en tiedä miten tästä eteenpäin, enkä osaa muuta kuin ikävöidä.siskoni nukkui pois niin nuorena..
tietääkö kukaan mihin voisi mennä juttelemaan.. tuntuu ettei vaan kestä tätä surua..
tietääkö kukaan mihin voisi mennä juttelemaan.. tuntuu ettei vaan kestä tätä surua..
Vastaukset 12
Vanhimmat
Otan osaa. Myös minun siskoni on kuollut. Koeta jaksaa syödä ja nukkua, ja liikkua.
terveyskeskuksesta lääkärin tai terkkarin kautta psykologille, myös kriisipuhelimet ovat sitä varten että niitä käytetään jos on kriisi, kuten kuoleman kohtaaminen.
Myös sairaaloiden ensiapuun voi mennä jos on hätä, henkinenkin hätä.
Lääkärit ja hoitajat ovat sielä auttamassa ja koulutettuja auttamaan kaikenlaisissa tilanteissa olevia ihmisiä.
Tuossa tulikin edellä jo aika kattavasti paikkoja, joihin voi ottaa yhteyttä. Myös mielenterveystoimiston kautta voi saada apua, eli se on tarkoitettu avuksi myös tällaisissa elämäntilanteissa. Samoin on seurakuntien yms. sururyhmät.
Laitan linkin myös omaan taannoiseen tekstiini, jos saisit sen pohjalta joitain ajatuksia ja hiukan vertaistukea:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=4500000000000156&posting=22000000024849538
Lähiomaisen kuolemasta aiheutuva suru voi tuntua äärimmäisen alkukantaiselta ja olo voi olla oman eksistenssin nollapisteessä häilymistä. Mutta: tulet kyllä kestämään. Askel askeleelta :).
Elämä jatkuu
Auttava puhelin 0203-445 566.
Ovat oikein ymmärtäväisiä ja neuvovat eteenpäin.
Minulla on ollut hyötyä sekä tästä puhelinkontaktista että kriisikeskuksesta.
Terveyskeskukseen en menisi, heillä ei ole koulutusta laisinkaan tällaiseen.
ANTAAHAN TERVEYSKESKUSKIN LÄHETTEITÄ..kaikille psykolokeille .. psykiatrille jne..kun jollain on omainen menny ja menet lääkärille terv. kesk.:seen niin kyllä nekin antaa lähetteitä ... kun ihminen on ihan raunioina ja silleen meillä ainakin saa heti ajan ihan sairaalan kriisi ryhmään ja oon siitä tosi kiitollinen ollu kun siellä käyn vatvomassa.. kaiken suruni joka on niin pohjaton mutta mulla on kaikenlaisia asioita joka kantilta ja saan helpotuksen aina vähäksi aikaa eli jos ei muuta saa mennä terveyskeskukseen ja sieltä ohjataan kyllä jonnekkin ihan taatusti meillä näin menee.. hae apua ihan tosi.. sillä ne palvelut on meille kaikille.. jotka sitä tarvitaan!!
Tästä on nyt aikaa kolme kuukautta,joka ainoa hetki tämä ihana pikkuveljeni on ajatuksissani.
Hänkin nukkui hiljaa,mutta yllättäen yöllä pois,rakkaansa vierellä..
Välillä tunttu niin epätoivoiselta,tuntuu ettei vaan enää jaksa tätä kamlaa elämää.
joskus on valtava halu myös itselklä kuolla,mutta en minä halua kuitenkaan oikeasti,mse on vian sitä epätoivoista tuskaa,joka joksus valtaa koko kehon ja ajtukset.
Mutta nyt sinunkin siskosi katselee ja seuraa elämääsi tuolta henkimaailmasta,hän varmasti pitää huolen että sinulla on hyvä täällä olla,ja rakastaa sinua tuolta ylhäältä käsin.
Aikansa se vie,ja eihän tästä selviä täysin normaaliin enää koskaan,pikkuisen helpottaa,mutta aina pikkuveljeni on sydämenssäni,aina!
Minkä ikäisenä siskosi kuoli?
Onko tämä tapahtunut ihan vasta?
Voimia teidän koko perheelle,ja uskokaan;-siskollasi on nyt hyvä olla ja hän seurailee teidän elämäänne,vaikkette sitä huomaisikaan.
Menetin veljeni kymmenen vuotta sitten yllättäen. Hukutin suruni työhön. Nyt tänä keväänä ystäväni teki yllättäen itsemurhan, ja tunteet veljeni kuolemasta tulivat vahvana pintaan.
