kannattaako aloittaa mitään?

Itselläni on kokemusta kaukosuhteesta. Me asuttiin poikaystävän kanssa 300 kilometrin päässä toisistamme ja nähtiin aina viikonloppuisin, jos se vaan mahdollista oli. Tätä kesti miltei vuosi. Nykyisin asutaan yhdessä ja ollaan seurusteltu kohta kaksi vuotta. Ystävälläni on tällä hetkellä pitkä välimatka poikaystävänsä kanssa, mutta syksyllä he ovat muuttamassa yhteen. Myös muiden ystävieni kaukosuhteet ovat toimineet erittäin hyvin. Mielestäni aina kannattaa yrittää, etenkin jos toisesta todella pitää ja on siis valmis tekemään töitä suhteen eteen. Jos molemmat on tosissaan, niin mikä ettei. Go for it!

..Mutta kannattaa yrittää, itse olen etäseurustellut poikaystäväni kanssa nyt 8kk (270km välimatkaa) ja olen muuttamassa samalle paikkakunnalle elokuulla. Eli kyllä se voi toimia, mutta mielestäni liian rankkaa pitemmän päälle, siksi hyvä, että mulla kohta lähiseurustelua...

Jos suhde on yleensäkään kehittyäkseen niin ei sen pitäisi tuollaiseen välimatkaan kaatua. Vai onkohan se ikäkysymys miten näistä asioista ajattelee - näin yli nelikymppisenä ei edes tullut mieleen 'kannattaako' kun tutustuin 4000 km päässä olevaan mieheen (nyt onnellisesti yhdessä 2v.)

Kannattaa varmasti!
Itse tutustuin erääseen mieheen uutena vuotena -05 ja aloimme seurustelemaan 5.1. Minua hermostutti kovasti, koska tiesin, että helmikuussa pakkaisin laukkuni ja muuttaisin neljäksi kuukaudeksi Australiaan. lentokentällä oli sitten herkät jäähyväiset ja olin ihan varma, että juttumme ei tule kestämään reissuani. Mutta toisin kävi, kesäkuun puolessa välissä mies seisoi lentokentällä kukkakimpun kanssa minua odottaen. Tuntui hyvältä! :) Reissuaikani viikot olivat pitkiä, viestejä tuli kirjoitettua tosi paljon ja myös tavallista postia tuli kirjoitettua. Ainakin se pitkä ero heti suhteen alussa näytti, että kyllä rakkaus kestää välimatkan. Nyt tuli siis täyteen 2,5v.
Eli jos suhde on toimiakseen, se toimii välimatkasta huolimatta vaikka toista ei näkisikään joka viikonloppu! :D
Myös eräs ystäväni on "välimatkamenestyjä", hän tutustui etelässä (itse asun siis pohjoisessa) asuvaan mieheen ja hän kävi vuoden koulua pohjoisessa ja mutti sitten etelään miehen luo. Nyt he ovat olleet yhdessä jo 10 vuotta ja ovat myöskin naimisissa.
Pitkä välimatka toimii, jos sen haluaa laittaa toimimaan. Rakkautta on maailmassa niin harvassa, että kun sen löytää, kannattaa siitä pitää myöskin kiinni!

Anna mennä vain! Ehdin tapailla poikaystävääni pari kuukautta ennenkuin hänelle tuli komento toiselle paikakunnalle. Matkaa saman verran kuin teillä.
Kerran puhuttiin asiasta, olin vähän epäröivällä pohjalla kuinka suhde tulee onnistumaan. Mies oli vain ihmeissään miksi edes ajattelen moista:)
Mies on vielä seuraavat puoltoista vuotta toisella paikkakunnalla, nähdään viikonloppuisin. Itse olen sellainen että tarvitsen omaa aikaa ja tilaa, varsinkin näin suhteen alussa (takana 7 kk), joten järjestely sopii hyvin vaikkakin maanantait menevät vähän ikävöiden. Mutta pian on taas perjantai:)
Hyvä vinkki: tee viikolla kaikki rästihommat kuten siivoukset yms. pois alta,tapaa kavereita ja tee kaikkea mukavaa. Viikonlopun pystyy sitten vain omistamaan toiselle ja viikot menee nopeasti:)