Elämäni Aallonpohja

Sain "hermoromahduksen" eron takia. Itkin ja huusin 7 tuntia, 7 tuntia! Asuntoni lattialla polvillaan, mahallaan, selällään. Itkin, itkin niin lohduttomasti. Sitten nukahdin. Aamulla lääkäriin ja rauhottavat. Auttoi. Erosta oli kuukausi, mietin asioita liikaa enkä enää jaksanut. Oloni tuntuu puhdistuneen mutta kaipaan silti.. Kaipaan niin paljon!!! En usko että tulee enää ketään jonka päästäisin niin lähelle, jolle kertoisin syvimmät, kipeimmätkin tuntoni. Se mies oli myös mun paras ystävä, nyt ei ole enää mitään.
5991
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

niinhän minäkin luulin. Kunnes toisin kävi.
Miehiä riittää. Tulee uusia ja ihania. luotettavia.

Äänestä
  • nyt ei puhuta junista, vaan ihmisistä.

    Äänestä

  • haksahtanut kirjoitti:

    nyt ei puhuta junista, vaan ihmisistä.

    ...ja itse voi päättää minkälaiset jäljet!
    Ero, tuska ym vastoinkäymiset ovat inhimillistä kasvua.
    Kriisien tarkoitus on kasvattaa meitä kokonaisemmiksi.
    Koko ajan voimme valita ja toimia niin että tulemme onnellisemmiksi itsenämme.

    Äänestä

Ihminen on noin tärekä sinulle...Mikset koittanu
puhua hänen kanssaan ja selvittää asioita???
Siis kaikista jutuista pystyy jutskaamaan...Sinun vaan pitää vaan ottaa itseäsi niskasta kiinni ja aloittaa...Sinä olet ainoa joka pystyy keskustelun aloittamaan...
Älä luovuta...

Äänestä
  • suostunut puhumaan enää. Ootko tullut sitä yhtään ajatelleeksi?.. Monet ihmiset on kuule sellaisia ettei ne osaa ajatella toista paskan vertaa jos ei itte halua jotain juttua niiden kanssa.

    mitä muuten tulee tähän aloitukseen, niin onneksi olkoon että osasit mennä lääkäriin ja hankkia rauhoittavat. Miksi ei käyttäisi lääkkeitä, jos niille on oikeasti tarvetta ja tekee sen tukeakseen terveyttään, oikeaoppisesti ja itseään "kasvattaakseen", ei turmellakseen.

    Jotkun elämäntilanteet vain ovat sellaisia että niiden aiheuttamaa tuskaa ei kestä luonnollisilla keinoilla, tämän voi jokainen itse arvioida kestääkö tilannetta omin psyykkisin keinoin vai ei. Olisi sitten hyvä että myös ymmärtäisi mikä on normaalia käytöstä tilanteessa ja mikä ei, jotta osaisi oikeaan aikaan mennä hakemaan apua. jotkuthan eivät mene hakemaan apua ja "kas kummaa" kun seuraavan kerran löytää itsensä oikeudesta syytettynä perheväkivallasta tmv.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Ihaa kirjoitti:

Sain "hermoromahduksen" eron takia. Itkin ja huusin 7 tuntia, 7 tuntia! Asuntoni lattialla polvillaan, mahallaan, selällään. Itkin, itkin niin lohduttomasti. Sitten nukahdin. Aamulla lääkäriin ja rauhottavat. Auttoi. Erosta oli kuukausi, mietin asioita liikaa enkä enää jaksanut. Oloni tuntuu puhdistuneen mutta kaipaan silti.. Kaipaan niin paljon!!! En usko että tulee enää ketään jonka päästäisin niin lähelle, jolle kertoisin syvimmät, kipeimmätkin tuntoni. Se mies oli myös mun paras ystävä, nyt ei ole enää mitään.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu