Olen pohjimmiltani aika ujo ja varovainen ihmisten suhteen. Uskallan laittaa itseäni kuitenkin peliin sopivan kohdalla. Ongelma on, että mitään kestävää ei tunnu muodostuvan. Onko kohtalotovereita? En etsimällä etsi, vaan kiinnostavia tulee kohdalle.
Ihmissuhteiden
vaikeus
5555
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ujo? Sinäkö? -kysyvät ihmiset.
Oikeasti olen, vaikka kovin moni on muuta sanonut. Osaan vain piilottaa ujouteni valheelliseen seurallisuuteen, jonka olen oppinut...
Kuulostaa kai kamalalle. Mutta on totta. Uusiin ihmisiin uskallan tutustua todella hitaasti, enkä puhu heille melkein mitään ennenkuin tunnen itse olevani tarpeeksi tuttu kyseisen henkilön kanssa.
Jälleen meneillään samankaltainen tilanne, olen kiinnostunut eräästä henkilöstä, -kuinka paljon ja millä tapaa on vielä epäselvää itsellenikin- mutta eipä juuri uskalla mitään sanoa tälle henkilölle, vielä ainakaan. Kolmisen kuukautta ollaan samoissa rinkuloissa pyöritty ja toisiimme törmäilty mutta...
Koskaan en ole etsinyt (jos tätä tarkoitit) kumppania, suhdetta tms, vaan aina on tullut vastaan se henkilä jostain yllättävästä paikasta. Ja niin, samalla laillahan tuo on mennyt, mitään kestävää ei ole löytynyt. Yrityksen puutteesta se toki ujoudestani huolimatta ei ole johtunut.
Mutta silti vielä uskon, että pakko sen on joskus kohdalle sattua. Minullekin.
Niin. Taitaa olla harvinaista tällainen...
Vai onko?
olen sisäistänyt, että ujoa ihmistä ei pidetä potentiaaalisena kumppanina. Ei minulla mitään epätoivoista etsintää ole ollut, jos ei kiinnosta niin ei. Mutta toivoisi joskus löytävän rakkaan ihmisen, joka ei olisi hetken huumaa.
Onneksi töissä sujuu. Paha paikka kun ihmissuhteissa en ole saanut mitään, kuitenkaan en ole mikään ruma, olen kiltti ja huomaavainen..ja vähän ujo.
Itse olen myös varovainen ihmissuhteissa ja olen todennut että ilmeisesti liika varovaisuus on ollut se este kestävämmälle suhteelle. En uskalla heittäytyä vain tunteiden mukana,vaan pelkään jotain (?) En myöskään halua roikkua sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivät oikeasti kiinnosta, vain siksi että olisi joku rinnalla. Eli ehkä on parempi olla yksinään ja odotella että tulee vastaan sellainen joka saa varovaisuudenkin väistymään...
varovainen ja niin on toinenkin. Jomman kumman vaan pitäisi olla rohkeampi. Helpompi vaan sulkeutua kuoreensa ja olla pettymättä enempää, kuin ei tee mitään..silloin ei kyllä saakkaan mitään.