Tiedätkö runoja

Enkelini kultasiipi
jokainen hetkemme oli arvokas
Tiedän että minun ei tarvitse murehtia
sinulla on kaikki hyvin
Kohtaan sinut vielä,
enkelini kultasiipi
arvokas aikamme jatkuu

haikuruno:

Niin pieni poika
ei varmaan löydä tietä -
Pitäisi maksaa
manalan sanantuoja
viemään hänet harteillaan.

Okura

Mulla on menny pari vauvaa raskausviikolla n. 24
synnyttämällä tein nuo pojat.. istukka vika ei muuta syytä ollut.. minä en nyt yht. äkkiä muista niitä runoja.. mutta on niitä muutamia voin lähettää ne kun saan ne käsiini.. voimia sinulle tiedän miltä tuntuu..

Tulit näyttämään meille
elämän tien,
lapsemme pien',
ja taivaan terveiset tuomaan.
Et kiusoja maan
joutunut tuntemaan;
sait palata Jumalan huomaan.

-------------------------------

Elämä on lahja,
pienenkin.
Eli sydämeni alla
lapsen alkukin.
Pyhä Jumala anna,
mua nosta, kanna
yli murheen maallisen,
katse ylös
kohti Taivaaseen.
Siellä pieni odottaa
turvassa tuulilta Sua.

Sinulle:
Me lasta pientä kiedotaan,
haaveisiin ja unelmaan, jo silloin kun
me pientä ootetaan.
Sitten tulee päivä uus, paljastuu elämän todellisuus.
Ei tuota tahtoa uskoa todeksi vois,
pieni jo nyt, otettiin pois.
Pieni kuoli vain täällä,
hän elää saa siellä!
Tähti tarhassa keskellä iki kukkien,luona Jumalan ja ikuisen Rakkauden.
Hän on aina mukana sydämmessäsi,
kukaan ei pois voi ottaa muistoasi!

Rauhaa ja Siunausta surun tielle!

Tähdetkin näkyvät vain yöllä
kun on pimeää ja hiljaista.
Ne eivät lakkaa olemasta kun on valoisaa
tai kun en katso.
Ehkä enkelitkin kätkeytyvät hiljaisuuteen,
niinkuin tähdet.
Katseisiin
joihin heijastuu yön syvyys,
ovat vain vaiti lähellä.
Tunnetko salaisuuden ?
On läsnä valon maa
ja siipi ikuisuuden otsaasi koskettaa.
-pia perkiö-

Tyttöni (14v) valitsi tämän isänsä kuolin-
ilmoitukseen. Pia Perkiöllä on muitakin
hyviä ruonoja, jos saat kirjan vaikka kirjastosta, kannattaa lukea.
Esim. Ajtuksia aamusta ja enkeleistä.
Ehkä sieltä löytyy jokin sopiva ?


Voimia sinulle, olen mukana surussasi.

Tällaisen laitoin aikoinaan itse kuolleille lapsukaisille:

Kun on oikein pieni,
voi lentää linnun untuvalla,
nukkua orvokinlehden alla
kun on oikein pieni.

Kun on oikein pieni,
voi keinua heinässä huojuvassa,
levätä kukassa tuoksuvassa,
kun on oikein pieni.
Kun on oikein pieni,
voi istua lumihiutaleille,
liitää maailman tuulien teille,
kun on oikein pieni.

Runo on Hannele Huovin ja löytyy myös Googlettamalla.

Niin lähdit enkeli kultainen
luo taivaan omien enkelten.

Poikani hautajaisissa pojan muusikkoystävät esittivät valitsemani Stratovariuksen kauniin ja surullisen kappaleen Forever.

I stand alone in the darkness
the winter of my life came so fast
memories go back to childhood
to days I still recall

Oh how happy I was then
there was no sorrow there was no pain
walking through the green fields
sunshine in my eyes

I'm still there everywhere
I'm the dust in the wind
I'm the star in the northern sky
I never stayed anywhere
I'm the wind in the trees
would you wait for me forever?
will you wait for me forever?


