Argh! Ei ehkä oikea paikka tunteiden purkamiseen ja tilitykseen, mutta hermot on kyl nyt niin kireellä ton avomiehen takia.. Hänelle on turha puhua mitään, kun ei puhua pukahdakaan.
Oon jotenkin lopen kyllästynyt tähän samaan menoon, yhdessä asuttu vuosi. Kun minulla tässä alkoi kesäloma, niin mies jotenkin olettaa, että mä teen kaikki kotityöt. Ei tee, vaikka pyydän. Rahat menee autoon, mä saan sit säästellä ja karsia omia ostoksiani/menojani, että saadaan ruokaa. Kun valitan, myönnetään, että nalkutan, hän pistää kaiken jotenkin minun syykseni. Olen kuulemma liian tiukkapipoinen.. Muuttuukohan tää meno koskaan, vai ollaanko sitten niin erilaisia, ettei tästä pidemmän päälle tuu mitään..?
Oon jotenkin lopen kyllästynyt tähän samaan menoon, yhdessä asuttu vuosi. Kun minulla tässä alkoi kesäloma, niin mies jotenkin olettaa, että mä teen kaikki kotityöt. Ei tee, vaikka pyydän. Rahat menee autoon, mä saan sit säästellä ja karsia omia ostoksiani/menojani, että saadaan ruokaa. Kun valitan, myönnetään, että nalkutan, hän pistää kaiken jotenkin minun syykseni. Olen kuulemma liian tiukkapipoinen.. Muuttuukohan tää meno koskaan, vai ollaanko sitten niin erilaisia, ettei tästä pidemmän päälle tuu mitään..?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kunnioita miehesi puhumattomuutta, sillä se on lähtemätön osa häntä itseään -ellei hän ole halukas sitä muuttamaan. Hyväksy ja opettele tulkitsemaan häntä eleistä, ilmeistä ja teoista. Niitä hän käyttää kertoakseen sinulle tunteistaan ja ajatuksistaan, niiden ulosanti on hänelle luontevaa ja rehellistä. Uskoakseni miehesi puhuu vähän, mutta silloin kun puhuu, pelkkää asiaa?
Kotityöt on arka aihe alkaa kinaamaan, sillä se on mielestäni puhtaasti ns. "mielipidekysymys". Se siivoaa, jota siivottomuus häiritsee -näinhän se teilläkin menee? Samalla tavoin kun on väärin sinua kohtaan pyytää ottamaan rennommin, on miestäsi kohtaan käskeä panostamaan enemmän. Olisiko miehesi oma asunto yhtään siistimpi, kuin teidän, jos hän asuisi omillaan? Entä sinun? Käsitys siisteydestä ja sen arvosta on molemmilla omanlainen ja ihanteellisin tilanne olisi, jos ne kohtaisivat toisensa. Sinä teet töitä siisteyden eteen, miehesi ei niinkään välitä siitä. Tämän asian kanssa on myös pitkälti opeteltava elämään. Jos tahtoa riittää tarpeeksi, se ei ole mahdotonta.
Rahan käyttöön olisi myös hyvä sopia yhteiset säännöt. Kuinka teillä toimisi yhteinen kassa, johon kumpikin laittaisi joka kuukausi tietyn summan rahaa? Siitä sitten hoidettaisiin ruoan, pesuaineiden, mahdollisesti vuokrankin maksut? Näin saisit miehesi osallistumaan kuluihin entistä tehokkaammin.
Monesti ymmärrys toista ja hänen "vikojaan" kohtaan saavat näkemään punaista, eikä silloin keskitytä huomaamaan, mitä näiden erilaisten tapojen ja tottumusten takana on. Saman katon alla lopullisesti paljastuu millaisen ihmisen kanssa on pistänyt hynttyyt yhteen. Muistele mihin sinä miehessäsi rakastuit? Vieläkö hänestä löytyy nuo puolet? Mitä uutta on paljastunut? Voisitko opetella rakastamaan myös näitä uusia puolia, vai ovatko ne ylitsepääsemättömiä? Rakkaus on ennenkaikkea hyväksymistä. Hyväksymistä puolin ja toisin. :)
Ehka sinun pitaisi vihjaista vanhemmillesi etta seuraavalla kerralla valitsisivat sinulle hiukan avarakatseisemman kumppanin. Vai onko tuo kamppakaveri lain maarama, siis rangaistus jostain pahasta teostasi?
Vai onko kenties jokin muu, lukijoille tuntematon tekija pakottanut sinut elamaan tuon miehen kanssa?
Jos vastaus kysymyksiin on kielteinen, meidan on vaikea ymmartaa miksi sina valitat. Varsinkin jos sina aivan itse, huolellisesti ja harkiten olet taydessa jarjessa valinnut tuollaisen "ystavan". Vai uskotko sina etta Luojan antamaa suurinta lahjaa - vapautta itse valita - ei ole suotu sinulle?
Jos hän nyt on tuon luontoinen ja vähättelee sinua ja tekemisiäsi, niin ei se tule muuttumaan. Hän kokeilee, kuinka kauan saa olla hoidossasi. Sehän passaa. Nim. kokenut ja katkera
Herranen aika, kun tuntuu teksti tutulta. Meillä kyllä mies puhuu, mutta useimmiten asian vierestä. Hänhän on täydellinen? Motto on, että hän tekee mitä haluaa ja toiset tekee mitä osaa. Meidän elämä ei vuosien kuluessa ole kovinkaan muuttunut, ainakaan parempaan suuntaan. Toisinaan on tosi mukavia aikoja ja toisinaan ihan hirveitä... Voimia sulle!
Voi hyvänen aika..Oli aivan kun mieheni suusta.." Teen mitä haluan, muut mitä osaa" ja hänhän on itse täydellisyys. Kuinka kauan olet tuota kestänyt? Mä oon puolisen vuotta vasta ja meinaa nyt jo olla hermoraunio ja täytyy myöntää, et eroki on todella harkinnassa.