En ole tavannut sisartani vuosiin pitkästä välimatkasta johtuen. Myös se on vaikuttanut taukoon tapaamisissa, että aiemmin koin sisareni käytöksen alentuvaksi itseäni kohtaan. Tenttasi minulta henkilökohtaisia asioitani ja kun annoin hänelle palautetta käytöksestään, suuttui.
Nyt hän ilmoitti käyvänsä kesällä tällä suunnalla lapsensa kanssa. En ole innostunut sisartani tapaamaan, en halua kertoa asioistani joista epäilemättä tulisi kysymyksiä. Tapaaminen tuntuu hassulle jos tietää että toinen haluaa urkkia henkilökohtaisuuksia ja itse haluaa vain pysytellä yleisissä puheenaiheissa. Emme ole vuosiin edes puhelimessa keskustelleet, jokunen kortti on postissa lähetetty puolin ja toisin. Hän on elämässään paremmin pärjännyt ja itsekin sen tietää, en kuitenkaan tykkää ylhäältä-alaspäin-suuntautuvasta keskustelutyylistä.
Se mitä teen työkseni, tiedän että sisareni halveksisi minua sen tähden jos tietäisi. Vuosia sitten olin samantapaisessa työssä ja muistan edelleen miten pahasti hän minulle siitä sanoi. En tee mitään rikollista tai sopimatonta, mutta paremmin koulutettu sisareni ei kuitenkaan hyväksyisi. Ja yleensähän puheenaiheet koskettelevat työpaikkoja. Tietysti voin epämukaviin kysymyksiin vastata, että en halua keskustella aiheesta, mutta eipä oikeastaan huvita tämä tapaaminen laisinkaan.
Niin että miksikö tämän tänne kirjoitin? Kiinnostaa että onko jollakin samantapaisia kokemuksia vai ovatko ihmiset keskimäärin enemmän sisarusrakkaita kuin meikäläinen?
Nyt hän ilmoitti käyvänsä kesällä tällä suunnalla lapsensa kanssa. En ole innostunut sisartani tapaamaan, en halua kertoa asioistani joista epäilemättä tulisi kysymyksiä. Tapaaminen tuntuu hassulle jos tietää että toinen haluaa urkkia henkilökohtaisuuksia ja itse haluaa vain pysytellä yleisissä puheenaiheissa. Emme ole vuosiin edes puhelimessa keskustelleet, jokunen kortti on postissa lähetetty puolin ja toisin. Hän on elämässään paremmin pärjännyt ja itsekin sen tietää, en kuitenkaan tykkää ylhäältä-alaspäin-suuntautuvasta keskustelutyylistä.
Se mitä teen työkseni, tiedän että sisareni halveksisi minua sen tähden jos tietäisi. Vuosia sitten olin samantapaisessa työssä ja muistan edelleen miten pahasti hän minulle siitä sanoi. En tee mitään rikollista tai sopimatonta, mutta paremmin koulutettu sisareni ei kuitenkaan hyväksyisi. Ja yleensähän puheenaiheet koskettelevat työpaikkoja. Tietysti voin epämukaviin kysymyksiin vastata, että en halua keskustella aiheesta, mutta eipä oikeastaan huvita tämä tapaaminen laisinkaan.
Niin että miksikö tämän tänne kirjoitin? Kiinnostaa että onko jollakin samantapaisia kokemuksia vai ovatko ihmiset keskimäärin enemmän sisarusrakkaita kuin meikäläinen?
Vastaukset 36
Vanhimmat
yksi joka kärsii juuri samantapasesta sisaresta,eli hän luulee että on oikeus puuttua elämääni.
Antaa ohjeita miten elää vaikka itse ei niitä noudata,ahdistaa kun soittelee ja on muka sukurakas.
Ei kiinnosta tapaamiset kun vielä kertoo kaikkea valhellista muille sukulaisille.
Olenkin yrittänyt päästä siitä eroon jotenkin mutta vaikeaa on,hän vaan soittaa.
