Aikoinaan vannoin, että kun miehen löydän, en petä häntä ikinä. Olin aivan varma asiasta, niinkuin varmasti moni muukin parisuhteen aloittanut.
Sitten se tapahtui. Olin baarissa, omat kaverit olivat jo lähteneet pois sieltä. Tämä mies vilkaisi minua baaritiskillä ollessaan, vilkaisi toisenkin kerran. Sitten tuli juttelemaan, ensimmäisenä halasi minua ja sanoi "Täytyy nyt halata noin kaunista naista kun kerrankin on mahdollisuus". Siinä sitten juttelimme, ja joimme. Jossain vaiheessa sitten olin jo niin tukossa, että ainoa asia mitä halusin, oli mennä sänkyyn tämän miehen kanssa. Niinhän siinä sitten kävi. Aamulla heräsin hänen viereltään.
Minulla oli hirveät morkkikset tapahtumasta. En uskaltanut heti kertoa edes poikaystävälleni. Mutta lopulta rohkaistuin ja kerroin. Se oli aikamoista tunteiden vuoristorataa, mutta siitä selvittiin. Kunnes taas..
Sorruin saman miehen kanssa taas sänkyyn, nyt jopa jo selvinpäin. Nii-in, kyllä voi ihminen olla tyhmä. Poikaystävälleni en kertonut mitään.
Tämän kerran jälkeen sanoin tälle miehelle, ettei näin voi jatkaa ja lopetimme "suhteemme", tai toisin sanoen, panemisemme.
Sitten en tiedä mikä minuun meni. Uusia miehiä tuntui löytyvän mihin ikinä meninkään. Heti kun sai vähänkään alkoholia tuntui, että pakko saada (vierasta) miestä. Se oli kuin jonkinlainen addiktio, sitä ei voinut lopettaa vaikka tiesin se kuinka vääräksi. Kaikkiin miehiin tunsin kyllä seksuaalista vetovoimaa, mutta koskaan en tunteita sekoittanut mukaan. Sehän oli vain panemista.
Yhteensä petin poikaystävääni 7 eri miehen kanssa. Kahden kanssa vielä kahdella eri kerralla. Sitten tuli stoppi.
Kondomia oli käytetty melkeimpä kaikissa yhdynnöissä, mutta mieleeni tuli silti, että mitä jos olen saanut Hivin. Itkin yöt ja päivät, kaikki oireet ilmestyivät minulle, olin varma, että joku minulle sen tartutti. Ja mikä pahinta, olen nyt tartuttanut sen poikaystävääni. Lopulta uskaltauduin testeihin. Toista viikkoa vain olin, tekemättä mitään, kuolemastakin olin jo varma ja mietin kuinka kertoisin tartunnastani ja kenelle kaikille siitä kertoisin. Sitten soitin kyselläkseni tuloksia, testitulos negatiivinen. Kysyin vielä monta kertaa, että onhan tämä aivan varmaa. Hoitajan mukaan oli täysin varmaa, minä kiitin, lopetin puhelun ja itkin onnesta.
Siihen loppui minun pettämiset. Nyt olen ollut täysin uskollisena 1.5 vuotta, muita miehiä en ole vilkaissutkaan. Mutta silti, huono omatunto vaivaa.. Luonnollisestikin. En ole vieläkään kertonut miehelleni, enkä varmasti koskaan kerrokaan. Minut hän jättäisi sillä sekunnilla, enkä halua muuta kuin olla hänen kanssaan.
Minulla ei ole enää haluakaan pettää miestäni. Tiedän, että rakastan häntä. Olen sen nyt ymmärtänyt, että nämä seikkailut johtuvat siitä, koska tämä poikaystävä oli ensimmäinen oikea kumppanini myös sängyssä. Tahdoin jotain jännitystä ja kokeilla kaikkea muidenkin kuin yhden miehen kanssa.
