Lähiomaiseni kuolemasta on nyt 6 kuukautta.Hän on alkanut tulla minua tapaamaan unissani, joskus muutamankin kerran viikossa ja se on hyvin lohdullista.On kuin tapaisin hänet viikoittain.Unissani tajuan, että hän on kuollut mutta pystyn silti puhumaan hänen kanssaan.Aina hän ei puhu mitään.Päivisin on silti yhä raskasta ajoittain.Tammikuussa olin henkisesti kuin veriseksi tohjoksi hakattu möhkäle, jossa henki pihisi silti, nyt tuntuu kuin sydämeen olisi ammuttu iso nuoli, joka törröttää siinä koko ajan väristen, eli surutyö on mennyt eteenpäin kuitenkin.Haudalla kävin tänään itkemässä, ei ole vielä hautakiveä.Pikkulapseni toivoi kovasti "kohta arkku piilosta tulee" ja jatkoi toiveajattelua vielä autossakin, kyllä itketti!En ole voinut yhäkään sulkea hänen sähköpostiaan, vaan hoidan sitä yhä lähes päivittäin, vaikka eihän sinne enää tule kuin roskapostia ja uutisia.Tänään löysin hänen antamansa rannekorun ja itkin se kädessäni.Se painoi ikäänkuin sata kiloa.Toivon unien jatkuvan ja pelkään, että ne harvenevat.Miten teille on käynyt unien kanssa?
Hän tapaa minua unissani
lohdullista
101831
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
katsomassa minua,miten voin.Viimeksi kun rakkaani unessa tuli luokseni,olin tavattoman onnellinen,että hän oli tullut takaisin.......kun aamulla heräsin se olikin vain unta.Olin pettynyt ja itkin totuutta ,että hän ei tule luokseni enään muuta kuin unessani.Jollain lailla sekin tuntuu hyvältä,että näkee unia,on tunne,että hän huolehtii minusta en ole yksin.
kuoli, mutta en näe hänestä unia. On vain hiljaisuus hänen jälkeensä. Tahtoisin, että hän hän tulisi uniini, mutta niin ei ole tapahtunut kuin yhden kerran.
Oman läheiseni kuolemasta on jo kulunut runsaasti aikaa. Mutta hän kävi luonani, pari kertaa unieni kautta. Viimeinen kerta oli jotenkin vaikuttava. Hän seisoi tummapuku päällään, kaukana minusta. Ympärillä oli paljon ihmisiä. Katseemme kohtasi hetken ja hän heilautti kättä. Ne olivat viimeiset jäähyväiset. Itselleni tuli tunne, että näin hän halusi kertoa, että kaikki on hyvin.
olen nähnyt unta lapsestani.
1. olin vaan sivusta katsojana...todistajana tavallaan.
2. väläys hyvin lyhyt uni.
3. puhuin hänen kanssaan, tiesin että hän on kuollut, mutta tavallaan oli kuin olisi elämää tuolla puolen ja se oli unessa minulle itsestäänselvyys.
Olin jo menettänyt toiveeni että hän tulisi edes uniini,. Hänellä oli kiva pilke simäkulmassa. Tyyliin..et ois äiti uskonut että tulin sittenkin..pelkäsin ajan kohta loppuvan, en ollut valmistautunut , olin vaan niin onnellinen hänen tulostaan. Olisin halunnut kysellä niin paljon, mutta hoin vaan kuinka kiva oli kun hän tuli käymään.
Lapseni ei ollut riemusta onnellinen , mutta rauhallinen ja tyytyväinen, ihan kuin se olisi ollut maailman normaalein juttu olla kuollut ja tulla käymään. Olin alussa aika pettynyt uneen , ja varsinkin siihen ettei hän heittäytynyt kaulaani..enkö ollutkaan se paras äiti heräsi mieleeni..silti koin hänen tulleen nimeomann minun takiani..
Enää en edes odota..jollakin tavalla hän kertoo sillä etten saisi jäädä roikkumaan häneen, vaan takertua muihin ihmisiin nyt..mutta en vaan voi..kaipaus on liian suuri..
Toivon edes unia kunnei häntä henkiinkään voi herättää..toivon paljon unia ja paljon tuokioita missä voidaan puhua asioista..ja mieluummin niin että hän kertoo ne..ja se että unet ois todentuntuisia..eikä tuntuisi unilta..
näin minulla
Hän kuoli maaliskuussa yllättäen,liian nuorena..Kuolinsyytäkään ei vielä tiedetä kunnolla,todella turhauttavaa.
