Onko kenelläkään mitään kokemusta kuinka kauan kestää, että elämästä tulee siedettävää, jaksettavaa ja ehkä jopa kivaa pettämisen paljastumisen jälkeen. Ollaan päätetty jatkaa yhdessä, antaa anteeksi.
Yleisesti on tosi hyvä mieli, mutta välillä tuntuu että pimeys on pohjatonta!
Yleisesti on tosi hyvä mieli, mutta välillä tuntuu että pimeys on pohjatonta!
Vastaukset 10
Vanhimmat
jokaisella menne aikansa se oon niin henkilökohtasat varmaan vuosia..
Itsellä meni pahin katkeruus ohi viikossa ja jatkui lievempänä puolisen vuotta, vaikka tietynlainen vitutus ei varmaan häviä ikinä. Sen kanssa pystyy elämään, kun ei anna sille yliotetta. Jos tuntuu, että itsetunto on alhaalla, ota aikaa itsellesi ja keskitä energiaasi johonkin, jossa koet olevasi hyvä.
Eikä anteeksianto tarkoita sitä, että kaikki lakaistaan maton alle ja jatketaan niinkuin mitään ei olisi tapahtunut tai että sinun pitäisi ymmärtää ja hyväksyä pettäjän teko. Se tarkoittaa, että annat uuden mahdollisuuden: Jatko teitysti riippuu teistä molemmista.
Joku nainen on lainannut miestäsi, antanut hänelle sitä, mitä ei sinulta ole saanut. Mies on sinun, saat pitää häntä ikuisesti, mutta jos et anna kaikkea, mitä mies haluaa, miksi et voi sallia miehen käydä vieraan luona!
Minä olen petoksessa toinen osapuoli, sinä olet osaton. Minä olen saanut nautinnon, jota sinä et ole kaivannut. Mieheltä en ole ottanut mitään pois, hän on yhtä hyvä ja täydellinen tai yhtä huono ja epätäydellinen kuin ennenkin.
En heti voi uskoa, että olet tosissasi.
Epäilen, että leikit tyhmää tai haluat esittää jonkinlaista kovanaamaa. Tai haluat uskotella itsellesi olevasi jotenkin särkymätön ja sitä kautta turvassa satuttamiselta.
Kysyt, miksi petetty suree? Hän suree rikki mennyttä luottamusta, rikki mennyttä illuusiota ihmisten hyvyydestä toisiaan kohtaan. Rakkaus on menetetty ja parisuhde kadonnut. Perhe on hajalla ja hädässä.
Joku on joskus sanonut, että petetty menettää menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden. Siinä riittää suremista.
Miksi menettää menneisyyden? Siksi, että kaikki se aika, kun on ollut petettynä, menee pilalle. Kaikkien muistojen päälle tulee ikään kuin tahra. Aivan kuin joku etana jättää limavanan jälkeensä sinne missä on kulkenut, niin petos tahrii kaikki muistot - jopa ne, jotka eivät liity pettämisen tekoon sinänsä.
Miksi menettää nykyisyyden? Siksi, että koska menneisyys katoaa, katoaa kaikki sen varaan rakennettu. Ei ole mitään, mihin luottaisi. Ei ole "meitä".
On vain minä - joka olen nyt "petetty" -leima otsssa enkä oma itseni ollenkaan. On hän, joka ei olekaan minun luotettuni ja rakastettuni, vaan "pettäjä", joka satutti minua. Ja sitten vielä "se Toinen", joku jota en tunne, mutta joka silti on ollut ja tulee olemaan osa minunkin todellisuuttani.
En usko, että minun tarvitsee selittää sitä, miksi petetty menettää tulevaisuuden, se lienee itsestään selvää.
Kehtaatko vielä toistaa kysymyksesi: miksi suret?
Luottamus on myyttinen illuusio. Ihmisen hyvyys on suhteellinen käsite, täysin hyvää, tahratonta ja virheetöntä ei ole olemassakaan.
Vaimo ei menetä miestään, mutta menettää jotain luottamuksesta, sen ylimääräisen, jota toiseen ihmiseen ei pitäisi edes olla olemassa. Usko toisen ihmisen virheettömyyteen on harhauskoa.
Onko vaimo itse ollut täydellinen?
en ole hän jolle vastasit, minua jäi ihmetyttämään miten mukamas menettää tulevaisuuden.
