eli mistäs sitä alottais..no olen 20vuotias nuori nainen minulla on kolme vuotias poika joka on maailman ihanin lapsi ja rakastan maailman eniten.
olen lapsen isän kanssa eronnut noin vuosi sitten ja hän on nähnyt marcusta säännöllisesti.olen myös uudessa suhteessa ollut puolivuotta ja olen kihloissa. ongelmat alkoivat lapsen isän mustasukkasuudesta uutta miestäni kohtaan vaikka erosta on niin kauan..(lapsen isä on ollut väkivaltainen minua kohtaan osa syy eroomme mutta
eron jälkeen on ollut hyvä isä tähän asti ) no tilanne kärjistyi muutama viikko sitten kun olimme minun luonani kihlattuni ja lapsen kanssa jolloin ex-mieheni tuli riehumaan parvekkeen alle ja loppujen lopuksi tömistelemään oven taakse ja huutelemaan postiluukusta joka päättyi siihen että
ex-mieheni vietiin putkaan.kihlattuni puolestaan oli ihan paniikissa ja syylisti minua tilanteesta ja lähti keskellä yötä omaan kotiinsa nukkumaan vaikka pyysin ettei lähtisi kun minua pelotti ja oli turvaton olo tapahtuneen jälkeen.olin yksin sen yön ja tilanne tasaantui viikkojen myötä kunnes eilen 10.6 ex-mieheni toi pojan kotiin, kaikki meni siihen asti hyvin kunnes ei löytänyt työavaimiaan ja alkoi syyllistämään minua että olen ne vienyt.Vakuutin etten tiedä missä hänen avaimet on ja tilanne kärjistyi siihen että nosti minut kurkusta ja poskista seinälle ja seinästä niskan varassa lattialle ja kuristi lattialla ja tuntu kuin niskat menisi katki.No tottakai menin paniikkiin ja itkin siinä ja kaikista pahin oli että poikani näki tilanteen ja rupesi itkemään ja tuli halaamaan minua ja sanoin isälleen että älä tee mun äitille noin.no ex-mieheni lähti siitä pois ja soitin parhaalle ystävälleni mitä oli käynyt ja yritti lohduttaa minua ja asuu sen verran kaukana ettei päässyt käymään. no kihlattuni on nyt vältellyt minua ja eilen ei kuulunut koko päivänä mitään ja olen aina ensimäiseksi saanut ottaa yhteyttä häneen..no soitin eilen ja kysyin miksei ole kuulunut mitään ni sanoi vaan että ei ole sustakaan kuulunut..kerroin hänelle tapahtuneesta niin sano että sääli että kävi noin mutta se on mun oma vika että miksen tee asialle jotain niin sanoin hänelle että olen menossa lääkärin kautta poliisille niin ei sanonut mitään...no pyysin häntä että voitko tulla tänne että on tosi pahaolo ja tarviin tukea niin sanoi kylmästi ettei jaksa ja jätti minut pahanoloni kanssa...en enää tiedä mitä pitäisi ajatella...ainostaan tiedän sen että tämän on loputtava ja pienen poikani silmät eivät saa mennä rikki enään vaikka se vaatisikin lapsen isän pois kuvioista.
olen lapsen isän kanssa eronnut noin vuosi sitten ja hän on nähnyt marcusta säännöllisesti.olen myös uudessa suhteessa ollut puolivuotta ja olen kihloissa. ongelmat alkoivat lapsen isän mustasukkasuudesta uutta miestäni kohtaan vaikka erosta on niin kauan..(lapsen isä on ollut väkivaltainen minua kohtaan osa syy eroomme mutta
eron jälkeen on ollut hyvä isä tähän asti ) no tilanne kärjistyi muutama viikko sitten kun olimme minun luonani kihlattuni ja lapsen kanssa jolloin ex-mieheni tuli riehumaan parvekkeen alle ja loppujen lopuksi tömistelemään oven taakse ja huutelemaan postiluukusta joka päättyi siihen että
