Olisikohan niin, että suuri osa anoppien ja miniöiden ongelmista johtuvat anopin ja hänen poikansa suhteen kiemuroista. Onnellista ja harmonista parisuhdetta ei anoppi pääse pilaamaan, koska hänelle ei anneta siihen mahdollisuutta. Anoppi, joka on onnistunut kasvattamaan pojastaan naisia kunnioittavan ihmisen, haluaakin, että poika seisoo oman vaimonsa ja perheensä rinnalla eikä anna oman äitinsä kohdella rakastamaansa vaimoaan huonosti.
Tuskin yksikään anoppi voi avioliittoa pilata, jos kaikki on muuten ihan kohdallaan ja mies ja vaimo onnellisia yhdessä.
Tuskin yksikään anoppi voi avioliittoa pilata, jos kaikki on muuten ihan kohdallaan ja mies ja vaimo onnellisia yhdessä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
tämä tuntuu taasen pakoilulta, nyt saavat naiset kyllä ottaa kerrankin vastuun,
eli kyllä niissä miniöissä useastikkin se vika tuntuu olevan.
Olisi mielenkiintoista tietää, miten olet päätynyt tuollaiseen päätelmään.
joutunevat tasan tarkkaan saman vastuun ottamaan, eli kunnioittamisen opettamisen ..., ja sitäpä sopiikin miettiä mitä kaikkea mahtaa sisällään pitäää...
Eiköhän se perimmäinen syy ihmissuhdeongelmiin ole kasvatuksessa, on sitten tyttö tai poika, kotona opitaan ne perustaidot, joilla sitten koetetaan pärjätä maailmassa, työpaikalla, ihmissuhdeverkostoissa. Ei koulu kasvata, eikä päiväkoti, ei hoitotäti, eikä kaupan täti, eikä poliisisetä, vaan se oma äiti ja isä.
Äiti on lapsen huoltaja ja hoivaaja, isän ohella, ja nämä ovat, kuten useimmat äitien oikeuksien puolustajat sanovat täällä, vielä lapsen aikuisiällä, ne ehdottomasti kaikkein tärkeimmät ihmiset lapsen elämässä tämän elämän aikana. Kaikki muut hylkäävät, eivät pidä hyvänä, eivät ymmärrä.
Jos vanhempien on oltava aikuiselle lapselle, on tämä sitten tyttö tai poika, erittäin läheisiä, tärkeimpiä kuin muut, ei siihen pääse kukaan toinen väliin, ei edes oma kumppani. Olen nähnyt tapauksia, joissa tytär solvaa äidilleen omaa kumppaniaan, ja ihmettelee, miksei tämä kumppani halua tulla anoppilaan kylään. Kasvatuksesta on kyse tässä tapauksessa, vai keneltä tämä tytär on tapansa oppinut, ulkopuolisilta? Jos vanhemmat haluvat olla lapselleen tärkeimmät, heidän kuuluu myös ottaa vastuu teoistaan ja sanoistaan, ohjauksestaan.
Kumpi on tärkeämpää tuon aikuisen lapsen kannalta ajateltuna: erittäin läheinen suhde omiin vanhempiin vai onnistunut parisuhde, menestyvä avioliitto ja sen oman perheen muodostaminen?
Aikuisen lapsen oikeuksien puolustajat: tuolla aikuisella lapsella on useimmiten molemmat vanhemmat, anoppi ja appi, jotka elävät avioliitossa, miten he, anoppi ja appi, saivat oikeuden elää avioliitossa useita vuosikymmeniä? Kysyivätkö he mielipidettä joka asiasta omilta vanhemmiltaan?
Minäpä summaan edellisen: Tärkeintä on valitessaan tulevaa puolisoa katsella tarkasti, millaisista oloista puoliso tulee.
kussakin perheessä on omat tapansa, uskomuksensa, ongelmansa jne.
Katsokaa ensin tulevan kumppanin perhettä. Oikein tarkasti.
Samanlaiset lapset leikkivät parhaiten yhdessä.
Olen ruvennut ymmärtämään monissa kulttuureissa olevaa käytäntöä, että vanhemmat sopivat nuorten liiton. Yhteinen tausta yleensä tuo sopua ja harmoniaa ja kestävän liiton.
Sovitut avioliitot? Tulihan se ehdotus sieltä. Kun valitsisit kumppania lapsellesi, kumman etua siinä katsotte ensin? Poikako kertoisi sinulle, mistä kaikista ominaisuuksista naisessaan pitää, miten voisi, koska ei sitä oikeaa tiedä, eikä tunne kuin vasta kohdalle astuu, ei suunnitellusti.
Naisen pitäisi tietenkin ensi sijassa olla hiljaa, kuuliainen anopille puhuttaessa, kunnioittaa valitsijoitaan, ennen kaikkea, tietyn ikäinen, tietyn tapainen, tietystä suvusta, olla ylen tyytyväinen saadessaa kunnian synnyttää uuteen sukuun. Yhteinen tausta? Sama status, sama kasti. Kuka ne häät maksaisi, hm, morsiamen suku, ja kenelle ne myötäjäiset menisivät, hm, miehen suvulle?
Kiinassa ja Intiassa ja Lähi-idässä varmaan sovitaan avioliittoja edelleen, ja siellä se naisen asema on niiiin hyvä.
Sovittiinko sinunkin avioliittosi? Jos ei, niin et voi suositella, koska ei ole omakohtaista kokemusta. Sovitut avioliitot eri kulttuurien tapoja, ei kuulu länsimaisten ihmisten elämään. Tutustupa niiden sovittujen avioliittojen onneen ja kulttuuriin ympärillä ensin, ennen kuin ehdotat tänne.
noilla äidin ja pojan suhteen kiemuroilla ?
Meillä ei pojan kanssa ole olut mitään ongelmia missään vaiheessa eikä kiemuroita suhtessa.
Poika on ollut hyvinkin itsenäinen jo armeijaan lähtiessään ja sen jälkeen täysin omillaan, poissa kotoa. Naisia on kunnioittanut ja kanssaeläjiään yleensä, kasvatuksestako johtunee vai geeneistä ;)
Ongelmat alkoivat kun poika otti vaimon ja saivat lapsen. Miniä ei kunnioita miestään eikä anoppiaan, kunniittaneeko ketään. On hyvin itsekäs ja ilkeäkin ajoittain, ylimielinen ja hapan.
Pojan kanssa ei minulla edelleenkään ole ongelmia mutta miniä tuppaa neuvomaan minua miten pitäisi elää, miten toimia missäkin tilanteessa ja kenen kanssa seurustella ja mitä tehdä elämälläni.
En ole tiennytkään että tarvitsisin sellaiin asioihin neuvoja, mutta mikään mitä olen, ei ole miniälle kelvannut.
Heidän avioliittoaan en halua enkä aio pilata, en puutu siihen mitenkään. Ihan itse miniä sen tekee jos tuota rataa jatkaa.
Kummallista minusta on se, että miniäni muuttui täysin toisenlaiseksi ihmiseksi kuultuaan papin aamenen. Sitä ennen hän oli minuakin kohtaan suht. normaali eikä puuttunut elämääni.
Ei kukaan sivullinen voi sotkea ihmisten avioliittoa mikäli liitto on kunnossa.
Kaikkein vähiten halua sellaiseen liiton rikkomiseen on liitossa olevien vanhemmilla.
Jos anoppi haluaa rikkoa poikansa tai tyttönsä avioliiton niin ei se välitä ollaanko onnellisia vai ei. Se vaikka luo niitä ongelmia