------
Näin jokin aika sitten hänet unessani,juteltiin hänen kuolemastaan,hän oli unessa kahden muun ikäisensä pojan kanssa,jotka myös olivat kuolleet.He kaksi olivat koko ajan hiljaa,seisoivat vain veljeni vierellä,olivat kai ystävystyneet taivassa.
Kysyin veljeltäni,että miltä tuntuu olla kuollut,hän vastasi että on vähän ollut tylsää kun ei voi tehdä samoja asioita kuin täällä maanpäällä ollessaan.
Hän kertoi että hänen papat sekä mummu,ja meidän kuollut koiramme oli häntä ollut vastassa kun hän oli lähtenyt.
Kysyin häneltä,että annettiinko sinulle mahdollisuus päättää menetkö jo sinne vai palaatko vielä maanpäälle?-Hän vastasi että kysyttiin..ja että hänen mielestä siellä taivassa oli niin rauhallinen ja ihana olotila,että hän oli sillä hetkellä halunnut jo jäädä sinne.
Sitten hän sanoi,että nyt häntä kaduttaa kun päätti jäädä sinne,sillä tahtoisi sittenkin vielä jatkaa täällä kanssamme.
Hän kertoi että on käynyt monessa eri paikoissa maailmalla,minne ei eläessään päässyt ja että käy myös aina meidän luonamme välillä katsomassa miten voimme.
uni oli niin kovin todellinen ja antoi minulle voimaa jaksaa eteenpäin.
Odotan että hän taas pian tulisi juttelemaan ja kertomaan kuulumisiaan,on niin valtava ikävä häntä.
joo sen verran tullut rakkaani uniini: tuli kotiin ja sanoin: ihanaa että olet elossa luulin että olit kuollut mutta et ollutkaan ja aamulla kun heräsin itkin ,koska luulin ettei ollutkaan kuollut..et sellasta.kuolemasta n.4,5kk.
Voi että olisin onnellinen jos tulisi uniini. Olen kyllä kokenut lohduttavia yliluonnollia asioita, joista olen kiitollinen. Puhun hänelle, siis tässä ei mitään kummaa kunhan puhun, ja pyydän uniin, mutta vain kerran on tullut rakas poikaystäväni.Hän kuoli lokakuussa, mutta muististani ei katoa koskaan, joten kyllä varmaan tulen häntä unissani näkemään edes kerran vuodessa. Olen kyllä lukenut että monet rakkaansa menettäneet eivät näe heistä unia vaikka kuinka kaipaavat. Eräskin isä näki tyttärestään vain yhden unen 7 vuoden päästä...Onkohan se jokin psyyken suojamekanismi, harmittaa vain nähdä muita unia kun haluaisi vain sitä yhtä ainoaa ihmistä unissaan tavata. Sellainen on olemassa kuin tietoisen unen taito eli selväuni, tietoa löytää googlaten, mutta jotenkin en ole itse halunnut kokeilla.
kovasti unta rakkaastani ja näinkin hänestä muutama päivä sitten unen.se tuntui herätessä lohduttavalta vaikka unessa hän oli humalassa kaveriporukassaan ja häädin heidät kotoontamme muualle mellastamaan..uni ei silti ollut huono vaan antoi voimia minulle.hän kun oli unessa jotenkin niin oma itsensä.nyt ei ole tullut muita unia hänestä mutta toivon silti että joku päivä taas näen hänet unissani.ja kuitenkin "et ole poissa,luokseni saavut mukana jokaisen nousevan aamun.ja jokaisen tummuvan illan myötä toivotat minulle hyvää yötä.."
jälkeen meni vuosi ennen kuin näin unia lainkaan.
Vasta oma sytostaattihoito laukaisi - ensin painajaiset sitten muutkin unet.
Tapasin unessa puolisonikin, mutta vain etäältä, ikään kuin hän olisi viestinyt olevansa lähellä, mutta emme vielä kohtaamisetäisyydellä.
Nyt kun lapsenlapsen kuolemasta on kulunut 3 kk , uneksun hänestä melkein joka yö.
Mutta unissakin Lyle on kuollut.
Mummoni kuoli keväällä. On käynyt unissani lähes joka yö. En tiedä, mitä hän yrittää kertoa, mutta uneni ovat niin toden tuntuisia. Herään aamulla tai yöllä hiestä märkänä ja usein itkien. Unet ovat jotenkin "fyysisiä". Kai tämä jotain surun käsittelyä on. Ihmeen pitkään jatkuvaa... mutta hyvältä tuntuu mummon läsnäolo.