Juhannus on tulossa ja sen suunnittelu kai laukaisi tämän olon. Rakastan ystäviäni kovasti ja haluaisin viettää heidän kanssaan hauskan juhannuksen, mutta minua masentaa ajatus, että vietän taas neljän pariskunnan kanssa juhannusta 50km päässä sivistyksestä.
Kaikilla reissuilla on tullut se hetki, jolloin minusta tuntuu siltä, että voisin vain kadota eikä kukaan huomaisi sitä. Se ei kai johdu ystävistäni tai heidän poikaystävistäänkään vaan siitä, että jollain tapaa minä olen ulkopuolinen. Ei sitä kukaan varmasti tee tahallaan, mutta väkisin niin käy.
Tällä hetkellä minulla on niin tuoreet ja isot haavat auki edellisestä suhteesta, etten usko jaksavani katsoa onnellisia pareja juhannusyönä.
En tiedä mitä sanoisin heille. Miten voin sanoa, että vietän juhannuksen mieluummin yksin täällä kotona kuin heidän kanssaan? Eihän sellaista voi sanoa! Tiedän, että tämä olo menee ohi, kun taas totun ajatukseen yksinelämisestä. Hetken kestäneen suhteen näyttämä väläys toisenlaisesta tulevaisuudesta vain sekoitti pääni niin pahasti, etten ole vieläkään toipunut siitä, vaikka ystäväni varmaan sitä jo odottavatkin.
En ole oma itseni nyt ja se ahdistaa minua todella paljon. Haluaisin olla se oma piristävä ja iloinen itseni, joka olin vielä vuosi sitten. Olen vihainen itselleni, että annan tällaisten asioiden vaikuttaa itseeni ja ystävyyssuhteisiini.
Lisätietona se, että ystäväni ovat aina seurustelleet, joten minusta tuntuu, etteivät he oikein ymmärrä, miten ulkopuoliseksi voin tuntea oloni heidän seurassaan. Tuntuu, että jos yritän selittää asiaa heille, satutan heitä suotta, koska eiväthän he voi asialle mitään.
Kaikilla reissuilla on tullut se hetki, jolloin minusta tuntuu siltä, että voisin vain kadota eikä kukaan huomaisi sitä. Se ei kai johdu ystävistäni tai heidän poikaystävistäänkään vaan siitä, että jollain tapaa minä olen ulkopuolinen. Ei sitä kukaan varmasti tee tahallaan, mutta väkisin niin käy.
Tällä hetkellä minulla on niin tuoreet ja isot haavat auki edellisestä suhteesta, etten usko jaksavani katsoa onnellisia pareja juhannusyönä.
En tiedä mitä sanoisin heille. Miten voin sanoa, että vietän juhannuksen mieluummin yksin täällä kotona kuin heidän kanssaan? Eihän sellaista voi sanoa! Tiedän, että tämä olo menee ohi, kun taas totun ajatukseen yksinelämisestä. Hetken kestäneen suhteen näyttämä väläys toisenlaisesta tulevaisuudesta vain sekoitti pääni niin pahasti, etten ole vieläkään toipunut siitä, vaikka ystäväni varmaan sitä jo odottavatkin.
En ole oma itseni nyt ja se ahdistaa minua todella paljon. Haluaisin olla se oma piristävä ja iloinen itseni, joka olin vielä vuosi sitten. Olen vihainen itselleni, että annan tällaisten asioiden vaikuttaa itseeni ja ystävyyssuhteisiini.
Lisätietona se, että ystäväni ovat aina seurustelleet, joten minusta tuntuu, etteivät he oikein ymmärrä, miten ulkopuoliseksi voin tuntea oloni heidän seurassaan. Tuntuu, että jos yritän selittää asiaa heille, satutan heitä suotta, koska eiväthän he voi asialle mitään.
Vastaukset 4
Vanhimmat
ahdistus.
"En tiedä mitä sanoisin heille. Miten voin sanoa, että vietän juhannuksen mieluummin yksin täällä kotona kuin heidän kanssaan? Eihän sellaista voi sanoa!"
Miksei noin voi sanoa, jos siltä oikeasti tuntuu? Onko joku kansalaisvelvollisuus viettää näitä yleisiä juhlapäiviä, kuten Joulua, Juhannusta, Vappua ja mitä näitä nyt onkaan?
Itse olen aikaa sitten unohtanut tuollaiset perinnejuhlat. Juhannuksena voi ihan hyvin olla yksin kaupungissa, jos siltä tuntuu. Ei tarvitse olla perinteiden velvoittamana porukan mukana jossain korvessa kesämökillä sääskiä syöttämässä.
Juhlapyhät otan vastaan toki kiitollisuudella, ylimääräisinä palkallisina vapaapäivinä. Siinä niiden merkitys minulle.
tuli norovirus. Pihanperillä on ikävä viettää juhannusta;)
Tottakai voit sanoa jos et halua lähteä. Kyllä mä ainakin sen heidän tilanteessaan ymmärtäisin. Eihän se mikään loukkaus ole. En voi ymmärtää miksi sinun nyt välttämättä pitäisi osallistua, onhan heillä siellä yllin kyllin seuraa toisistaan. Jos sulla on tuoreita haavoja niin kerro se jos he jonkun selityksen vaativat. Ihme etteivät he sitä tiedä jos niin rakakita ystäviä olette.
Ei tuon nyt pitäisi ystävyyssuhteisiin vaikuttaa. Tai sitten teillä on jotenkin outo suhde kun ei todellakaan mene meikäläisen jakeluun tuo.
Ite en vois paljon paskempaa juhannuksenviettotapaa keksiä kuin tuo. Ainakin pitäisi olla mahdollisuus lähteä pois silloin kun haluaa, jos sitä ei olisi en todellakaan lähtisi. Jotenkin sitä näin sinkkuna kaipaa edes pienen mahdollisuuden että missä sitä sitten onkaan, voisi tavata jotain uusia ihmisiä. Minä ainakin. Tai vähintäänkin että saisi olla kuuntelematta ja katselematta neljän pariskunnan kuhertelua kun itsellä on seurana vain kaljapullo ja kanto.
Ensinnäkin: Juhannusta ei ole pakko juhlia, jos ei siltä tunnu.
Kyllä se juhannus ohi menee, vaikka viettäisit sen kotona
elokuvien parissa tai kävelylenkillä.
Toiseksi: Kyllä oikeat ystävät ymmärtävät, jos haluat olla
juhannuksen jossain muualla. Ei tosiystävä varmaan raahaa
sinua sinne vain omaksi ilokseen. Ehkä he kutsuvat sinut
sinne, kun et ole ilmaissut että olisit menossa johonkin
muualle?
Sano vaan reilusti että kiitos kutsusta, mutta sinulla
on muita suunnitelmia. Kyllä he varmaan pärjäävät siellä
ihan keskenäänkin. Ei sinulla ole mitään velvollisuutta viettää
heidän kanssaan juhannusta, vaikka hyviä ystäviä olisittekin.
Ei teidän ystävyytenne siihen voi kaatua, jos et halua heidän
mukaansa nyt lähteä.