Mitä mieltä ootte, kun eräs tyttö on 16 ja itse olen 21, eli onko tuo ikäero aivan liikaa? Oon pohtinu ja pohtinu asiaa, mutten vieläkään tiedä onko se ongelma... Kun miettii kaikkia käytännön juttuja ja sukulaisten mielipiteitä... toisaalta pidän kyllä paljon hänestä... Kyllä tää voi olla hankalaa.
ikäero
gryjmyuruy
81238
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Laillisesti onnistuu, mutta muutoin voi tulla hankalaa. Eihän teillä tosin ole kuin 5 vuotta ikäeroa, ajan kuluessa ero ei ole mitään.
tee gallub niille sukulaisille ja kysy vielä mihin toimenpiteisiin ne aikoo ryhtyä josset suostu.
Valitettavasti suurin osa tuon ikäisinä solmituista suhteista kaatuu vähintään silloin, kun kumpikin teistä on jo kahdenkympin paremmalla puolella :(.
Minä aloin seurustella mieheni kanssa 15-vuotiaana; hän oli tuolloin sinun ikäisesi. Nyt olemme onnellisesti naimisissa, vaikka tietenkin väliin on mahtunut vaikeitakin aikoja, ja kerran jopa melkein ero (olin tuolloin 17-vuotias). Puhumalla asiat ovat kuitenkin aina selvinneet, tietenkin vain sen takia, että olimme jo melkein alusta saakka henkisesti hyvin sitoutuneita toisiimme. Sovimme hyvin yhteen, ja tulimme toimeen keskenämme.
Sanoisin, että iän takia ei kannata jättää tilaisuutta käyttämättä, jos tyttö on muuten kypsä. Moni tuon ikäinen on vielä täysi kakara, mutta joitain fiksuja, kypsiäkin tapauksia on. Täyden teinin kanssahan mikään suhde ei tule onnistumaan tai antamaan muuta kuin seksiä - ei edes kahden teinin välillä.
Käytännön jutut... no, naimisiin ette voi mennä - se tuskin (toivottavasti ainakaan) on tarkoituksenne vielä lähivuosina... baariin hän ei pääse, tai voi allekirjoittaa vuokrasopimusta ilman vanhempiensa lupaa. Sitä ei voi kukaan teidän puolestanne päättää, onko se liian hankalaa. Jos olet kova ryypiskelemään, se luultavasti muodostuisi ongelmaksi. Minä en kuitenkaan koskaan kokenut tuollaisia asioita ongelmaksi omassa suhteessani - eikä kokenut miehenikään. Emme itse asiassa olisi edes huomanneet koko ikäeroa, ellemme olisi sitä tienneet. (Yhteen muutimme, kun olin 17-vuotias.)
Sukulaiset... jos todella välität tytöstä, onko muiden mielipiteillä niin kamalasti väliä? Ymmärrän toki, että vanhempien ja sukulaistenkin mielipiteet ovat hyvä ottaa huomioon, mutta tärkeimmällä jalustalla en eivät voi olla, kun ajatellaan sinun tulevaisuuttasi ja elämääsi. Kukaanhan ei voi sanoa, mitä sinun tai hänen sukulaisensa ajattelevat. Minun tapauksessani ainakin koko suku hyväksyi asian kyselemättä mitään - eivät he ainakaan pitäneet tuota muutamaa vuotta isona juttuna. (Eri juttu tietenkin olisi, jos tyttö olisi kovin lapsellinen, mitä minä en ollut.) Vain yksi perhetuttuni kauhisteli ikäeroa tyttärelleen - mutta ei hänkään sanonut mitään minulle, vaan suhtautui meihin ihan hyvin. Mieheni suku tuskin edes tiesi ikääni, eivätkä ne harvat, jotka tiesivät, välittäneet. Ainakin mieheni äiti piti minusta kovasti, ja oli onnellinen mennessämme naimisiin, vaikka olinkin vasta 18-vuotias.
Jos minä olisin sinä, en ikipäivänä antaisi moisen pikkuseikan estää suhdetta, jos molemmat olisimme suunilleen samalla aallonpituudella. Pianhan tyttö on jo täysi-ikäinenkin. ;) Itse en kyllä näe tuossa ikäerossa mitään kummallista - en sitten mitään. Kymmenen vuotta olisi tietenkin jo eri asia, mutta tuskin sekään ylitsepääsemätön.
Vielä se oleellisin kysymys - onko tyttö kiinnostunut sinusta?
Komppaan tuota edellistä. Tosin riippuu täysin yksilöistä (toiset on lapsellisia, toiset ei), tilanteesta ja tunteista. Pakko myöntää, että jotkut "aikuiset" miehet ottavat nuoria tyttöjä kyseenalaisin motiivein ja tytöt taas täysi-ikäisiä juurikin näiden autojen ja alkoholin osto-oikeuden takia. Mutta, toisinaan taas kyseessä on oikeat tunteet kahden kypsän ihmisen välillä, ja siinä tapauksessa tuo ikäero ei ole ongelma - jos muille on, älä välitä. Itse olin kuudentoista alkupuolella alkaessani seurustelemaan viisi vuotta vanhemman miehen kanssa. Ikinä ei iän puolesta ollut mitään ongelmaa, ei käytännön asioissa, omissa tuntemuksissa eikä ihmisten suhtautumisessa. Edes ylihuolentivainen isäni ei asiasta huolta kantanut. Enää emme tosin ole yhdessä, mutta ikäeroon se ei kaatunut.
Jos molemmat oikeesti tykkää niin ei kannata ainakaan jättää yrittämättä ikäeron takia.
Sairastahan tuo on kun aikuiset miehet juoksee pikku tyttöjen perässä...yleensähän on niin että nämä tyypit ei oman ikäistä seuraa saa...pikku teineille kun taas kelpaa kuka tahansa jolla on auto ja joka saa ostettua kaljaa ja tupakkaa...surkeaa ja ällöttävää!!!
Niin saatat päästä käräjille lapsiin sekaantumisesta. Aivot toimintaan, mieluiten nyt heti. Ja tuo ikä ero noissa ikävuosissa vaikuttaa vielä paljon. Myöhemmin kun olette jo vaikka 25v ja toinen 30v ni ei tunnu enää missään.
jos pidät tytöstä niin älä luovuta. Ei sellaisia kovin usein tielle osu.
Eikä noista joidenkin kateellisten naisten tölväisyistä kannattaa välitää.