Löytyy YouTubesta, mutta en osaa linkittää. Osaako joku? Sain mieheltäni syntymäpäivälahjaksi Stratovariuksen cd:n Episode, jossa on tämä kappale. En voi vieläkään kuunnella sitä itkemättä.

Voimia kaikille läheisensä menettäneille.

"Sait itkeä, sait nauraa,
nyt se loppuu, lapseni."
Alkaa taas loputon elämä
joka ei näe, ei puhu, ei ajattele.

**


Tulen kuoleman varjon maasta.

Tulen iltaan vaaleaan.

Näen mykkänä: vihreä huntu

on tullut ja kietonut maan.

Ja on tuulta ja tuoksua lauhaa,

ja linnunlaulua soi,

- kun omassa rinnassani

sydän kuoleva vaikeroi.



Oi ei! Tämä maa on kaunis!

Tämä on ja pysyy ja jää.

Se, mikä on iskenyt minuun,

ei voi tätä järkyttää.

Tämä heleä, kostea multa,

tämä kirkkaus loppumaton,

se ei välitä, välitä, vaikka

joku sydän murtunut on.

Luin tämän tekstin äidin pyynnöstä hänen pienen tyttärensä hautajaisissa.

Lapsen laulu äidille
Äiti, minun täytyy jatkaa.
Joku kutsuu kulkemaan.
Täytyy taittaa taival matkaa,
vaikken tietä tunnekaan.

Siellä missä toisiansa
aallot vievät tansseihin,
siellä, veden loiskinassa,
siellä olen minäkin.

Siellä, missä korkealla
siintää pilvi sulavin,
siellä, sinipilven alla,
siellä olen minäkin.

Äiti, katso, kuinka kasvan !
Kuule, kuinka kohisen !
Minkä kasvoin viime vuonna,
tänään kasvan ohi sen.

Avara on taivaan syli.
Tuulen teitä purjehdin.
Pääsky lentää pääsi yli,
siinä olen minäkin.

Älä pelkää. Tulen kyllä.
Tulen kyllä takaisin.
Iltatuulen hyväilyssä:
siinä olen minäkin.
(Anna-Mari Kaskinen)

Tyttö

Leikkihevonen jäi yksin nurkkaan, katsoen minua kuin huutaakseen "Missä on tyttö?" Tyhjä huone vailla hengitystä, valoa. Avaan ikkunat, ei, hän pysyy poissa. Kaikki ne kuukaudet häntä odotin, turhaan. Lapseni keinuu nyt untuvapilven päällä, ryömii hattaralla. Me jäimme tänne yksin.
Ei enää kärsimystä, vain iloa ja naurua pienelle tytölle on luvattu. Siellä hän saa kasvaa Isän suojassa. Ja äitikin tulee, lupaan sen. Joskus sinut vielä nähdä saan, sylissä pitää. Omaa tyttöäni.

Ehkä taivaassa tarvittiin heitä,
noita pieniä ihania enkeleitä.

"Enkeli, istahda pilven reunalle, jää sen partaalle.
Luona Jumalan saat siivet untuvan.
Mene, en Sinua estää voi, Sinä minut ihmiseksi loit.
Kosketa päivän säteenä, ole meitä lähellä."


Toivotan näiden säkeiden myötä Teille voimia menetyksessänne.

Hei

Paljon kiitoksia kaikille hyvistä runoista. Meillä on tutun perheen lapsen hautajaiset lauantaina. Näistä oli hyvä valita sopiva.

Jäähyväiset

On aika kiittää ja kättä puristaa nyt meidät yhteen liittää vain muistojemme maa jäi jälki sydämmiimme, jälki unelmiin teille laulamme nyt näkemiin.

Turvallista matkaa me toivotamme näin. On aika purjeet nostaa ylöspäin.

Turvallista matkaa aalloilla elämän, kanssa hyvän ystävän.
Ei huomispäivän teitä voi kukaan aavistaa, on joskus kyyneleitä ja joskus naurattaa on yksi joka pystyy kaiken ymmärtää, Jeesus vierellemme aina jää.

