surmata sisarensa. Stefan oli juuri iskemässä miekkansa voimalla Pauliinan pieneen ja litteään vatsaan, kun Maria ennätti työntämään veitsen hänen alavatsaansa. Miekka putosi lattialle ja hän jäi pitelemään suurta ja pehmeää vatsaansa ähkien tuskaisesti. Maria otti Pauliinaa kädestä ja juoksi tämän kanssa portaat ylös, pakoon tämän pahaa veljeä. Stefan jäi kyyristelemään alas.
Maria ja Pauliina ryntäsivät pelokkaina Saaran ja Charlesin luo. Nämä olivat ihmeissään, kun kuulivat Stefanin olevan hengissä. Isabellakin kuuli asiasta ja hän pyörtyi. Charles pyysi palvelusneitoja virvoittamaan tytön. Hän huomasi olevansa ainoa mies linnassa. Hänellä oli vastuu nujertaa Stefan. Hän lähti rohkeasti alas kryptaan. Pauliina ja Saara tulivat hänen mukaansa. Hän antoi näille tikarit ja otti itselleen miekan.
Kryptassa he eivät nähneet ketään. Heidän ympärillään oli kuitenkin monta käytävää. Lattialla oli verinen veitsi. - Tämän Maria löi Stefanin mahaan. Veljeni on varmaankin vetänyt sen ulos sisuksistaan ja mennyt piiloon, Pauliina sanoi. He etenivät Charlesin perässä käytävällä. Krypta oli hyvin pimeä. Pauliina huomasi eksyneensä. hänen ympärillään oli hyvin pimeää. Hän pelkäsi Stefanin hyökkäävän jostain ja surmaavan hänet. Hän oli valmiina iskemään tikarin tämän vatsaan, vaikka se tuntui hänestä järkyttävältä. Hän joutuisi surmaamaan oman veljensä. Yhtäkkiä joku liikkui hänen lähellään. Hän iski tikarinsa salamannopeasti äänen suuntaan. Terä upposi johonkin pehmeään. Saara parkaisi. Pauliina oli iskenyt häntä tikarilla kylkeen. Charles toi paikalle sytytetyn soihdun. He järkyttyivät, kun huomasivat Saaran makaavan lattialla pisto kyljessään. Pauliina myönsi tehneensä sen. Yhtäkkiä Stefan astui huoneeseen. Charles kääntyi tätä kohti ja osoitti tätä miekallaan. Pauliina pelästyi, että kohta hänen rakas veljensä saisi taas miekan mahaansa, vaikka hän oli saanut juuri herätettyä tämän henkiin. Hän otti lattialla olevan laudan ja iski sillä Charlesia päähän. Tämä kaatui maahan tajuttomana. Stefan ei yrittänytkään hyökätä sisarensa kimppuun. Hän oli luultavasti saanut tikarin sisuksiinsa. - Kiitos, että pelastit minut. Mikään ei ole totta, mitä he ovat sinulle sanoneet. Mene hakemaan Isabella, niin voimme paeta täältä hänen kanssaan. He muuten tappavat hänetkin, Stefan sanoi. Pauliina halusi uskoa veljeään ja hän lähti nopeasti ylös.
Stefan laittoi Charlesille kahleet. Saaraa hän piti tarpeeksi heikkona. Hän pisti tätä tämän tikarilla muutaman kerran selkään. Isabella tuli kryptaan Pauliina takanaan. Stefan työnsi Pauliinan kumoon ja tarttui Isabellaa kaulasta. Tytöt olivat molemmat peloissaan.
Stefan alkoi hakata Isabellaa kasvoille. Tytön nenä tuli veriseksi. -Anteeksi rakas sisko. Isabella täytyy surmata. Hän on pettänyt meidät. Stefan sanoi ja otti veitsen.
Yhtäkkiä Maria saapui huoneeseen ja suuteli Pauliinaa. -Nyt minun on pakko kertoa sinulle, että rakastan sinua. Stefan oli järkyttynyt. Hän huomasi pauliinan hymyilevän Marialle. Samassa Iabella irrottautui hänestä ja lähti karkuun.
Stefan löi Pauliinaa ja Mariaa kasvoille. Hän tarttui siskoaan kaulasta ja alkoi kuristaa tätä. -Minä olen veljesi. Minä päätän, kenenkä kanssa menet naimisiin. Et voi rakastaa toista naista. Se on saastaista. Parempi vain tappaa sinut. Hän sanoi. Maria oli rohkea ja tuli väliin. Hän työnsi tikarinsa Stevanin alavatsasta sisään. Mies järkyttyi ja alkoi pidellä suurta mahaansa.
Maria ja Pauliina suutelivat taas. sitten Pauliina päätti lyödä tikarilla omaa veljeään mahaan. Stefan oli vielä enemmän järkyttynyt. Pauliina työnsi vielä useamman kerran tikarin veljensä suoliin ja antoi tämän sitten kaatua kuolleena maahan.
-Nyt minun täytyy myöntää itselleni, että en ikinä pitänyt hänestä. Olen vain aina pelännyt ja inhonnut häntä. Pauliina sanoi ja iski vielä viimeisen kerran tikarinsa Stefanin isoon mahaan ja jätti sen siihen törröttämään. -Teit aivan oikein. Maria sanoi ja suuteli Pauliinaa.
Charles ja isabella saapuivat huoneeseen. Onnekseen he näkivät Stefanin kuolleena lattialla. He nostivat heti tämän painavanja löysän ruumiin takaisin pöydälle. Nyt he päättivät tutkia, miksi stefan heräsi henkiin. Kauhuksi Stefanin haavat alkoivat taas umpeutua.
Charles halkaisi Stefanin ison mahan auki. Heidän ei hetkeen tarvinnut pelätä.
Pauliina ja Maria kaivelivat Stefanin vatsan sisältöä, jota oli paljon. Yhtäkkä Pauliina löysi veljensä mahasta Punaisen kivipallon. -Tämä se on. tämän hän kerran nielaisi. Tämä herätti hänet henkiin. Jos tuohoamme pallon, hän ei enää herää. Hän sanoi.
Maria ja Pauliina pesivät inhopten kätensä. Heitä ällötti niin paljon ettei heidän tehnyt mieli syödä mitään. Charles iski miekallaan punaisen kivipallon rikki. Samassa Stefan heäsi tuskaisen näköisenä ja nousi seisomaan. Yhtäkkiä kaikki pistohaava mitä hän oli saanut tulivat takisin. Hänen mahansa oli aivan silvottu. Mies kaatui elottomana maahan.
Kaikki juhlivat Stefanin kuolemaa. Kahtia haljenneesta punaisesta kivipallosta Charles teki Pauliinalle ja Marialle kaulakorut. Näitä tytöt pitivät ikuisesti samalla kun rakastivat toisiaan. he elivät kiihkeästi rakastellen linnassa. Kukaan ei väheksynyt heidän erilaisuuttaan.
--Nyt tarina loppui kokonaan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Aikas tarina... niinku toi sun edellinenki oli...
huhhuh..
Lopettaisit vain................
Järkyttävää paskaa.