Joka päivä, muistuu mieleeni nämä kauheat teot. Tiedän että mieheni tulisi niistä tietää, mutta.. En halua riskeerata suhdettamme, vaikka itse sitä olen tehnyt pahimmalla mahdollisella tavalla.
Myönnän sen; Olin varmasti silloin aivan kauhea lutka ja vaikka vielä se pahempikin. Se vaan oli kuin pakkomielle.
Nyt ollaan oltu yhdessä kolme vuotta, asutaan yhdessä, olemme kihloissa, olemme onnellisia. Mutta alkaa itkettää kun ajattelenkaan, että melkein puoli vuotta meidänkin suhteestamme on ollut valetta.
Tuli mieleen tässä, että kun pettäjästä sanotaan, että jos pettää kerran, pettää toisenkin kerran. Minusta tämä on kyllä väärin, ainakin minun kohdallani. Se oli silkkaa tyhmyyttä ja kokemuksien hakemista. Se hirveä pelko Hiv:stä ja se, että tajusin kuka minulle oikeasti on se oikea.. Ne olivat minun oljenkorteni.
En kaipaa mitään huorittelua, toki sitäkin saa laittaa, jos ei ole kykyä puhua asioista kuin aikuiset. Mutta lähinnä jotain kehittävää keskustelua kaipaisin. :)
Sitten se tapahtui. Olin baarissa, omat kaverit olivat jo lähteneet pois sieltä. Tämä mies vilkaisi minua baaritiskillä ollessaan, vilkaisi toisenkin kerran. Sitten tuli juttelemaan, ensimmäisenä halasi minua ja sanoi "Täytyy nyt halata noin kaunista naista kun kerrankin on mahdollisuus". Siinä sitten juttelimme, ja joimme. Jossain vaiheessa sitten olin jo niin tukossa, että ainoa asia mitä halusin, oli mennä sänkyyn tämän miehen kanssa. Niinhän siinä sitten kävi. Aamulla heräsin hänen viereltään.
Minulla oli hirveät morkkikset tapahtumasta. En uskaltanut heti kertoa edes poikaystävälleni. Mutta lopulta rohkaistuin ja kerroin. Se oli aikamoista tunteiden vuoristorataa, mutta siitä selvittiin. Kunnes taas..
Sorruin saman miehen kanssa taas sänkyyn, nyt jopa jo selvinpäin. Nii-in, kyllä voi ihminen olla tyhmä. Poikaystävälleni en kertonut mitään.
Tämän kerran jälkeen sanoin tälle miehelle, ettei näin voi jatkaa ja lopetimme "suhteemme", tai toisin sanoen, panemisemme.
Sitten en tiedä mikä minuun meni. Uusia miehiä tuntui löytyvän mihin ikinä meninkään. Heti kun sai vähänkään alkoholia tuntui, että pakko saada (vierasta) miestä. Se oli kuin jonkinlainen addiktio, sitä ei voinut lopettaa vaikka tiesin se kuinka vääräksi. Kaikkiin miehiin tunsin kyllä seksuaalista vetovoimaa, mutta koskaan en tunteita sekoittanut mukaan. Sehän oli vain panemista.
Yhteensä petin poikaystävääni 7 eri miehen kanssa. Kahden kanssa vielä kahdella eri kerralla. Sitten tuli stoppi.
Kondomia oli käytetty melkeimpä kaikissa yhdynnöissä, mutta mieleeni tuli silti, että mitä jos olen saanut Hivin. Itkin yöt ja päivät, kaikki oireet ilmestyivät minulle, olin varma, että joku minulle sen tartutti. Ja mikä pahinta, olen nyt tartuttanut sen poikaystävääni. Lopulta uskaltauduin testeihin. Toista viikkoa vain olin, tekemättä mitään, kuolemastakin olin jo varma ja mietin kuinka kertoisin tartunnastani ja kenelle kaikille siitä kertoisin. Sitten soitin kyselläkseni tuloksia, testitulos negatiivinen. Kysyin vielä monta kertaa, että onhan tämä aivan varmaa. Hoitajan mukaan oli täysin varmaa, minä kiitin, lopetin puhelun ja itkin onnesta.