Sitä minäkin vähän pelkään että sisareni juoruilee muille sukulaisille tekemisiäni ja voipa vähän korjailla niitä omaan mieleiseensä suuntaan...
Jos heitä on, olkoot onnellisia!
Ainakin yksi omista siskoistani voisi sanoa samaa minusta, kuin sinä kirjoitat. Ehkä annan itsestäni sen vaikutelman (tai yritän) että olen menestynyt, mutta pitkän välimatkan takia salaisuuteni säilyy. Kyllä minua kuitenkin kiinnostaa pikkusiskon elämä. Ei utelumielessä, vaan siksi koska hän on siskoni. Voisin ehkä auttaakin häntä. Jos kyselen liikaa yksityisasioista, hänen pitää sanoa, ystävällisesti, että ei halua puhua noista asioista. Senkin voi sanoa tökerösti tai nätisti. Ja voihan kysellä takaisin. Ehkä sisko haluaisi puhua itsestään! Tai jos ei halua, niin siinähän kai pian tajuaa, ettei sitten toiseltakaan tulisi kysellä.
Siskot on sellaisia - heitä vihaa tai rakastaa. Ainakin minä. Puolet sisaruksistani ovat ihania, toinen puoli joutaisi eksyä metsään.
Monesti on kyse myös sisaruskateudesta. Usein perintöriidoissa riidelläänkin juuri siitä, kuka saa eniten "rakkautta" kun tapellaan verissä päin esineistä joita moni sisaruksista itselleen himoitsee kun itseasiassa haluaakin vain enemmän rakkautta kuin toiset...
sai enemmän rakkautta vanhemmiltanne kuin sinä? Rakkaus on hassu juttu - mitä enemmän sitä antaa, sitä enemmän sitä myös itse saa.
Onko sisaressasi mitään hyvää? Vai onko hän liian hyvä sinusta? Et kai vain kadehdi häntä? Jokaisella on omat murheensa, jokaisella oma polku kuljettavaksi. Kateus ei kannata. Eikö ole parempi iloita sisaresi saavutuksista? Eivät ne ole sinun onnestasi pois.
Pikemminkin minusta tuntui kauan sitten, kun lapsena olin taiteellisesti lahjakas - että sisareni kadehti minua tämän takia. No tuo taiteellisuus on kai ruostunut kun minulla ei ole ollut juurikaan aikaa pitää taitoani ajantasalla.
Ajatteletko, että vanhempasi rakastivat häntä enemmän?
En ole tuota pohdiskellut rakastivatko vanhemmat enemmän sisartani, välttämättä eivät rakastaneet häntä sen enempää. Tarkoitin lähinnä yleisluontoisesti tuon vertauksen perinnönjakoon.
Aloituksessa kysyin alla olevaa, vaan eipä vastauksia näkynyt - kysymyksiä vaan ollaan viskelemässä.
"Niin että miksikö tämän tänne kirjoitin? Kiinnostaa että onko jollakin samantapaisia kokemuksia vai ovatko ihmiset keskimäärin enemmän sisarusrakkaita kuin meikäläinen?"
kohentamista. Mitä teet työksesi, on sinun päätöksesi. Ei sen tarvitse kai sinua haitata, mitä muut siitä ajattelevat? Oletpa sitten siivooja, tehdastyöläinen, lehdenjakaja tai ojankaivaja - se on sinun päätöksesi. Tee työsi hyvin ja opiskele uusia taitoja, jos haluat, ja siirry vaativampiin tehtäviin, kun olet valmis.
Jos sisaresi tosiaan pitää sinua vähempiarvoisena työsi takia, hän on ehkä pinnallinen ihminen.
"The people that matter would never bother me.
The people who bother me do not matter."
Tiedän kyllä, että se mitä teen työkseni on minun päätökseni. En kaiken aikaa ajattele sitä mitä toiset siitä ajattelevat. Totta on että itsetuntoni ei ole hyvä, se ei ole ihmekään monista elämänkokemuksista johtuen ja lapsuudessani ei millään tavalla yritetty kohentaa lapsen itsetuntoa, päinvastoin oli tärkeää olla huomaamaton ja hiljaa ja kiltti. Niiden mittapuiden mukaan mitattuna olisin aika onnistunut ihminen, mutta nykyisin on erilaiset trendit kasvatuksessa, niiden mukaan olen auttamattomasti pois "muodista".