Menin juttelemaan työterveyslääkärilleni, ja pyysin että pääsin keskustelemaan jonnekin. Sain lähetteen psykologille, jolle sain purettua ison nenäliinapinkan kera sisimmät tuntoni. Nyt elämä on jo helpottanut, vaikka molemmat ovat usein mielessäni, mutta opin elämään surun kanssa.
Mene sinäkin rohkeasti (vaikka terveyskeskukseen) lääkärille ja pyydä lähete.
Tsemppiä sinulle! Suru pitää käydä lävitse, muuten se tulee jonain päivänä kahta kovemmin eteesi. Koetahan jaksella :)
siirtyy sitä vaikeampi sen purkaminen tulee olemaan. Hakeudu ja etsi apua itsellesi.
On omaa kokemusta siitä kuinka odotin eka vuoden ..petyin, odotin toisen vuoden.. ja petyin. Olisi pitänyt löytää tallainen paikka. Menin kyllä psygologin jutteluun vaan eipä hän osannut enää auttaa. Alkoi kaivella kaikkia vanhempia asioita.. Sillä hän ei kertakaikkiaan ymmärtänyt missä tuskan liekeissä olin upoksissa ikäväni kanssa joka johtui lapsen kuolemasta. Sellainen joka ei ole läheisen kuolemaa kokenut ei pysty auttaan, vaikka olisi kuin koulut käyny (tulin hänen myötään tähän tulokseen).
Kuten tämä,joka vihdoin (alkoi olla 9 vuotta kulunut kun tuo oli tapahtunut) Hän sai pois väännettyä minutkin trauman puristuksista oli oman läheisen menetys "auttamassa" löytämään ratkaisun.
Minun sisko kanssa meni nuorena.. siiton nyt 20- vuotta kun se kuoli ja me käydään haudalla vieläkin niin hiljaisena kukat viedään ja sanon parit sanat sille vaan on äkkiä menny nää vuodet ei ollu mitään kriisiryhmiä sillon ihan itte sain suruni surra MUTTA surru olen aina näihin päiviin asti TURHAT KUOLEMAT ON AINA NIIN PERS...... MUTTA sen asian kanssa joutuu elämään loppu elämän ei oo kiva menettää omaa siskoansa eikä isäänsä eikä omaa poikaansa ja kaikki olen kokenut ..otappa ittelle jokin aika ihan minne tahansa ne kyllä ohjaa sinut oikeeseen osoitteeseen..VOIMIA rakas lähimmäinen ON SE SISKONKIN MENETYS AIKA KOVA PALA NÄIN JÄLKEEN PÄIN AJATELTUNA..monet kiemurat oon läpi käyny sen kuoleman jälkeen ja nyt vasta alan hyväksyä ettei sitä todellakaan ole..
Lapin Pelastushelikopterin Tuki ry ylläpitää myös neuvontapuhelinta, jossa saa keskusteluapua. On varmasti toimiva, ja ymmärtävät varmasti kriisissä olevaa ihmistä joka on syntynyt äkillisesti juuri esimerkiksi onnettomuuden tms. takia. Laitan heidän nettisivuiltaa lainauksen tähän, siitä ei varmasti kukaan pahastu. On yhdistyksen ylläpitämä, eikä tee siten "bisnestä" asialla. Varat käytetään pelastushelikopteritoiminnan ylläpitämiseen Lapissa:
"Palvelemme Sinua maksullisessa neuvontapuhelimessa, jossa voit keskustella ja saada neuvontaa terveyteesi liittyvissä asioissa. Puheluihin vastaa sairaanhoitaja joka päivä kello 10:00-18:00.
MAKSULLINEN NEUVONTAPUHELIN 0600-16 112 (palvelun hinta 1,63€/min pvm)"
käyn itse mielenterveystoimistossa,johon sain lähetteen lääkäriltä,suuren suruni takia.Mieletön apu,kun saa purkaa tuntoja ilman sitä tunnetta,että taasko jauhan tätä samaa.Alussa kävin useasti,nyt käyn 3 viikon välein.Suosittelen siinä mielessä,että ammatti- ihmisillä on monta näkökulmaa asioihin,joissa omat vaan pyörivät samaa ympyrää....
käyn sisareni kuoleman takia viidettä vuotta terapiassa... elämän ilo ja toivo hukkui jo ajat sitten