olen ollut lähes koko ikäni sinkkuna, yksi parin kuukauden mittainen suhde on ollut vain ja nyt olisi mahdollisuus uuteen suhteeseen. olen 100% varma että nainen on minusta kiinnostunut ja minäkin hänestä, mutta miksi minulla on kumminkin tällainen epäilevä olo tämän suhteen alussa? pelkäänkö että tämä suhde ei sittenkään kestäisi enkä uskalla kunnolla edes ihastua?
nimittäin ensimmäinen suhteeni oli sellainen että ihastuin ja rakastuin erittäin nopeasti ja suhde kaatui kuin seinään naisen jätettyä minut, johtuukohan tämä pelko sitten siitä että tulisi taas jätetyksi samalla tavalla..
olemme keskustelleet hyvin avoimesti näistä entisistä suhteistamme ja kuinka ollakaan minä olen kokeneempi! vaikka takana vain yksi suhde eli olisin tälle naiselle se ensimmäinen.. tykkään tästä naisesta, mutta nyt taas mietin että tykkääkö hän minusta oikeasti ja onko se jonkinlaista ensimmäistä ihastumista tämän naisen kohdalta, koska olisin se ensimmäinen.. on toisaalta todella imartelevaa että hän laittaa mulle päivittäin viestejä että kuinka minua ikävöi, vaikka tämä "suhde" on kestänyt vasta alle viikon! onko tämä ihan normaalia että noin nopeassa ajassa voi jo ikävöidä, ilmeisesti mä en taas osaa itseäni hyväksyä että joku voisi mua ikävöidä...
nääh pitäis varmaan antaa mennä vaan eikä murehtia tuollaisia turhuuksia, en oo tässä parin vuoden aikana mitään muuta halunnutkaan kuin ihanaa ja luotettavaa naista rinnalleni ja nytkun olisi taas tilaisuus niin miksi mä pelkään kumminkin ilmeisesti "sitoutua" jos tää nyt niin pitkälle menisi?
t. turhuuksia miettivä m86 :/
nimittäin ensimmäinen suhteeni oli sellainen että ihastuin ja rakastuin erittäin nopeasti ja suhde kaatui kuin seinään naisen jätettyä minut, johtuukohan tämä pelko sitten siitä että tulisi taas jätetyksi samalla tavalla..
olemme keskustelleet hyvin avoimesti näistä entisistä suhteistamme ja kuinka ollakaan minä olen kokeneempi! vaikka takana vain yksi suhde eli olisin tälle naiselle se ensimmäinen.. tykkään tästä naisesta, mutta nyt taas mietin että tykkääkö hän minusta oikeasti ja onko se jonkinlaista ensimmäistä ihastumista tämän naisen kohdalta, koska olisin se ensimmäinen.. on toisaalta todella imartelevaa että hän laittaa mulle päivittäin viestejä että kuinka minua ikävöi, vaikka tämä "suhde" on kestänyt vasta alle viikon! onko tämä ihan normaalia että noin nopeassa ajassa voi jo ikävöidä, ilmeisesti mä en taas osaa itseäni hyväksyä että joku voisi mua ikävöidä...
nääh pitäis varmaan antaa mennä vaan eikä murehtia tuollaisia turhuuksia, en oo tässä parin vuoden aikana mitään muuta halunnutkaan kuin ihanaa ja luotettavaa naista rinnalleni ja nytkun olisi taas tilaisuus niin miksi mä pelkään kumminkin ilmeisesti "sitoutua" jos tää nyt niin pitkälle menisi?
t. turhuuksia miettivä m86 :/
Vastaukset 8
Vanhimmat
On aivan normaalia ikävöidä jo suhteen alkuvaiheessa.Lähinnä tuo ikävä on varmaan sitä että haluaisi tavata nopeasti ja useammin.Kyllä uskon vakaasti että tyttö on sinusta aidosti kiinostunut koska jaksaa sinulle tuollaisia viestejä laittaa.
Älä turhaan murehdi.Mikäli olet tytön ensimmäinen niin sitä suuremmalla syyllä uskon että hän on vakavissaan.Onnea ja malttia!
jostainhan tuo sinun pelkosi on peräisin mutta
koska pohdit sitä noin uskon että asiat menevät
sen mukaisesti kuin on tarkoitettukin.
Anna itsellesi lupa olla rakastettu.
Rakastaminen onkin paljon helpompaa.
Ja muista että jokainen joutuu aina luopumaan jonakin päivänä ihan kaikesta.
Elä nyt.
Rohkeasti vaan ettenpäin, mitään et saa ellet yritä! Et voi koskaan tietää, kun uuden kumppanin tapaat, miten se jatkuu, mutta ellet uskalla yrittää, niin yksin saat olla!
Nyt vaan kaikki ilo irti uudesta suhteesta ja ellei se toimi, asiat pitää puhua ja selvittää ajoissa. Kyllä se oikea sitten löytyy, ellei se ole tämä, niin varmasti joku muu.
Kyllä pitää nyt yrittää takoo päähäni järkeä ja heittää noi ikävät ajatukset mahdollisesta suhteen katkeamisesta pois ja nauttia tästä hetkestä, elämää tää on pitäis kai osata nauttia joka hetkestä ja tilaisuudesta. Oikeesti ei noita tyttöystäväehdokkaita tunnu tällaselle kiltille miehelle kovin paljoa riittävän niin pitää nyt ottaa tilaisuudesta kiinni, kun joku olisi kiinnostunut ja vielä itsekin olen kiinnostunut ainakin luulen niin(?) no eiköhän se tosiaan selviä ajan mittaan.
Pelkäätkö jotain? Sanoit miettineesi kestääkö suhde ja samalla mietit oletko itse edes ihastunut.
