Kertokaa immeiset, miten voin jättää poikaystäväni mahdollisimman kivuttomasti. Kun ei enää oikeen nappaa, mutta kun en haluaisi loukatakkaan, että kuitenkin vois niinku pysyy ystävinä tai ees puheväleissä...
miten suhde päätetään nätisti?
solina
51460
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
;-) No oikeesti voit sanoa että teidän olisi parasta saada etäisyyttä ja kun pääset eroon ilmoitat että elämäntilanne on muuttunut. Ettei roiku turhaan.
Itse tekisin seuraavasti (olen mies):
Järjestäisin "hyvän päivän", mikä pitää sisällään hyvää ruokaa, rauhallisen ympäristön ja riittävästi aikaa (ei kiirettä). Eli menisin tämän ihmisen kanssa johonkin hyvään paikkaan syömään ja juttelisin asiat halki. [tämä ei toimi]
Toinen tapa on keskustella näistä asioista kotona tyyliin: "Oletko sinä tyytyväinen meidän suhteeseen?" ja avata vähän kanavia ja päästää venttiileistä höyryjä pihalle - sivistyneesti, pidättyvästi ja muutenkin teennäisesti. Mikäli käy niin, että astutte teennäisyydestä ulos, niin saattaa käydä niin huonosti, ettei kumpikaan löydä syytä suhteen lopettamiseen (paskamainen juttu). Aitous ja syvällinen vuorovaikutus kahden ihmisen välillä muodostavat pahimman esteen suhteen lopettamiselle, sitä pitää välttää kaikin tavoin (ensimmäinen vaihtoehto voi siksi tulla kysymykseen).
Kolmas tapa on lähettää kaksi tekstiviestiä. Ensimmäisen sisältö: "Hyvää yötä kulta" ja toinen "Anteeksi, sen piti mennä toiselle".
Et näistä valitsemaan.
Defaultti on se, että suhdetta ei voi päättää kivuttomasti. Saattaa onnistua ehkä silloin, kun molemmat ovat jo loitonneet toisistaan, mutta jos on vähänkin tunteita pelissä, rapa lentää varmasti. Ja tässä vaiheessa immeisten moraalinen selkäranka testataan: kuinka monella on kanttia kertoa rehellisesti ja silmäkkäin aikeistaan, ottaa vastaan suunnaton negatiivinen tunneryöppy ja hoitaa ero niin, että vastapuoli tuskastaan huolimatta säilyttää ihmisarvonsa ja uskonsa tulevaisuuteen?
Ei mitenkään. Jos toinen rakastaa vielä täysillä, eikä sillä oo hajuukaa sun mietteistä, se satuttaa tosi pahasti. Mut jätettii niin että yhtäkkiä vaan kaikki oli ohi, mua ei varotettu mitenkään että asiat ois huonosti.. :(
Eikä ystävyyttä voi heti vaatia... Ei sentään..
Mut on jätetty. Aina puhuttiin, että jos toista ei enää kiinnosta niin sanotaan suoraan. Niin se on parasta. Emmä ketään pidä väkisin mun vierelläni. Vaikka rakastaisin kuinka paljon tahansa. Tosiasiassa ihmisluonto näytti miten homma toimii. Eräänä perjantaina naiseni ihastui toiseen mieheen, lauantaina tapasi hänet salaa ja sunnuntaina muutti pois yhteisestä kodistamme ja liitostamme. Noin helppoa se on ku haluaa satuttaa. Mutta kenellä on selkärankaa sanoa toiselle rehellisesti, että "ei tää toimi"? Olis ollut niin paljon helpompi vaihtoehto minulle henkisesti. Mutta nyt mä ajattelen itsekkäästi. Näin exäni jonkun ajan päästä eikä hän ollut uhrannut ajatuksen ajatusta miltä minusta mahtoi tuntua... toi on sitä onnen huumaa, jota ihmiset tavoittelevat? Tulipahan ainakin kunnon viillot sydämeeni, mutta niinhän se on että aika parantaa haavat :) Katson menneisyyteen nauraen, sitä luulee tuntevansa toisen ja kuitenkaan ei tunne lainkaan.
Tsemppiä ja selkärankaa kaikille jättäjille ja jätetyille.