Osaisiko joku auttaa, ja kertoa mikä minulla on?
Sain juuri kuulla isoäitini kuolleen muutaman kuukauden sairastamisen jälkeen. Hän taisteli yli 90 vuotiaana pari kktta kuolemaa vastaan, ja hyvästit ehdimme jättää muutamaan otteeseen, ennen niitä viimeisiä (joihin en ehtinyt). Kuolema oli tavallaan helpotus, koska viimeiset viikot hän kärsi vain kipuja, eikä selvityminen olisi ollut mitenkään mahdollista, sydän oli liian sairas.
Hän oli minulle äitihahmoni lapsuudessa, joskin viimeseen 10 vuoteen näimme vain muutaman kerran vuodessa.
Mutta, en osaa surra, yhtäkään kyyneltä en ole vuodattanut. Olo on tyhjä ja väsynyt, väsyttää vaikka olen yöllä nukkunut kellon ympäri. Tuntuu kuin liikkuisin konemaisesti.
hautaseppeleen tilasin, lapsille vaatteet hautajisiin olen ostanut, töissä väysmyksestä huolimatta tein mitä kuuluikin..
Olenko jotenkin tunteeton.Eikö kuuluisi itkeä ja surra?
Sain juuri kuulla isoäitini kuolleen muutaman kuukauden sairastamisen jälkeen. Hän taisteli yli 90 vuotiaana pari kktta kuolemaa vastaan, ja hyvästit ehdimme jättää muutamaan otteeseen, ennen niitä viimeisiä (joihin en ehtinyt). Kuolema oli tavallaan helpotus, koska viimeiset viikot hän kärsi vain kipuja, eikä selvityminen olisi ollut mitenkään mahdollista, sydän oli liian sairas.
Hän oli minulle äitihahmoni lapsuudessa, joskin viimeseen 10 vuoteen näimme vain muutaman kerran vuodessa.
Mutta, en osaa surra, yhtäkään kyyneltä en ole vuodattanut. Olo on tyhjä ja väsynyt, väsyttää vaikka olen yöllä nukkunut kellon ympäri. Tuntuu kuin liikkuisin konemaisesti.
hautaseppeleen tilasin, lapsille vaatteet hautajisiin olen ostanut, töissä väysmyksestä huolimatta tein mitä kuuluikin..
Olenko jotenkin tunteeton.Eikö kuuluisi itkeä ja surra?
Vastaukset 6
Vanhimmat
ei ole tunteettomuudesta.
Jokainen meistä suree omalla tavallaan.
Sinulla sureminen tapahtuu "hiljaa" eli olet väsynyt ym.
Mielestäni suremisessa ei ole selvää kaavaa jonka mukaan pitää mennä tai olla.
Älä ole huolissasi.
Otan osaa suruusi ja muista silti että elämä jatkuu täällä ja kauniit muistotkin elää seuranamme.
Olet varmaan surrut paljon hänen sairautensa aikana. Jos kuolema olisi tullut yllättäen, itkisit nyt varmaan kaikki surusi kerralla, mutta sinä olet saanut totutella tulevaan hyvästijättöön jo jonkin aikaa.
Ja ehkä kyyneleet tulevat taas, myöhemmin. Ja vaikkeivat tulisikaan, ei se tarkoita, ettet surisi. Surra voi monella tavalla. Emme me ole mitään robotteja.
että olisit tunteeton.Me suremme niin monin eri tavoin.Isäni kuoli joulukuussa ja yhtään kyyneltä en ole itkenyt.Isäni oli jo vanha ja väsynyt,joten hänen on parempi ehkä nyt olla siellä jossain.En sure isääni,mutta toki kaipaan häntä.Lämmin osanottoni sinulle
No ethän sinä tunteeton voi olla johan tuo ikä on taatusti sen verran jo alkanut vaikuttamaan..
niin HELPOTUS on monellekkin kuolema niin kun mun isälle oli siihen osattinn jo varautua jo jonkin aikaa..ja sitä suru työtä tehtiin jo hänen eläessä.. ja sitten kun kuoli ei se mikään yllätys ollu ..pääsi tuskistaan.. ei kuolema kaikille ole niin kauhea asia se että me jäljelle jääneet jäädään suremaan... mutta sinä olet varmasti tienny että se kohta kuolee ja olet jo suru työsi tehny jo tavallaan sen eläessä niin se itku tulee joskus vielä..et sinä toki tunteeton ole kun joskus sinä saat itkeä senkin itkun mutta kukaan ei voi sanoa millon..VOIMIA SULLE.. ja käy kultaseni ne hautajaiset.. ihan hienosti otan osaa suruusi.. mutta kyllä se joskus tulee se itku.. ei ehkä vielä mutta joskus ja anna tulla vaan sitte kun siltä tuntuu!!!kyynelee ei tuu tilauksesta.. ne tulee ajallaan.. tiedän olen itkenyt oman siskon ..isän ..ja pojan..ja mummon ja ukit ja kaverit..( niitä on paljon ).. mutta suren kerran sitä yhtä ja sen jälkeen käyn haudalla viemässä kukkia ja rakastan niitä AINA.. AINA..AINA
Kun hän oli jo 9-kymppinen,olit valmistautunut asiaan .
Usein hautajaisvalmistelut pitävät työn touhussa ja asiat halutaan hoitaa viimeisen päälle.
Kun asia konkretisoituu hautajaisissa,että tämä olikin nyt tässä ja ohi,saattaa romahdus tulla.
Koska kyseessä oli isoäitisi,oletan teitä kuitenkin olevan useampia jakamassa asiaa.
et ole tunteeton, minun tunteeni ovat täysin heränneet 1,5 vuotta avomieheni kuoleman jälkeen. ihmisellä on sisäisiä mekanismeja, joiden avulla selviää vaikeista ajoista ja saa hoidettua sellaisia pakollisia kuvioita elämän vaikeissa käänteissä. näin jälkeenpäin miettiikin, miten on ikinä voinut kestää sitä mitä on käynyt läpi, esimerkiksi juuri kun on katsonut läheisen hiljaista kärsimystä. elämää tämä kaikki..