Siihen loppui minun pettämiset. Nyt olen ollut täysin uskollisena 1.5 vuotta, muita miehiä en ole vilkaissutkaan. Mutta silti, huono omatunto vaivaa.. Luonnollisestikin. En ole vieläkään kertonut miehelleni, enkä varmasti koskaan kerrokaan. Minut hän jättäisi sillä sekunnilla, enkä halua muuta kuin olla hänen kanssaan.
Minulla ei ole enää haluakaan pettää miestäni. Tiedän, että rakastan häntä. Olen sen nyt ymmärtänyt, että nämä seikkailut johtuvat siitä, koska tämä poikaystävä oli ensimmäinen oikea kumppanini myös sängyssä. Tahdoin jotain jännitystä ja kokeilla kaikkea muidenkin kuin yhden miehen kanssa.
Joka päivä, muistuu mieleeni nämä kauheat teot. Tiedän että mieheni tulisi niistä tietää, mutta.. En halua riskeerata suhdettamme, vaikka itse sitä olen tehnyt pahimmalla mahdollisella tavalla.
Myönnän sen; Olin varmasti silloin aivan kauhea lutka ja vaikka vielä se pahempikin. Se vaan oli kuin pakkomielle.
Nyt ollaan oltu yhdessä kolme vuotta, asutaan yhdessä, olemme kihloissa, olemme onnellisia. Mutta alkaa itkettää kun ajattelenkaan, että melkein puoli vuotta meidänkin suhteestamme on ollut valetta.
Tuli mieleen tässä, että kun pettäjästä sanotaan, että jos pettää kerran, pettää toisenkin kerran. Minusta tämä on kyllä väärin, ainakin minun kohdallani. Se oli silkkaa tyhmyyttä ja kokemuksien hakemista. Se hirveä pelko Hiv:stä ja se, että tajusin kuka minulle oikeasti on se oikea.. Ne olivat minun oljenkorteni.
En kaipaa mitään huorittelua, toki sitäkin saa laittaa, jos ei ole kykyä puhua asioista kuin aikuiset. Mutta lähinnä jotain kehittävää keskustelua kaipaisin. :)
Vastaukset 8
Vanhimmat
minä olen aina sanonut että ihminen ei pysty olemaan vain yhden sänkypartnerin kanssa koko elämänsä aikana..niinpä itse tiesin jo alottaessani seurustelemaan entisen kanssa että jossain vaiheessa ero tulee koska mielessä on että miltähän se muu tuntuisi..noh erohan tuli (en siis pettänyt)nyt olen uuden miehen kanssa ja tiedän ettei tule ainakaa kiusausta kun tietää mitä on muualla..joten hoitakaa noi nussimiset ennen vakavaa seurustelua..
Lienet melko nuori vielä. Nuorena kokemuksen puute aiheuttaa erilaista tahatonta itsensä pettämistä. Niin moni asia kun silloin perustuu luuloon.
Mitään pysyvää ei voi rakentaa valheelle. Ennemmin tai myöhemmin homma ns. sprakaa saumoistaan.
Siteeraan sinua itseäsi: "Tuli mieleen tässä, että kun pettäjästä sanotaan, että jos pettää kerran, pettää toisenkin kerran. Minusta tämä on kyllä väärin, ainakin minun kohdallani."
"Kunnes taas.. Sorruin saman miehen kanssa taas sänkyyn, nyt jopa jo selvinpäin. "
"Sitten en tiedä mikä minuun meni. Uusia miehiä tuntui löytyvän mihin ikinä meninkään. "
Sinähän olet ns. "poster girl" tuolle lausahdukselle, että pettää kerran pettää toisenkin! Petit toistuvasti, humalassa, selvinpäin, vieraan ja tutun kanssa. Ja aina se "vaan tapahtui".
Nyt olet ollut omasta mielestäsi uskollinen, kun et ole 1,5 vuoteen harrastanut vieraan kanssa seksiä.
