Mun tarinani on sellainen et viis vuotta sitten rakastuin yhteen poikaan oltiin sillon 17v ja oltiin tosi onnelisia muutaman kk ajan. se oli mun ensimmäinen seurustelu kokemus ja jäin tähän jätkään ihan koukkuun.
Meidän suhde on ollu tän viiden vuoden aikana aikana eroamista ja yhteen palaamista. En ole koskaan tuntenut ketään muuta kohtaan samanlailla, kun häntä kohtaan ja on ollut aina sellainen olo ettei pysty elään ilman häntä.
Olen ollut tän viiden vuoden ajan riippuvainen hänestä ja aina uskonut parempaan. Tämä mies on pettänyt mua näiden vuosien aikana monta kertaa. Ja aina kun olen jostain saanut tietää olen ajatellut, että nyt se on loppu, mut sit kuitenkin aina ottanut hänet takasin. Olen kärsinyt ja itkeny hänen vuokseen niin paljon. On meillä mennyt hyvinkin, mut suurimman osan ajasta oon vaan kärsinyt ja ollut ahdistunut.
Kaverini ovat sanoneet, että löytäisin paremman miehen ja onhan niitä ollut tarjolla, mutta kun en kiinnostu ikinä kestää. En tajua miten oon jaksanu kiusata itseeni olemalla täs suhttees, mut nyt se on lopullisesta loppu. Sain toissa päivänä tietää, että hänellä on seksisuhde tai mikä lie suhde työkaverinsa kanssa ja vielä sillä tavalla, että joku muija vastas sen puhelimeen ja sano mulle et meidän suhde on ohi ja nyt se todellakin on ohi! en halua nähdä häntä ikinä ja en olla enään missään tekemisis..vihaan sitä niin paljon! Luulin ettei hän enään voisi satuttaa mua näin! oon ihan
rikki..en tiedä mitä teen.. Mut kyllä mä vielä joskus löydän miehen jonka kaa oon onnelinen, toivottavasti.
En vaan tiedä onko se mahdollista. Olen lapsena kokenut välinpitämättömyyttä ja en ole saanut rakkauta niin nyt toistan sitä samaa näin vanhempana. En pysty oleen miehen kanssa, joka ois kunnolinen ja kohtelis mua hyvin.. sairasta.. Miten pystyn unohtamaan tämän miehen nyt lopullisesti.. enään en ikinä anna kenenkään nöyryyttää mua näin!
Meidän suhde on ollu tän viiden vuoden aikana aikana eroamista ja yhteen palaamista. En ole koskaan tuntenut ketään muuta kohtaan samanlailla, kun häntä kohtaan ja on ollut aina sellainen olo ettei pysty elään ilman häntä.
Olen ollut tän viiden vuoden ajan riippuvainen hänestä ja aina uskonut parempaan. Tämä mies on pettänyt mua näiden vuosien aikana monta kertaa. Ja aina kun olen jostain saanut tietää olen ajatellut, että nyt se on loppu, mut sit kuitenkin aina ottanut hänet takasin. Olen kärsinyt ja itkeny hänen vuokseen niin paljon. On meillä mennyt hyvinkin, mut suurimman osan ajasta oon vaan kärsinyt ja ollut ahdistunut.
Kaverini ovat sanoneet, että löytäisin paremman miehen ja onhan niitä ollut tarjolla, mutta kun en kiinnostu ikinä kestää. En tajua miten oon jaksanu kiusata itseeni olemalla täs suhttees, mut nyt se on lopullisesta loppu. Sain toissa päivänä tietää, että hänellä on seksisuhde tai mikä lie suhde työkaverinsa kanssa ja vielä sillä tavalla, että joku muija vastas sen puhelimeen ja sano mulle et meidän suhde on ohi ja nyt se todellakin on ohi! en halua nähdä häntä ikinä ja en olla enään missään tekemisis..vihaan sitä niin paljon! Luulin ettei hän enään voisi satuttaa mua näin! oon ihan
rikki..en tiedä mitä teen.. Mut kyllä mä vielä joskus löydän miehen jonka kaa oon onnelinen, toivottavasti.
En vaan tiedä onko se mahdollista. Olen lapsena kokenut välinpitämättömyyttä ja en ole saanut rakkauta niin nyt toistan sitä samaa näin vanhempana. En pysty oleen miehen kanssa, joka ois kunnolinen ja kohtelis mua hyvin.. sairasta.. Miten pystyn unohtamaan tämän miehen nyt lopullisesti.. enään en ikinä anna kenenkään nöyryyttää mua näin!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tolla menolla et ketään toista löydäkään. Olet aina kiinni tässä poikaystävässäsi. Et ehdi päästä hänestä henkisesti eroon, kun jo otat takaisin. Olet vain riippuvainen. Nyt tyttö hyvä alat arvostamaan itseäsi ja kovetat tunteesi. Tiedät itsekin, ettei tollanen kannata. Parin vuoden päästä ihmettelet itsekin kuinka annoit pitää itseäsi kynnysmattona. Löydät onnesi aikanaan eikä yksin oleminen niin kamalaa ole. Nauti itsestäsi ja ole villi ja vapaa sinkku.
Oltiin yhdessä 4 vuotta, josta 3 vuotta asuttiin saman katon alla. Mies oli melkein koko ajan pettäny mua, ja mä tyhmä luulin et se parantais tapansa ja annoin anteeksi. Viime marraskuus sain taas tietää hänen pettäneen mua. Mä olin taas murtunu. Noh, päätin sit et ei munkaa tarvi uskollinen olla ja petin miestäni meiän yhteisessä sängyssä. Kosto tuntui hyvältä. Sen jälkeen jätin mieheni ja aloin seurusteleen miehen kans jonka kans petin. Nyt olen onnellinen. Kyllä sä löydät 200 kertaa paremman miehen, ei naisen tollasta tarvi kestää. Antaa niiden lutkien taistella sun ex-miehestä.