Nyt vihdoin saan suuni auki tästä asiasta..edes tänne, alku tämäkin.!kun olen sitä jo pari vuotta salaillut..eli valehdellut läheisilleni ja kaikkialle, esittänyt jotain muuta..esittänyt että kaikki on hyvin.
Mutta minulla ei ole, ei ole ollut aikoihin!Nyt olen tullut tieni päähän tässä suhteessa ja olen varma että tätä en halua, en rakasta miestäni enää..Hän on sen rakkauden tappanut. lähes jokapäiväsillä loukkauksilla, haukkumisilla,alistamisilla. Hän aiheuttaa minulle tahaööaan paniikkikohtauksia, jos hänt' sattuu huvittamaan. Koskaan ei ole /ota tosissaan jos sanon että kerta vielä ja lähden. Meillä on puolivuotias lapsi, ja en ikimaailmassa halua hänen elävän tälläistä elämää, haluan hänet pois. Mutta toisaalta en kestä viedä lasta isän luota pois...
isä kyllä rakastaa (varmasti)lastaan ja hänellä on jo yksi lapsi edellisestä suhteestaan. Mutta en pysty olemaan sellainen äiti lapselleni kuin normaalisti olisin ja haluaisin olla. Päivät ovat hyviä ja rauhallisia niin kauan aina kunnes mieheni tulee töistä kotiin (jossa viettää päivässä 11-12h)ja alkaa kiukuttelemaan ja tiuskimnaan minulle. Josta se etenee huutamiseksi ja raivoamiseksi.On käynyt käsiksi pari kertaa. On ollut vain hädissään siitä että jos joku näkee mustelmat, ja ei halua edes itse nähdä niitä(siis kestä nähdä) itkee välillä sitten ja sanoo muuttuvansa jne.
Uhkailee tekevänsä itselleen jotain jos jätän hänet. On sairaalloisen mustasukkainen.Suuttuu minulle kaikesta ja haukkuu minua nalkuttajaksi vaikka en edes saa puheenvuoroa hänen saarnaltaan.
Ei auta kotihommissa.Lapsen hoidossa saattaa välillä jaksaa vahtia hetken aikaa lasta. saattaa suuttua jos pyydän pistämään omnat likaiset astiat koneeseen. Sotkee minkä kerkee, ei korjaa jälkiään!ja suuttuu joka kerta ja haukkuu minut jos vaikka pyydän että voisitko laittaa likapyykkisi likapykkikoriin lattialle jättämisen sijasta.
Ei pysty hallitsemaan raivareitaan lapsen nähden. Minulla ei saa olla omia mielipiteitä.Haastaa riitaa viimestään nukkumaan mennessä väkisin jostain(jos ei onnistu millään aiheuttaa riitaa niin suuttuu..!)
Oli minulle raskausaikana ilkeä usein ja ei antanbut minun kerrankaan mennä lääkäriin kun voin todella huonosti ja supisteli hänen raivareiden jälkeen. Piti kyllä 3 viikkoaisyyslomaa ja oli apuna, kiitos siitä. Mutta sen jälkeen taas kaikki muuttui, en ole yli puoleen vuoteen nukkunut kunnolla, menetin läheisen ihmisen juuri ennen synnytystä ja olen kärsinyt kovista kivuista monta kuukautta ja en saisi edes valittaa ikinä edes että huh huijaa kun väsyyttäää, on kuulemma hänen syyllistämistä.Hän tarvitsee omaa aikaa töiden jälkeen, joten minä lähden kun saan lapsen yöunille, ja sisällä kodinhommat hoidettua ja ruokittua miehen niin lapioimaan pihalle (meillä vasta valmistunut talo)
Hän muuttuu paljon agressiivisemmaksi alkoholin kanssa, ja kerran oli viikon kokonaan ilman ja sain kuulla valitusta siitä että miten tossun alla hän nyt on.
Kun hänen lapsensa on meillä(koululainen) minä hoidan hänetkin. ja huolehdin.isä kyllä voi lapsen kanssa yhdessä telkkua katsoa, mutta oikein muuta ei jaksa.joten mitä teen kiltistä jotta lapset säästyvät mah. paljon riidoilta ja hermostumisilta.
en enempää jaksa kirjoittaa.tarinaa olisi vaikka kuinka. mutta kukaan ei tiedä.paitsi te jotka tämän luette. Vihaan tuota ihmistä, joka kuorsaa tuossa näkösällä krapulaansa,hän ei ole se johon rakastuijn ja tutustuinn monia vuosia sitten. En kestä että kaikki minun läheiset ja sukulaiset yms auttavat ja pitävät miestä oikjein hyvänä tyyppinä.hän jaksaa esittää.vihaan tätä elämää. rakastan lastani ja haluaisin olla onnellinen hänen kanssaan.
