Onko syytä huoleen, kun mieheni ei suostu tulemaan kanssani mihinkään "minun"menoihini, ystävieni juhliin, häihin tai edes paikkaan jossa on paljon muita ihmisiä.
Hän ei ole kyllä mikään seurapiiri-ihminen, mutta eikö puolisoa pitäisi kunnioittaa osallistumalla menoihinkin joskus eikä niin että aina saa mennä mennä yksin jos jonnekin haluaa.
Nolottaa.
Minä nautin siitä kun saan tutustua uusiin ihmisiin ja puhua vierattenkin ihmisten kanssa.
Vaahtoanko teidän mielestä tässä nyt ihan turhasta?
Annanko asian olla ja menen yksin.....taas vai olisiko parempi jauhaa asiasta enemmänkin?
Väkisinkin tule vain mileen että vika täytyy olla minussa kun ei seura kelpaa...
Hän ei ole kyllä mikään seurapiiri-ihminen, mutta eikö puolisoa pitäisi kunnioittaa osallistumalla menoihinkin joskus eikä niin että aina saa mennä mennä yksin jos jonnekin haluaa.
Nolottaa.
Minä nautin siitä kun saan tutustua uusiin ihmisiin ja puhua vierattenkin ihmisten kanssa.
Vaahtoanko teidän mielestä tässä nyt ihan turhasta?
Annanko asian olla ja menen yksin.....taas vai olisiko parempi jauhaa asiasta enemmänkin?
Väkisinkin tule vain mileen että vika täytyy olla minussa kun ei seura kelpaa...
Vastaukset 3
Vanhimmat
minuakin harmittaisi tuommoinen, pakko myöntää. Minusta on ok, jos puolisoilla on omiakin menoja ja omia ystäviä tahoillaan, eikä kaikkea tarvitse jakaa/joka paikkaan mennä käsikynkkää. Mutta joskus voisi kyllä lähteä toisen seuraksi, toisen rientoihin, VAIKKEI kyseinen tilaisuus niin sytyttäisikään - ihan vaan seuraksi, tueksi, huomaavaisuuttaan... On noloa, kurjaa ja nöyryyttävääkin mennä aina joka paikkaan yksin ja hoitaa sosiaaliset "velvollisuudet" itsekseen.
Minunkaan mieheni ei aina lähde mukaan riemusta hihkuen, mutta lähtee yleensä silti jos pyydän. Ja vastaavasti minä olen lähtenyt hänen seurakseen kaameisiin sukujuhliin ja minulle tylsiin työporukan grillibileisiin... On kiva jos juttu toimii kumminkin päin. Mutta toki on sitten tilaisuuksia, joihin on kiva päästä tuulettumaan yksikseenkin, ihmisiä, joita mieluummin tapaa ilman siippansa... Eli kumpaaki sopivassa määrin! Et kyllä mielestäni ihan turhasta sentään "vaahtoa"... Mutta en sitten tiedä, paljonko puhuminen auttaa, jos olette asiasta jo kumminkin puhuneet aikaisemminkin... Jotenkin kyllä kuulostaa siltä, ettei vika ole sinussa, vaan miehesi ei kerta kaikkiaan ole kovin seurallinen/sosiaalinen, eikä pidä tilanteissa, joissa joutuu tutustumaan uusiin naamoihin...
Me kyllä kuljemme jokapaikassa yhdessä. Molempien sukulaisten luona ja juhlissa. Ei koskaan ole hanttiin pannut kumpikaan. Nyt mieheni ei vain lähtenyt kummilikkansa häihin, yritin että olisihan se hyvän tavan mukaista kun pieniin häihin on kutsun saanut. Mies vain tokas että mene sinä (kutsu oli molemmille) No enhän minä voi mennä kun en ole koskaan nähnyt edes morsiota tai sen sukua. Yksin joudun kyllä menemään kummilikkani rippijuhliin kun miehelläni on lapsia ja heidän käytös on vähän villin puoleista. Mieheni kai puhuu minusta työkavereilleen ja mun pitää käydä sille aina jotain viemässä töihin tonne missä sattuu lähellä olemaan jotta kaveritkin näkee sen emännän. Minä kun olen ollut pitkään ihan poikamietyttö niin nyt sitten pahana tapana on passata mies. Herään sen kans aamulla klo 5 ja laitan sille eväät ja aamupalat valmiiksi ym. Siksi kait se puhuu kavereilleenkin koska en minä mikään missi ole ihan tavallinen kohta nelikymppinen. Mieheni ex on taas mun vastakohta, ja on mua nuorempikin.
mulle tulee mieleen vain 3 vaihtoehtoa
1. miehesi luulee olevan liian huono sinulle/tai jotain muita itseluottamusongelmia..
2. miehesi häpeää seuraasi
3. sitä ei kiinnosta ystväsi :P