ex-mieheni vietiin putkaan.kihlattuni puolestaan oli ihan paniikissa ja syylisti minua tilanteesta ja lähti keskellä yötä omaan kotiinsa nukkumaan vaikka pyysin ettei lähtisi kun minua pelotti ja oli turvaton olo tapahtuneen jälkeen.olin yksin sen yön ja tilanne tasaantui viikkojen myötä kunnes eilen 10.6 ex-mieheni toi pojan kotiin, kaikki meni siihen asti hyvin kunnes ei löytänyt työavaimiaan ja alkoi syyllistämään minua että olen ne vienyt.Vakuutin etten tiedä missä hänen avaimet on ja tilanne kärjistyi siihen että nosti minut kurkusta ja poskista seinälle ja seinästä niskan varassa lattialle ja kuristi lattialla ja tuntu kuin niskat menisi katki.No tottakai menin paniikkiin ja itkin siinä ja kaikista pahin oli että poikani näki tilanteen ja rupesi itkemään ja tuli halaamaan minua ja sanoin isälleen että älä tee mun äitille noin.no ex-mieheni lähti siitä pois ja soitin parhaalle ystävälleni mitä oli käynyt ja yritti lohduttaa minua ja asuu sen verran kaukana ettei päässyt käymään. no kihlattuni on nyt vältellyt minua ja eilen ei kuulunut koko päivänä mitään ja olen aina ensimäiseksi saanut ottaa yhteyttä häneen..no soitin eilen ja kysyin miksei ole kuulunut mitään ni sanoi vaan että ei ole sustakaan kuulunut..kerroin hänelle tapahtuneesta niin sano että sääli että kävi noin mutta se on mun oma vika että miksen tee asialle jotain niin sanoin hänelle että olen menossa lääkärin kautta poliisille niin ei sanonut mitään...no pyysin häntä että voitko tulla tänne että on tosi pahaolo ja tarviin tukea niin sanoi kylmästi ettei jaksa ja jätti minut pahanoloni kanssa...en enää tiedä mitä pitäisi ajatella...ainostaan tiedän sen että tämän on loputtava ja pienen poikani silmät eivät saa mennä rikki enään vaikka se vaatisikin lapsen isän pois kuvioista.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tuntuu varmaan tosi pahalta, kun kihlattusi ei ole sinun tukenasi. Luulen että hän pelkää liikaa tai sitten hän on kyllästynyt siihen, että sinä et tee mitään tilanteen korjaamiseksi kuten hän itse sanoi. Sinä olet ainoa, joka voi tehdä tuolle asialle jotain ja ehdottomasti pitää tehdä, ettet joku päivä pääse hengestäsi! Ei se auta jos kihlattusi on sinun kanssasi yhden yön tai päivän ja sikäli ymmärrän hänenkin turhautumistaan. Menitkö lääkärille ja poliisin juttusille? Lähestymiskiellon saanee helposti, jos on merkkejä väkivallasta. Tässä herää myös kysymys, että miten voit antaa pojan isälle, jos tämä on väkivaltainen?
Toivon jaksamista sinulle. Älä jää seuraamaan tilannetta vaan ota yhteyttä viranomaisiin ja puhu sen jälkeen juttu selväksi kihlattusi kanssa, että miksi hän ei voinut olla sinun tukenasi (syyn hän kyllä taisi sanoakin jo). Ei uusi seurustelukaveri varmaan jaksa, jos exä voi koska tahansa tulla mouhoamaan oven taakse ja pääsee vielä sisällekin, kun on tapaamassa lasta.
teettää. Surua ja murhetta kaikille ihmisille, varsinkin lapsille.
Tuota noin... Mitä tekemistä tällä asialla on avoliittojen kanssa? Tuo ihminen on käsittääkseni ollut naimisissa ja eronnut väkivaltaisesta miehestään ja nyt hänen uusi SEURUSTELUKAVERINSA (eivät elä avoliitossa, jos yhtään luit tuota juttua) pelästyi hänen eksäänsä. Sitä paitsi väkivaltainen mies on väkivaltainen oli sitten kyseessä avo- tai avioliitto. Luulisin että avioliitoissa tapahtuu jopa enemmän kauheuksia, koska niistä on vähän hankalampi lähteä kuin avoliitoista.
Sinulla on pakko olla jokin henkilökohtainen pakkomielle, kun olet noin yksisilmäinen. Mistä se kumpuaa, oletko itse epäonnistunut suhteissasi (miehet/naiset eivät ole suostuneet kanssasi alttarille vaikka sitä olisit toivonut) tai elät onnettomassa avioliitossa?
...vaikka huomasin että tuo juttu oli avoeropalstalla;)
häh?
Minusta kuulostaa hurjalta tuo, että olet eronnut vuosi sitten ja kihlautunut puoli vuotta sen jälkeen. Uusi miesystäväsi ei myöskään tunnu olevan täysin vastuuntuntoinen kaveri, kun pystyy jättämään sinut yksin tuossa tilassa. Eron jälkeen kannattaa olla vähän aikaa yksin, että ehtii toipua entisestä suhteesta eikä ottaa uutta miestä, vaikka kuinka tuntuisi yksinäiseltä ja surulliselta. Siinä mielentilassa kuka tahansa ystävällisen tuntuinen mies tuntuu hyvältä, vaikka ei oikeasti olisi sellainen, josta on vastuulliseen parisuhteeseen.