Biol. äidin...

Lapseni vierailee usein "isänsä ja sen uuden naisen" luona. Minä koen tuon uuden "äidikkeen" uhkana vaikken sitä ääneen myönnäkään. Kyse ei ole kilpailusta, mutta välillä on ikävää kuulla kuinka kivaa siellä on ja kotona on tylsää (kun komennetaan eikä aina saa herkutella). Ymmärrän kyllä että isäkin haluaa hemmotella lasta koska harvemmin näkee...

Koska ero lapsen isästä oli vaikea, en ole halunnut tutustua tuohon "uuteen naiseen". Voi olla ihan mukavakin ihminen. Siltä ainakin vaikuttaa kun ollaan muutaman kerran tavattu.

En ole mielestäni millään tavoin haitannut exäni ja hänen naisystävänsä elämää. Kitkaa syntyy ainoastaan exäni kanssa tapaamisajoista...mutta se onkin sitten jo toinen juttu...

Vastasiko tämä yhtään kysymyksiisi?

Olen itse nyt tilanteessa, jossa olen uusperheen äiti. Mieheni lapset tulevat tapaamiselle ja heidän kodin säännöt ja tavfat ovat kovin erilaiset kuin minun/meidän kodissamme ja siinä tulee ristiriitoja. En aina ymmärrä lasten äitiä mutta onneksi mies ei mollaa lasten aikana exää, niin en mene mukaan.. Yritän ajatella että hän lasten äitinä toimii omalla tavallaan ja lasten parhaaksi, vaikka itse toimisinkin eri tavalla.

Olen myös ollut yh ja siten siis lasteni isälle ja isän puoleiselle suvulle exä ja se vittumainen osapuoli. Heidän mielestään olin huono äiti, minulla ei ollut edes ihmisarvoa eikä tilanne ole muttunut miksikään. Eivät he sitä lapsille ääneen sanoneet, paitsi isä tietysti, mutta se välittyi sanattomana viestinä. Pitkän välimatkan takia tapaamisia oli harvoin mutta pitkään, kesälomilla.
Kotona aloitin sitten alusta kaiken: minua on toteltava, minun sanaa uskottava. Ja pöytätavat uudelleen opetteluun. Joskus he puhuivat ihan isänsä tai mummonsa äänelle kommenttejaan asioista, jotka olivat aina olleet meidän perheen tapoja, mutta jotka ovat siellä toisin...

Ärsytti myös se, ettei lasten hygieniasta huolehdittu, ei edes hampaiden pesusta. He kävivät kyllä saunassa, mutta tulivat takaisin samoissa likaisissa vaatteissa, alusvaatteita myöten, vaikka puhdasta oli kassitolkulla mukana.

Onneksi lapsillani ei ollut lääkityksiä tai allergioita, niistä ei olisi huolehdittu, kun aivan tavallinen yskänlääkkeen otto-ohjeeni kuitattiin kommentilla, ettei täällä niin tarkasti mitään noudatella, me täällä vaan ollaan ja otetaan miten otetaan...??!!

Missään ei käyty, ja isompana lapsia ärsytti se. Oltiin vain siellä maalla ja sitten ajettiin parisataa km toisaalle ja oltiin piilossa mökillä.
Olen saanut moitteita lasten isovanhemmilta, täditä ja isältä itseltään kun heidän mielestään toimin väärin jne. On ollut tilanteita, joiden taustoja en ole viitsinyt heille selvittää... He eivät tiedä, miten monta itkua ja pettymystä lapset ovat vuosien saatossa mukanaan kotiin tuoneet, kun ovat kokeneet ettei heistä välitetä sellaisina kuin he todella ovat tai ei olla kuunneltu, eikä kuitenkaan ole sanottu mitään, mutta sen on tajunnut, mistä on kyse.. tai on laitettu lapsen harteille aivan liian iso taakka kannettavaksi "älä sitten kerro tätä" ja lapsi on ahdistuksesta kippurassa, kertoo sen kun ei jaksa taakkaa, että et sitten äiti kerro että olen kertonut ...

Olin helpottunut kun lasten isä löysi uuden kumppanin, lasten kanssa tuli hyvin toimeen.

Tapaamisasiat isän kanssa ovat historiaa, mutta edelleen yhteyttä on pidettävä esim. edessä on lasteni juhlia ja isovanhemmat muu isän suku on kutsuttava. Ja minä olen entistä voimallisemmin pannaan julistettu epäkelpo ja rahanahne ihminen, joka havittelee vain omaa hyvää ja vie lapselta kaiken eikä anna lapselle mitään hyvää.....

En siis osallistu enää itse juhliin, joihin lapset haluavat kutsua tuon suvun. Järjestän ne, mutta en kahvittele seurassa, jossa minut nähdään tuommoisena eikä oikaisuja haluta kuulla...