kaikista pahinta on se että meidän tulevat häät lähestyvät ja kutsut on lähetetty ja kaikki varattu ytms.en kestä.tuntuu että kuristun päiuvä päivältä enemmän..en ymmärrä miksi havanhdun vasta nytten!?!!
olen aina ennen yrittänyt ja halunnut uskoa miehen muuttuvan.mutta ei hän muutu.tiedän sen nyt.
en vaan ymmärrä mistä saisin niin paljon rohekutta tuoda totuus julki kaikille ja erota. mutta sitten taas pelkäisin että joudun lasta anytamaan viikonloppusiin miehelle, en kestäisi sitä!!jos kenelläkään samantapaista tilannetta, olisi kiva tutustua..
voi h'metti ettähaluan pois täältä!kun olisikin aikaa enemmän kuin nämä pari viikkoa (häät) ....
että ihminen voi olla tyhmä niinkuin minä..mutta lasta en vaihtaisi ikimaailmassa pois.sen hyvän olen häneltä sentään saanut.
Mutta minulla ei ole, ei ole ollut aikoihin!Nyt olen tullut tieni päähän tässä suhteessa ja olen varma että tätä en halua, en rakasta miestäni enää..Hän on sen rakkauden tappanut. lähes jokapäiväsillä loukkauksilla, haukkumisilla,alistamisilla. Hän aiheuttaa minulle tahaööaan paniikkikohtauksia, jos hänt' sattuu huvittamaan. Koskaan ei ole /ota tosissaan jos sanon että kerta vielä ja lähden. Meillä on puolivuotias lapsi, ja en ikimaailmassa halua hänen elävän tälläistä elämää, haluan hänet pois. Mutta toisaalta en kestä viedä lasta isän luota pois...
isä kyllä rakastaa (varmasti)lastaan ja hänellä on jo yksi lapsi edellisestä suhteestaan. Mutta en pysty olemaan sellainen äiti lapselleni kuin normaalisti olisin ja haluaisin olla. Päivät ovat hyviä ja rauhallisia niin kauan aina kunnes mieheni tulee töistä kotiin (jossa viettää päivässä 11-12h)ja alkaa kiukuttelemaan ja tiuskimnaan minulle. Josta se etenee huutamiseksi ja raivoamiseksi.On käynyt käsiksi pari kertaa. On ollut vain hädissään siitä että jos joku näkee mustelmat, ja ei halua edes itse nähdä niitä(siis kestä nähdä) itkee välillä sitten ja sanoo muuttuvansa jne.
Uhkailee tekevänsä itselleen jotain jos jätän hänet. On sairaalloisen mustasukkainen.Suuttuu minulle kaikesta ja haukkuu minua nalkuttajaksi vaikka en edes saa puheenvuoroa hänen saarnaltaan.
Ei auta kotihommissa.Lapsen hoidossa saattaa välillä jaksaa vahtia hetken aikaa lasta. saattaa suuttua jos pyydän pistämään omnat likaiset astiat koneeseen. Sotkee minkä kerkee, ei korjaa jälkiään!ja suuttuu joka kerta ja haukkuu minut jos vaikka pyydän että voisitko laittaa likapyykkisi likapykkikoriin lattialle jättämisen sijasta.
Ei pysty hallitsemaan raivareitaan lapsen nähden. Minulla ei saa olla omia mielipiteitä.Haastaa riitaa viimestään nukkumaan mennessä väkisin jostain(jos ei onnistu millään aiheuttaa riitaa niin suuttuu..!)
Oli minulle raskausaikana ilkeä usein ja ei antanbut minun kerrankaan mennä lääkäriin kun voin todella huonosti ja supisteli hänen raivareiden jälkeen. Piti kyllä 3 viikkoaisyyslomaa ja oli apuna, kiitos siitä. Mutta sen jälkeen taas kaikki muuttui, en ole yli puoleen vuoteen nukkunut kunnolla, menetin läheisen ihmisen juuri ennen synnytystä ja olen kärsinyt kovista kivuista monta kuukautta ja en saisi edes valittaa ikinä edes että huh huijaa kun väsyyttäää, on kuulemma hänen syyllistämistä.Hän tarvitsee omaa aikaa töiden jälkeen, joten minä lähden kun saan lapsen yöunille, ja sisällä kodinhommat hoidettua ja ruokittua miehen niin lapioimaan pihalle (meillä vasta valmistunut talo)
Hän muuttuu paljon agressiivisemmaksi alkoholin kanssa, ja kerran oli viikon kokonaan ilman ja sain kuulla valitusta siitä että miten tossun alla hän nyt on.