Jos voisin mennä ajassa vuosia taaksepäin, niin itse jättäisin seurustelut väliin. Siinä vaiheessa kun ihminen on vielä epävarma itsestään (parikymppisenä), on parempi olla sinkkuna. Toisaalta jokaisessa suhteessa oppii uutta (myös itsestään).
olenko nyt sitten oikeasti ihastunut vai mitä tämä sitten oikein on, tavallaan pelkään ihastumista, jos joutuu samalla tavalla pettymään kuin aikaisemmassa "suhteessa" siinä nais osapuoli antoi käsittää vaikka mitä ja puhui kaikenlaista ihanaa vaikka oltiinkin vasta vähän aikaa tunnettu, mutta sitten kun rupesin oikeasti näitä puheita vasta uskomaan ja ihastun kunnolla eise välttämättä rakastumista ollut tai mistä helkkarista minä tiedän, kun en ollut koksaan aiemmin sellaista tunnetta kokenut, niin nainen muuttuukin kylmäksi ihmiseksi ja jättää.. noh hänellä oli jokin deprissio et sen voin kai ymmärtää..
"yksi parin kuukauden mittainen suhde on ollut vain ,oli sellainen että ihastuin ja rakastuin erittäin nopeasti ja suhde kaatui kuin seinään naisen jätettyä minut"
Eihan tuo ole ollut mikaan suhde! Parissa kuukaudessa voi olla toisen kanssa vasta vahan enemman kuin hyvanpaivantuttu. Kestaa paljon, paljon kauemmin ennenkuin oppii tuntemaan toisen ihmisen ja viela paljon kauemmin ennekuin voi edes ajatella vieda ystavyytta intiimille tasolle.
Jos sina kutsut juuri tustustumista uuden ihmisen kanssa "Suhteeksi", tarkoitatko etta heti kattelyssa veit tuttavuutesi intiimille tasolle?
Jos sen teit, tuosta yleensa kuuluu maksaa euroja. Siksi ammattisisko jattikin sinut, et alynnyt tarjota tarpeeksi.
Huomaatko nyt etta sinulla ei koskaan ole ollut edes yhta suhdetta?
itse ainakin tunsin jo parin kuukauden aikana että suhde tähän naiseen rupeaa tuntumaan jo hyvinkin rakkaudelta ja nainen oli siitäkin samaa mieltä tavattiin erittäin tiiviisti, suudeltiin tokalla tapaamisella ja harrastettiin ehkä 5:llä tapaamisella seksiä. Tahdoin ja yritin auttaa häntä joka asiassa, mm. muutossa uuteen asuntoon, kuskailin autolla ikeassa ja tein pientä remonttia hänen uudessa asunnossaan ja tuntui et kaikki menee loistavasti, nainen oli hyvin avoimen ja rehellisen tuntuinen joka asiassa ja osoittikin sitä minulle, kumpikin vielä tunnusti että ollaan kuin luotu toisillemme. mutta sittenpä naisen päässä naksahtaakin ahdistuksen tunne, ilmeisesti "että onko tää nyt liian täydellistä?" menee viikko niin pistää poikki koko hyvin alkaneen homman, se ei todellakaan tuntunut kivalta vasta kun aloin kiintymään oikein kunnolla, en vaan pystynyt ymmärtämään kuinka ihminen muuttuu noin lyhyessä ajassa enkä pysty vieläkään, siksi oon nyt vähän varautunut tuon ihastumisen suhteen..
kyllä tuota minun ekaa suhdetta voi jo minun mielestäni kutsua jo ihan suhteeksi, en välttämättä tiedä mitä on rakastuminen, kun en ole kenenkään kanssa vielä ollut hyvin pitkään, mutta en sitten tiedä mikä se kutkuttava tunne oli tuon ekan suhteen lopussa jos ei juuri sitä itseään? ja kyllä tästä suhteesta on jo tarpeeksi aikaa että olen päässyt sen ylitse.. en vie suhdetta heti kättelyssä sille intiimille tasolle, en tämän uudenkaan tuttavuuden kanssa vaan siihenhän yleensä ajaudutaan, enkä tahdo loukata tätä naista harrastamalla seksiä hänen kanssaan ja jättämällä sitten jos ei tunnukaan oikealta.
niin ja mikä on se intiimin määritelmä? se että 1. pidetään kädestä kiinni 2. suudellaan 3. hyväillään toisen intiimejä paikkoja 4. yhdyntää ? kohtaan 1 ja 2 ehdittiin jo ensimmäisillä treffeillä, koska se tuntui kummastakin hyvältä. noihin kohtiin 3 ja 4 en usko että ihan heti keritään, sillä uskon että nainen on neitsyt eikä oo varmaankaan ihan valmis vielä noihin hommiin, enkä tahdo kiirehtiä! tyttö tuntuu kyllä erittäin aloitekykyiseltä, että en sitten tiedä vaikka hän tekisin noihin hommeleihin aloitteenkin jo lähitapaamisilla, mutta olenko sitten itse valmis?
tekstit on varmaan vähän ristiriitaisia, mutta niin mun tuntemuksetkin on jotain haluanko vai enkö halua? se ei varmaan selviä muuten kuin jatkamalla tätä mahdollisen suhteen alkua eteenpäin ja tutkimalla itseään ja kumppania. ei minulla ole sitoutumiskammoa tai mitään tollaisia, tahdon vaan sen oman kullan jonka kanssa tehdä kaikennäköistä kivaa ja jakaa asioita, mutta onko se kumppanini tämä nainen. en usko että teistä sitä kukaan nyt tietää kun en tiedä minäkään ja siitäkään ei ole kyse että tahtoisin seikkailla eri naisten kanssa siihen musta ei yksinkertaisesti oo miestä..