Tiedän ettei kannata suuntautua menneisyyteen koko ajan vikaa hakien, vaan pitäisi suuntautua tulevaisuuteen, oli siellä takana sitten mitä tahansa. Sen vuoksi pyrin välttämään sellaisia ihmisiä joiden seurassa tiedän ahdistuvani ja katkaisen sellaiset ihmissuhteet joissa havaitsen toisen yrittävän ilkeillä.
ystävällinen, muttei tiedä, miten. Siskona oleminenkin on kaksisuuntainen tie. Kaksi erilaista ihmistä, mutta siskous on yhteistä. Kannattaako sitä heittää pois? Kuulostaa, etteivät vaikeutenne kuitenkaan ylipääsemättömiä ole - ehkä vain erilainen tapa kommukoida?
Eikö ole parempi olla edes hyvänpäivän väleissä kuin lakata pitämästä yhteyttä tyystin?
osannut käyttää saman kasvatuksen paremmin tuloksin kuin sinä. Mikset kysyisi, miten hän koki lapsuuden? Ehkä voit oppia häneltä.
juttuja kovasti. Olen muuten itse päätynyt samoihin päätelmiin.
En ole tekemisissä ns. lähiomaisteni kanssa. He ovat erilaisia kuin minä, en ole koskaan "kelvannut" heille, heitä ei ole kiinnostanut, mitä mieltä olen mistäkin asiasta, ovat jyränneet ylitseni jne.
Paras kun pitää katseensa vakaasti eteenpäin. Onhan muitakin ihmisiä kuin nuo ns. lähiomaiset.
En siis ole tekemisissä heidän kanssaan. Elämä ei ole loppunut välien katkeamiseen. Minusta sinäkin voit aivan hyvin ja hyvästä syystä vältellä sukulaistesi tapaamista sikäli kuin he eivät "hyväksy" elämänvalintojasi.
Pidän peukkua sinulle.
mikä niin halpahintainen työ voi olla? Jos olet ilotyttönä, niin ehkä joku voisi hiukan katsoa ylen, mutta siivouksesta ja vessanpesuta lähtien työ on työtä. Et kai identifioi liikaa työhösi? Se olet sinä, joka teet työtä kuin työtä. Älä katso itseäsi vain ammattinimikkeelläsi. Elämme elämää, emme työtä varten. Ominaisuutemme tekevät meistä, keitä olemme. Työ on vain tulon lähde.
Miksi?
Ehkä työsi todella on hävettävää? Olisiko sitten aika etsiä parempaa työtä? Itsesi takia, ei siskosi.
Hävettää niin hiivatisti?
Kun se ei ole oleellinen asia eikä minun tarvitse sitä kertoa.
Kerropa itse kaikki oman elämäsi asiat kun olet niin utelias! ;P
sisarellesi hänen paremman koulutuksensa ja työnsä vuoksi? Kannattaakohan? Kullakin on oma elämä. Ei kannata kadehtia toista, kun ei tiedä hänen salaisia surujaan.
En kadehdi sisartani koulutuksen, ammatin tai minkään muunkaan takia. En vain pidä hänen asenteestaan joka on aiemmin ilmennyt tietyistä asioista puhumisen yhteydessä. Tiedän kyllä että ketään ei kannata kahdehtia, se joka kadehtii toista ihmistä - haluaa vain ne hyvät asiat toisen elämästä - ei mitään niitä huonoja asioita joita kuitenkin jokaisen elämään kuuluu.
Voisit varmaan oppia sisareltasi, jos katsoisit häntä myönteisin mielin, etkä kadehtien. Jos hän on saanut (ainakin toistaiseksi) enemmän aikaan elämässään kuin sinä omassasi, hänellä on varmaan hyviä ominaisuuksia, joista voisit ottaa oppia. Tai ainakin voit myöntää hänelle, että hän on hyvä tyyppi. Hän ilahtuu varmaan niin, että suhteenne alkaa kukoistaa ennennäkemättömällä tavalla.