Kun hänen lapsensa on meillä(koululainen) minä hoidan hänetkin. ja huolehdin.isä kyllä voi lapsen kanssa yhdessä telkkua katsoa, mutta oikein muuta ei jaksa.joten mitä teen kiltistä jotta lapset säästyvät mah. paljon riidoilta ja hermostumisilta.
en enempää jaksa kirjoittaa.tarinaa olisi vaikka kuinka. mutta kukaan ei tiedä.paitsi te jotka tämän luette. Vihaan tuota ihmistä, joka kuorsaa tuossa näkösällä krapulaansa,hän ei ole se johon rakastuijn ja tutustuinn monia vuosia sitten. En kestä että kaikki minun läheiset ja sukulaiset yms auttavat ja pitävät miestä oikjein hyvänä tyyppinä.hän jaksaa esittää.vihaan tätä elämää. rakastan lastani ja haluaisin olla onnellinen hänen kanssaan.
kaikista pahinta on se että meidän tulevat häät lähestyvät ja kutsut on lähetetty ja kaikki varattu ytms.en kestä.tuntuu että kuristun päiuvä päivältä enemmän..en ymmärrä miksi havanhdun vasta nytten!?!!
olen aina ennen yrittänyt ja halunnut uskoa miehen muuttuvan.mutta ei hän muutu.tiedän sen nyt.
en vaan ymmärrä mistä saisin niin paljon rohekutta tuoda totuus julki kaikille ja erota. mutta sitten taas pelkäisin että joudun lasta anytamaan viikonloppusiin miehelle, en kestäisi sitä!!jos kenelläkään samantapaista tilannetta, olisi kiva tutustua..
voi h'metti ettähaluan pois täältä!kun olisikin aikaa enemmän kuin nämä pari viikkoa (häät) ....
että ihminen voi olla tyhmä niinkuin minä..mutta lasta en vaihtaisi ikimaailmassa pois.sen hyvän olen häneltä sentään saanut.
Vastaukset 6
Vanhimmat
kuin avautua jollekin, millainen on oma perheesi, esim voisitko kertoa isällesi? Kertoisin mahdollisimman monelle missä mättää. Äläkä päästä hommaa niin pitkälle, että olet alttarilla, tuskin uskallat sanoa "ei" kun et uskalla oikein edes puhua asioista. Eli soita heti jollekin, isällesi, parhaalle ystävällesi ja kerro... Siitä se lähtee liikkeelle.
Älä herrantähden mene naimisiin tuommoisen miehen kanssa. Oot samassa tilanteessa kun mun äiti, joka viime viikonloppuna heitti faijan pellolle. Meitä on jo 6 lasta ja äiti varmasti riekaleina kateltuaan vuosikausia sohvalla kuorsaavaa haisevaa äijää. Kaikki koti hommat on äiti tehny aina. Paha vaan kun siitä ei saa rahaa. Ja faija on aina kyllä tehokkaasti omansa juonut, kun omat rahathan saa juoda...
Voimia sulle. Erot on aina tuskallisia varsinkin kun niihin liittyy lapsia, mutta juuri lasten tähden teidän täytyy erota. Voit uskoa, olen alkoholistin lapsi ja aivan liian kauan joutunut tuollaista katselemaan, vaikka en enää edes asu kotona, särkee sydäntäni äitini elämä. Kotoa muutin tietenkin heti pois kun vaan kykenin.
kenenkään eitarvitse kestää väkivaltaa!!!!!!
ota lapsesi mukaan ja mene jollekin tutullesi jos miehesi alkaa riehumaan ja käy käsiksi niin et ole yksin äläkä ikinä paalaa tuollaisen hullun luo!!!sinulle on varmasti parempi elämä kun otat tavarasi ja lähdet!!
Hei ..älä mene naimisiin!!!!!!
Mies alistaa sinua..
ei sa käydä käsiksi.
Ota lapsi ja lähde..
tai sitten menet naimisiin ja eroa sen jälkeen, sillä sitten omaisuus menee puoliksi!!! jollei avioehtoa..
aika samankaltaisessa suhteessa elin, yhteensä melkein kymmenen vuotta. Nyt vuosi erosta. Olen onnellinen että saan elää lasteni kanssa rauhassa tarvitsematta pelätä omassa kodissa. Pikkuhiljaa eron jälkeen elämäniloni ja itsetuntoni palasi, en vaihtaisi nykyistä entiseen. Vaikka suhteessa olisi hyvääkin, mikään ei oikeuta väkivaltaan tai henkiseen nöyryytykseen. Lapset kärsivät vaikkeivät näkisi suoranaista lyömistä, itse tajusin jälkikäteen miten viisaita ja luonnostaan oikeudentajuisia nuo pikkuihmiset ovat. Omasta ihmisarvosta ei pidä luopua, sillä mitä muut ajattelevat kun kulissit kaatuvat ei ole mitään väliä, elämä on kallisarvoinen ja oma.
Lähde ihan heti, kun mahdollista! Miehesi ei siitä muutu. Hän taitaa kärsiä persoonallisuushäiriöstä nimeltä narsismi.
Varo ja lähde. Lähde vaivihkaa, äläkä anna mitään vinkkejä suunnitelmistasi. Ole varovainen ja tarvittaessa turvaudu poliisiin.