Otan osaa suruunne ja voimia teille

en osaa auttaa

Itse sain voimia ystäviltäni lahjaksi saamasta Leena Väisäsen kirjasta Lapsen menetys, perheen suru ja toipuminen.
En kylläkään jaksanut lukea kirjaa heti vaan vasta noin vuosi lapsen kuolemasta.
Surulla on aikansa ja suru on elettävä läpi. Osallistuimme mieheni kanssa neuvolan ja seurakunnan yhteisesti järjestämiin surukokoontumisiin. Joku tällainen vertaistukiryhmä on myös hyvä surusta toipumiseen. Kysy terveydenhoitajaltasi tietääkö hän tällaista toimintaa olevan paikkakunnallanne.

Katosi tuuleen lyönnit pienen sydämmen jättäen jälkeensä arven ikuisen.

Sydämeen ei mahdu kahta ämmää (jos joku aikoo kopsata kyseisen tekstin niin korjannee....)

enntiedä

Tässä kaksi runoa, jotka auttoivat minua vanhimman poikani kuoleman jälkeen kulkiessani surun tummassa tuskassa.

Lainattu lapsi

Lainaan sinulle lapseni hetkeksi, Hän sanoi.
Rakastaaksesi häntä hänen eläessään
ja surraksesi häntä, kun hän on kuollut.
Kuusi tai seitsemän vuotta
tai kaksikymmentäkaksi tai -kolme.
Lupaatko pitää hänestä huolta puolestani,
kunnes minä kutsun hänet takaisin?
Hän tuo sinulle iloa kauneudellaan,
jos hän viipyy luonasi hetken.
Hänen muistonsa lohduttaa sinua surussasi.

En voi luvata, että hän viipyy kauan,
sillä kaikki palaavat maan päältä.
Mutta siellä alhaalla on opittava jotakin,
haluan tämän lapsen oppivan.
Olen etsinyt maailmasta
kaikkialta hyvää opettajaa
ja olen valinnut sinut.
Lupaatko rakastaa häntä koko sydämestäsi?
Äläkä ajattele vain työtä.
Äläkä vihaa minua,
kun otan hänet takaisin.

Kuvittelin kuitenkin heidän sanovan:
Rakas Herra, tapahtukoon sinun tahtosi.
Lapsi tuottaa niin paljon iloa,
että antaudumme tuskaan.
Suojaamme häntä hellyydellä,
rakastamme niin kauan kuin voimme.
Olemme ikuisesti kiitollisia onnesta,
jonka tunnemme.
Mutta enkelit kutsuivat
häntä ennen aikojaan.
Kestämme urheasti katkeran surun
ja yritämme ymmärtää.

-Helena Heamshaw, suomentanut Ritva Lehtiö-

Kuolemaa ei ole

Olen vain livahtanut toiseen huoneeseen.
Minä olen minä, Sinä olet sinä.
Mitä me olimme toisillemme, olemme yhä.
Kutsu minua tutulla nimelläni.
Puhu minulle sillä luonnollisella tavalla,
miten ennen puhuit.
Älä käytä erilaista äänensävyä,
älä pakota itseäsi juhlalliseen tai
surulliseen puhetapaan.
Naura kuten aina nauroimme pikku jutuille,
joista nautimme yhdessä.
Leiki, hymyile, ajattele minua,
rukoile puolestani.
Anna nimeni olla kotiväen puheissa,
niin kuin se on aina ollut,
puhukaa minusta ilman kliseitä,
ilman varjojen häivää.
Elämä tarkoittaa kaikkea.
Se on sama mitä se on aina ollut,
katkeamaton jatkuvuus.
Miksi minun pitäisi olla poissa mielestäsi,
vaikka olen poissa näkyvistäsi.
Odotan sinua, välimatkan päässä,
jossain hyvin lähellä, juuri kulman takana.
Kaikki on hyvin.

-Henry Scott Holland-

Koskaan ei tiedä
onko aikaa paljon
vai vähän,
yht´äkkiä huomaa
se päättyikin tähän.
On paikkasi tyhjä ja
korvaamaton, ja
kaipuu suuri
sanaton

niin on hyvä olla,
enkelten kanssa
leikkiä taivaan vainiolla