En usko että kumppanisi näkisi asian noin, sillä et ole hänelle rehellinen. Siinä pettämisessä ei petetyn kannalta ole pahinta se seksi, vaan se paskanjauhanta ja selittely:
"En minä tiedä mikä minuun meni,
se oli se viina,
se oli se tilanne,
se oli se panetus,
se oli se kokeilunhalu,
se oli se huono itsetunto seoliseoliseoli...!"
Sinä tiedät kyllä, miksi petit. Ja miksi petät edelleen. Siksi, että sinä halusit. Ja nyt valehtelet, koska sinä haluat tätä. Et ajattele sitä, että kumppanillasi on oikeus tietää, kenen kanssa asuu ja on menossa naimisiin. Kunhan sinä saat mitä haluat.
Rakkaus ajattelee toisen hyvää, ei omaansa. Et ole vielä kypsä rakkauteen.
aattelepa omalle kohalles jos miehes ois noin tehnyt et haluisitko tietää siitä? mut toisaalta jos kerrot niin voi olla että lentää tollanen akka pihalle.. niin ei varmaan tarvii ees haukkua, tiedät kyllä mikä oot..
Todellakin tiedän mikä olen. Mitäpä sitä turhaan kieltämään. Totta kai haluaisin tietää, mutta en vain halua menettää tätä miestä. Tyhmyyksien jälkeen sen vasta huomaa, kuinka paljon rakastaa.
Kertoisitteko itse tässä tilanteessa? Jokaiselle meille tapahtuu virheitä. Minun oli vain niin suuri, että miten toinen sitä voi antaa anteeksi, kun ei pysty itsellensäkään antamaan anteeksi?
että eläisit hänen kanssaan peläten, että saadessaan tietää totuuden sinusta, hän jättäisi sinut. Minkälaista se olisi? Eiköhän ole aivan mahdollista, että törmäät noihin "leikkikavereihisi" joku päivä niin, että miehesi on paikalla myös.
Jos rakkautenne on aitoa, ei vanhojen juttujen sitä pitäisi muuksi muuttaa. Ja jos rakkautenne perustuu vääriin mielikuviin toisesta, ei se tule kestämään kuitenkaan.
Luin jostakin, että jos petät puolisoasi, älä koskaan kerro hänelle siitä. Moni kertoo siirtääkseen ahdistuksensa puolisolleen, koska ei kestä sitä, mutta se on virhe. Luottamuksen menetystä ei yleensä saa koskaan takaisin. Puoliso antaa surmateonkin helpommin anteeksi kuin pettämisen.
sen jonka kanssa minua petetään.
Teitä on varoitettu.
Minä uskon omakohtaisiin kokemuksiin viitaten, että naisen ajaa pettämään henkinen tyydyttämättömyys. Seksiä voi saada kotona riittävästi, mutta kun halaukset, suutelu, hellät hetket jne. vähenevät, tulee henkinen tyhjiö.
Hellyydenosoitukset tarkoittavat aina rakastelua, kaikki muuttuu rutiiniksi, vaikka olisikin tyydyttävää seksiä. Tällöin vieraan miehen huomio ja se tilanteen jännitys saa pettämään.
Vieras halailee, silittelee, kutittelee, suutelee ja puhuu kauniita ja kiihoittavia asioita. Varsinainen seksi ei tyydytä välttämättä, vaan se kissa ja hiiri -leikki. On ihanaa olla ihastunut, askel on kevyt ja energiaa riittää.
Tästä opimme sen, että kumppaneiden pitäisi enemmän ohikulkiessaan läpsästä hellästi pepulle, ottaa sohvalla kainaloon katsomaan telkkaria, suudella ohimennessään ja sipaista hellästi. Myös naisten piätisi ottaa mies huomioon samalla tavalla.
Se lämmittää mukavasti ja pitää hormonit pikkuisen hereillä. Kun on tällaista huomioimista, niin seksiinkin kumppani suostuu helpommin.