Mieheni ehti olla ex-vaimonsa kanssa kolmisenkymmentä vuotta. Tuo on pitkä aika ja heillä on tietenkin paljon yhteisiä muistoja ja lisäksi kolme lasta.
Ex tuntuu vieläkin tukeutuvan mieheeni monissa asioissa (autosta on lamppu palanut, pakastin reistaa ym.). Mies säntää aina heti paikalle exän soittaessa (sivuhuomautuksena, mieheni on yleensäkin kovin avulias persoona kaikkia kohtaan).
Olen huomannut olevani mustasukkainen mieheni ja hänen ex-vaimonsa "suhteesta". Onko tällainen ihan normaalia? Koska mustasukkaisuus on aivan turhaa. He eivät pidä "muuten vaan" yhteyttä, ainoastaan asiasta (olkoon se sitten mitätönkin). Ja tosiasia on, että heillä on kolmenkymmenen vuoden yhteisen taipaleen jälkeen enemmän yhteistä kuin minulla ja miehellä nyt vuoden yhdessäolon jälkeen. Tosiasia on myös se, että ex on ex ja minä nykyisyyttä.
Kuitenkin tunnen itseni välillä ikäänkuin ulkopuoliseksi, kun mies kertoo menneisyydestään. Ei hän mitenkään kaiholla tunnu muistelevan asioita, kunhan kertoilee jos esim. jostain paikasta tulee jotain mieleen. Ja ex liittyy näihin tarinoihin koska on ollut iso osa miehen elämää.
Eniten minua kuitenkin häiritsee, että minun olemassaoloani täytyy salailla exältä. Perusteena että ovat eronneet hyvissä väleissä eikä mies halua loukata exäänsä. Loukata? Jos ollaan erottu niin eikös elämä jatku erillisinä ihmisinä ja uusia suhteita saa syntyä jos on syntyäkseen.
Ex tuntuu vieläkin tukeutuvan mieheeni monissa asioissa (autosta on lamppu palanut, pakastin reistaa ym.). Mies säntää aina heti paikalle exän soittaessa (sivuhuomautuksena, mieheni on yleensäkin kovin avulias persoona kaikkia kohtaan).
Olen huomannut olevani mustasukkainen mieheni ja hänen ex-vaimonsa "suhteesta". Onko tällainen ihan normaalia? Koska mustasukkaisuus on aivan turhaa. He eivät pidä "muuten vaan" yhteyttä, ainoastaan asiasta (olkoon se sitten mitätönkin). Ja tosiasia on, että heillä on kolmenkymmenen vuoden yhteisen taipaleen jälkeen enemmän yhteistä kuin minulla ja miehellä nyt vuoden yhdessäolon jälkeen. Tosiasia on myös se, että ex on ex ja minä nykyisyyttä.
Kuitenkin tunnen itseni välillä ikäänkuin ulkopuoliseksi, kun mies kertoo menneisyydestään. Ei hän mitenkään kaiholla tunnu muistelevan asioita, kunhan kertoilee jos esim. jostain paikasta tulee jotain mieleen. Ja ex liittyy näihin tarinoihin koska on ollut iso osa miehen elämää.
Eniten minua kuitenkin häiritsee, että minun olemassaoloani täytyy salailla exältä. Perusteena että ovat eronneet hyvissä väleissä eikä mies halua loukata exäänsä. Loukata? Jos ollaan erottu niin eikös elämä jatku erillisinä ihmisinä ja uusia suhteita saa syntyä jos on syntyäkseen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
heillä on kulunut vasta vuoden verran. Siis vasta 1 vuosi. Se on olemattoman pieni aika. (Oletin että sinä siis tulit mukaan kuvioihin aika pian eron jälkeen.) Niin se on kyllä kolmenkymmenen yhteisen vuoden jälkeen niin pieni aika, että on ihan ymmärrettävää, mikei mies halua mitenkään mainostaa sinua exälleen. Ainakin se on kohteliasta. Tuskin ketään niin hirveästi kiinnostaa entisen puolison uudet suhteet vaan mielummin haluaa olla tietämättä niistä, vaikka niitä olisikin, ainakin noin alkuvaiheessa. Uskon, että ajan myötä on jo helpompi kertoakin asioista toiselle.
Niin että ei kannata murehtia moisista ollenkaan. Itse yksinhuoltajana pitkän avioliiton jälkeen usein kysyn apua exältä jossaan käytännön asiassa. Ei tulisi mieleenkään alkaa sitä vokottelee takasin:O Toisaalta ei olisi tarvettakaan kun on uusi kulta olemassa..mutta sitä vaan, että ei me exät (naiset) pahaa tarkoiteta avunpyynnöissä...ehkä sitä jotenkin lasten takia haluaa olla yhteydessä, siis niiden lasten silmissä olla kavereita. No mun tapauksessa asia on tosiaan kaveripohjalla.
Ollut kolmekymmentä vuotta toisen ihmisen kanssa.ikinä pääse irti siitä.Jotka muuta puhuu niin se on toiveajattelua.Mun vaimoni(joka oli yli kolmekymmentä vuotta naimisissa ex-kansa)huutaa vieläkin (neljä vuotta)ex'än nimeä unissaan.
kyllä miehesi sen salailun voisi lopettaa, jos teidän suhteenne on ihan vakiintunut. Esim lasten tai tuttavien kautta ex kuulee sen kuitenkin. Sitten se loukkaa.
Ei kannata olla mustasukkainen exälle. Ei todellakaan. Onhan sitä yhteistä elämää ollut, mutta mitä sitten. Kyllähän vanhoille tutuille aina apua annetaan.
Itsekin eronneenna olen oikein tyytyväinen siihen että ex-miehelläni on nyt vakituinen naisystävä. Onpahan hyvissä käsissä ja voivat ottaa lapsenkin joskus mukaansa reissuihinsa. Olen ajatellut että jos tapaamme joskus tämän nykyisen kanssa, olen hänelle oikein ystävällinen.
Ja se ulkopuolisuus toisen menneisyyteen nähden...Eihän miehesikään ollut mukana sinun menneisyydessäsi. Mitä sitten.
Älä murehdi vaan ole iloinen! Kyllä se siitä.
Molemmissa tapauksissa exmies nimenomaan halusi että exvaimo pitää yhteyttä ja kertoo kuulumisia ja pyytää heti apua kun sukka menee nurinpäin jalkaan.
Eli mies on se joka haluaa exvaimon roikkuvan mukana kuvioissa.