Lapsilla on usein sitä uppiniskaista ärhentelyä; ollaan 'tuhmia', ja halutaan vanhempien silti rakastavan. Ehkä se on niiden rakkauden rajojen etsimistä. Ehkä sisaruksia kohtaan menettelee joskus samoin. Haluaa olla oma itse, ja haluaa tuoda ne huonoimmat puolensa esiin, ja silti tulla hyväksytyksi. Ehkä olette molemmat sellaisia toinen toistanne kohtaan?
Millä tavalla minä kadehdin sisartani? Olen edellä selittänyt jo, etten kadehdi, ei hänessä ole mitään kadehdittavaa. En kadehdi ketään muutakaan. Mutta ilkeästi käyttäytyviä ihmisiä en halua tapailla ja sisareni käytös on ollut aika epämiellyttävää aiemmin.
Minkä takia suhteemme pitäisi kukoistaa? Minun mielestäni on turhaa yrittää läheisempään kontaktiin ihmisten kanssa jos kemiat eivät pelaa. Kohteliaasti voi käyttäytyä pidemmän välimatkan päästä. Jos en koe että hän on hyvä tyyppi, niin miksi minun pitäisi tämmöistä hänelle väittää? Oletko sokeristen amerikkalaisten "perhesaippuaunelmien" ihailija?
ainoa, joka kärsii herkkänahkaisuudestasi. Sisaresi on varmaan ihan onnellinen, ja haluaisi olla ystävällinen, mutta sinä olet puolustusasemissa, kasaat hiekkasäkkejä bunkkerisi ympärille. Elämäsi täyttää ajatukset siskosta. Hän dominoi elämääsi! Hänelle sinä olet varmaan normaalimmassa tärkeysjärjestyksessä.
Hakeudu vaikka terapiaan. Tai lue. Tai ala harrastaa taidettasi. Siitä ei sinua kukaan estä, sinä itse vain. Älä syytä muita siitä, ettet toimi optimaalisesti. Aikuinen ihminen tekee omat päätöksensä. Sinun elämäsi onni on sinusta kiinni. Lopeta perheessi syyttely. Lopeta katkeruus. Saat vain syövän.
Toki voin mennä terapiaan jos sinä maksat sen :). Luen ja harrastan sen verran kuin ehdin, joten älä sinä huolehdi niistäkään. Olkoon sisareni onnellinen omassa rauhassaan - älä sinä ota siitä ongelmia. Äläkä liian paljon lue näitä toisten kirjoituksia jos ne saavat sinut noin riidanhaluiseksi! En ole kiinnostunut syyttelystä, mutta minulla on oikeus pitää välimatkaa jos minusta siltä tuntuu. Pidäthän myös oman elämäsi asioista yhtä hyvää huolta, voi se syöpä katsos sinuunkin tulla - toivotaan ettei.
tunteistasi vastuussa.
Hän mielestäsi on ilkeä sinulle, ja hän on ilkeydestään vastuussa.
Oletko sinä vastuussa mistään?
Huono itsetuntosi on perheesi syytä, siskosi syytä - kaikki on kaikkien muiden syytä. Milloin olet ajatellut ruveta aktiiviseksi, toimivaksi ihmiseksi, joka tekee oman elämänsä sellaiseksi kuin haluaa? Jätä syyttely ja kyyristely ja karttelu. Lopeta pelkääminen ja kauna ja kateus.
Ja sinä et tunne minua, et ymmärrä lukemaasi. Hakeudu jollekin "luetunymmärtämiskurssille". Hyvää kesää!
kommunikointisi tasosta. Sisar varmaan yrittää parhaansa, mutta sinun kanssasi keskusteleminen on kuin koettaisi tyrkkiä kivirekeä.
(Etkö sinä koskaan nuku? Unen puute kostautuu ajattelukyvyn heikkoutena ja kärtyisyytenä. Mars sänkyyn siitä!)
