..ukin luo, mutta ei suostu jäämään kotiinkaan. On hyvätapainen, joten uskaltaisin kyllä jättää pariksi yöksi. Ongelma onkin se, että ukin (isäni) luona ei lasten ole kiva käydä. Ukki on hiukan omalaatuinen, mm. lapsille hän hokee vain että sääli kun mummo ei teitä ehtinyt nähdä (äitini kuoli nuorehkona), paljon muuta hän ei nuorille juttele. Sen lisäksi ukin luona menee aina aikaa siihen, että siivoamme talon, että siellä voi olla. Hän ei suostu ottamaan kotiapua, ei siksi, ettei olisi rahaa, vaan siksi, että on pihi, pitää selvänä, että minä tai siskoni käymme siivoamassa talon säännöllisesti.
Neuvottelut ukin kanssa kaikista ikävistä asioista päättyvät aina siihen, että hän heittäytyy marttyyriksi ja murjottaa - koko elämämme olemme oppineet äidin opettamana, että isälle ei saa tuottaa pahaa mieltä. Isäni on vähän kuin pieni lapsi - ei sairasta kuitenkaan mitään dementiaa tms. sillä on mieleltään terävä ja muistaa niin vanhat kuin tämän päivän asiat todella hyvin.
Tuosta, että ukki ei paljon juttele teinien kanssa voisi päätellä, että hän ei halua heitä sinne. Mutta asia ei ole niinkään, sillä hän loukkaantuu, jos kaikki emme tule. Isä ei muutenkaan muista lapsia, ei esim. lasten ollessa pieniä soittanyt synttäreillä tai lähettänyt korttia, vaikka lapseni ovat ainoat lapsenlapset. Jotenkin koomista, että synttärikortti tulee aina mieheni äidiltä, jolla on iso liuta lapsenlapsia ja kolme lastenlastenlastakin. Jotenkin toisaalta tuntuu, ettei ukki, siis isäni, pitäisi lapsista, mutta kuitenkin hän haluaa nähdä heitä. Pian 13v lähtee vielä mukaan mukisematta, tämä isompi täyttää joulukuussa 16. Mutta nuorempikaan ei hinkua ukin luokse, lähtee tyyliin "no mennään sitten".
No ei tähän oikein ratkaisua ole, kunhan purin mieltäni. Sitä mietin, että haluaisiko isä kuitenkin, ettei lapset tulekaan, näyttelee vaan, että haluaisi lapsia nähdä.
Neuvottelut ukin kanssa kaikista ikävistä asioista päättyvät aina siihen, että hän heittäytyy marttyyriksi ja murjottaa - koko elämämme olemme oppineet äidin opettamana, että isälle ei saa tuottaa pahaa mieltä. Isäni on vähän kuin pieni lapsi - ei sairasta kuitenkaan mitään dementiaa tms. sillä on mieleltään terävä ja muistaa niin vanhat kuin tämän päivän asiat todella hyvin.
Tuosta, että ukki ei paljon juttele teinien kanssa voisi päätellä, että hän ei halua heitä sinne. Mutta asia ei ole niinkään, sillä hän loukkaantuu, jos kaikki emme tule. Isä ei muutenkaan muista lapsia, ei esim. lasten ollessa pieniä soittanyt synttäreillä tai lähettänyt korttia, vaikka lapseni ovat ainoat lapsenlapset. Jotenkin koomista, että synttärikortti tulee aina mieheni äidiltä, jolla on iso liuta lapsenlapsia ja kolme lastenlastenlastakin. Jotenkin toisaalta tuntuu, ettei ukki, siis isäni, pitäisi lapsista, mutta kuitenkin hän haluaa nähdä heitä. Pian 13v lähtee vielä mukaan mukisematta, tämä isompi täyttää joulukuussa 16. Mutta nuorempikaan ei hinkua ukin luokse, lähtee tyyliin "no mennään sitten".
No ei tähän oikein ratkaisua ole, kunhan purin mieltäni. Sitä mietin, että haluaisiko isä kuitenkin, ettei lapset tulekaan, näyttelee vaan, että haluaisi lapsia nähdä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Vai tarkoitatko, että vihaat isääsi ja lapsiasi, kun tää palsta on hei "Suku on pahin"?
Ihan yhtä hyvin toi sopii tänne kun nuo muutkin kirjoitukset. Jos ei ole mitään kommentoitavaa, niin ei ole pakko kirjoittaa mitään.
Ukki ei lapsista tykkää, mutta loukkaantuu, kun he eivät mene motkotettavaksi.
Miksi olet sitä mieltä, että ukkia ei saa pahastuttaa.
Ole lastesi puolella.
Ei heidänkään mieltään saa pahoitta ja viedä paikkaan, jossa tuntevat olonsa vaikeaksi ja ahdistuvat.
Ukki on osansa valinnut. Nyt valitsevat teini-ikäisesi.