Minulle selvisi viisi vuotta sitten (oltuamme 22 v naimisissa), että miehelläni on ollut pitkäaikainen suhde. Tottakai se satutti, mutta ei se mitään tulevaisuutta vienyt, päinvastoin, sain uuden paremman mahdollisuuden. Löysin 3 kk eron jälkeen aivan ihanan uuden miehen, tai oikeastaan hän löysi minut. Nyt jälkeenpäin ajatellen mieheni uskottomuus toi minulle mahdollisuuden todelliseen onneen.
Aivan kuten epäilin, et ole aivan niin luupäinen kuin annoit ymmärtää!
Ihminen suree menetystä, vaikka menetys olisi ns. ei-todellinen.
Minä olen saanut kolme kertaa keskenmenon. Surin lohduttomasti joka kerta. En tosin surrut sitä solumöykkyä, joka lakkasi jakautumasta, vaan ajatusta lapsesta, joka ei koskaan syntynyt.
Nyt kun on tullut selväksi, että olet inhimilliseen päättelyyn ja kenties jopa inhimillisiin tunteisiin kykenevä yksilö, voisitko siirtää kiusaaamistarpeesi joihinkin sellaisiin kohteisiin, jotka kykenevät ns. tappelemaan takaisin ja jättämään surevat petetyt rauhaan?
Vaikka heillä ei mielestäsi mitään surtavaa olisikaan.
Kiitos.
eli sekä parisuhde ja elämä parani pettämisen myötä, ei suinkaan kadonnut.
Selitän siis mitä tuossa sanonnassa (ei omani) mielestäni tarkoitetaan.
Siinä kuvataan sitä tunnetta ja hetkeä, kun kuulee pettämisestä. Sillä hetkellä tuntuu, että menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus katoavat. Maailma ikään kuin hajoaa.
Eihän näin oikeasti tietenkään käy. Jos ja kun suruprosessin käy läpi, se menneisyyskin palaa takaisin, kun pettäminen lakkaa tuntumasta oleelliselta.
Tärkeämmäksi kuin kuka pani ketä tulee se, että nykyisyys ja tulevaisuus rakentuvat totuuden paljastumisen jälkeen todellisuudelle.
Todellinen läheisyys ihmisten välillä on mahdollista vain, kun heidän välillään ei ole valheita.
Paljastumisesta yli vuosi ja yritetään jatkaa yhdessä. Mieheni oli pettäjä koko yhdessäolomme ajan, yli 13 vuotta ennenkuin asia paljastui. Nyt on uskollinen ja ihana, aivan eri ihminen, silti en osaa luottaa, en uskalla, pelkään että koska se taas tapahtuu, vaikka jossakin sydämen sopukassa tiedän ettei niin enää käy kun on alkoholinkin juomisen lopettanut kokonaan ja elää aivan toisenlaista elämää.
En ole ollut enkä ole ruma, lihava, pihtaaja ym... niinkuin täällä ykkösiä haukutaan, mies ei vaan halunnut menettää vapauttaan ja petti aina tilaisuuden tullen ja niitähän riitti yllinkyllin. Ensimmäisen pettämisen jälkeen katui mutta ei kertonut, toinen sujuikin jo helpommin ja kun sille tielle lähti, jatko sujuikin jo paljon helpommin varsinkin kun koko kaveripiiri harrasti sitä samaa.
Itse olen aina ollut sitä mieltä että jos kerrankin pettää niin se on siinä, ei se vaan ole niin yksinkertaista varsinkin kun on lapsia ja kuitenkin kaikesta huolimatta sitä rakkautta molemmin puolin.
Ehkä vuoden, ehkä kahden päästä helpottaa, elän päivän kerrallaan, en ole miehelleni luvannut mitään, hän on luvannut tehdä kaikkensa parisuhteemme eteen ja tähän asti on lupauksensa pitänyt. En vaan vieläkään osaa luottaa, en uskalla. Edelleen mietin, olisiko sittenkin parempi erota, mutta kun mies on nyt niin ihana ja kultainen niin miksi toisaalta luopuisin tästä kaikesta ?? Aika näyttää........
juttuja anteeksiannosta. niitä fisherin juttuja nyt ainakin. Kirjoittaa päiväkirjaa ja yrittää vaan olla reilu. miettiä oisko kiva jos toinen muistuttais joka päivä asioista. eikö alkaiski ahistaan lopulta?