Toteutapa omaa neuvoasi ja mene itse nukkumaan - kun et lisäksi osaa toisen osaan asettautua ja neuvosi ovat osoittautuneet aivan vääriksi - miksi yrität neuvoakaan?
Häpeät työtäsi. kerropa, mikä se on, jotta voimme luoda sinusta paremman kuvan - ihminenhän on sitä, mitä hän työkseen tekee? Ainakin sinä näytät ajattelevan niin.
Mitä itse teet, vai oletko työtön? Miksi olet niin utelias epäolennaisista asioista? Ja miksi olet ilkeä?
keskustelun, ja työsi oli olennainen osa aloituksesi sisällöstä. Jätän sinut häpeämään yksin, ja miettimään, miten voisit olla pitämättä yhteyttä sisareesi. Hän tulee varmaan olemaan murheen murtama:)
Olisikohan sinulla mahdollisuus päästä itse terapiaan - vaikutat moniongelmaiselta ihmiseltä jolla on pakkomielteitä. Ota selvää asioista ennen kuin ongelmasi kasaantuvat!
Minä en ainakaan ole lukenut hänen teksteistään sellaista.
Ongelma kai on lähinnä sisar, joka tuntuu häpeävän aloittajan valintoja siinä määrin, että piikittelee häntä niistä.
Miksi, voi miksi, niin monella suomalaisella on vaikeuksia ymmärtää lukemaansa?
on vaikeuksia ymmärtää toisia. He luulevat voivansa lukea toisen ajatukset, ja heijastavat omia asenteitaan muihin. Ei kukaan, joka kunnioittaa itseään, nousisi noin vastajalkaan toisten (oletettujen) alentuvuuksien takia.
Kukaan ei voi lukea toisen ajatuksia. On aina parempi kysyä.
Kirjoittajalla voi olla ammatti, jota hän itse ei häpeä. Hänellä voi myös olla huono itsetunto. Nämä ovat kaksi eri asiaa, eikä huono itsetunto tarkoita sitä, että hän itse häpeäisi ammattiaan.
Sen sijaan tuntuu aivan selvältä, että aloittajan sisarella on ongelmia hyväksyä aloittajan valintoja. Miksi aloittajan pitäisi kuunnella jatkuvaa nälvimistä asioista, jotka eivät sisarelle edes kuulu? Ei kai sisar joudu kärsimään aloittajan ammatinvalinnasta yms.?
Aloittaja on selvästi ilmoittanut, ettei halua eritellä ammattinsa luonnetta sen kummemmin. Pitäisi riittää vähän "tyhmemmällekin suomalaiselle".
Aloittajan ammatti ei edes ole koko ketjun pääasia.
olevan pääasiana. Taisipa osua tähän ja koetti tällä tavalla onkia selville että jospa kyseessä onkin hänen sisarensa joka tänne kirjoittelee hänestä... Ihan sellaiseen käsitykseen tässä pääsi nämä kirjoitukset lukemalla.
AP:lle terkkuja vaikka en kirjoitukseesi vastata osaakaan, ei sinun tarvitse sisaresi kanssa olla tekemisissä jollet sitä sen kummemmin tahdo, eikä sinun tarvitse täällä kertoa yhtään mitään mitä joku täällä sinulta vaatii ;) Tsemppiä vaan ja hyvää kesää. Elämä ilman sisaruksia on usein jopa monin verroin kehittävämpää ja terveempää kuin niiden kanssa. Kokemuksen äänellä puhun.
ja voihan se johtaa vielä johonkin parempaan, kunhan jaksat sinnitellä. Sanot: "Se mitä teen työkseni, tiedän että sisareni halveksisi minua sen tähden jos tietäisi."
Ikävä, ettet uskalla kertoa perheellesi, mitä teet. Ota härkää sarvista. Tie toipumiseen on ehkä kivinen, mutta se on sinun tiesi, eikä sitä muut voi kulkea puolestasi. Olemalla rehellinen itseäsi kohtaan autat itseäsi parhaiten.
Jaksamista:)