Heippa...
vuosien mittaan on saanut ja saa edelleen lukea kaukosuhteista ja avioliitoista ulkoilaisen kanssa. sitten eron jälkeen kumppani vie lapset mukanaan, etkä sen koommin lapsiasi näe.
toinen vaihtoehto on se, jota omassa tuttavapiirissäkin tuli ilmi, että avioliiton jälkeen (ulk. mies, Yleensä) siis vihkimisen jälkeen alkanut hakata puolisoaan, kun omassa maassaankin on tapana jne....
itse kyllä riittääpi ihan umpi suomalainen mies....en uskaltaisi kyllä ottaa ulkolaista.
Tiedän senkin, että suomalainenkin osaa olla nuija ja väkivaltainen, mutta asia on eri, koska oikeus ja kaikki muut asiat ovat erilaisia kun kaksi suomalaista ottaa yhteen...
vuosien mittaan on saanut ja saa edelleen lukea kaukosuhteista ja avioliitoista ulkoilaisen kanssa. sitten eron jälkeen kumppani vie lapset mukanaan, etkä sen koommin lapsiasi näe.
toinen vaihtoehto on se, jota omassa tuttavapiirissäkin tuli ilmi, että avioliiton jälkeen (ulk. mies, Yleensä) siis vihkimisen jälkeen alkanut hakata puolisoaan, kun omassa maassaankin on tapana jne....
itse kyllä riittääpi ihan umpi suomalainen mies....en uskaltaisi kyllä ottaa ulkolaista.
Tiedän senkin, että suomalainenkin osaa olla nuija ja väkivaltainen, mutta asia on eri, koska oikeus ja kaikki muut asiat ovat erilaisia kun kaksi suomalaista ottaa yhteen...
Vastaukset 9
Vanhimmat
No mikäs saa nuoren neidon pelkäämään kaikkia ulkkiksia? Heh...enpä usko että tuon minun tanskalaisen kanssa mitään tarvitsee pelätä. Hänen mielestään pelasti minut suomalaisilta vaimonhakkaaja miehiltä..;)
en nyt uskaltamiseksi sitä sanoisi. tulee vaan liika luettua lehtiä...eilisessäkin lehdessä oli lapsenryöstö espanjaan...
Eikös Tanskassa hakata naisia ihan yhtä lailla. Tosin molemmat maat kalpenevat sitä mukaa mitä Välimerta lähestytään...
Mutta onhan se niin, että suomalaisilla naisilla on joskus vähän turhankin kova into ulkkismiesten perään. Siinä sitten tulee ehkä tehtyä harkitsemattomia valintoja.
Mieti vähän, mitä kirjoitat. Onko suomalaiset todella ainoa kansa maailmassa, josta löytyy hyviä miehiä...siis 6,6 miljardin ihmisen joukosta 5 miljoonan ihmisen kansa on ainoa, joka kasvattaa noita ihania aviomiehiä...
kolmikymppinen uusperheen äityli, luojan kiitos planeettamme tulevaisuus ei ole näiden aivojen varassa! (anteeksi kun menin henkilökohtaisuuksiin, tyhmyys vain käy vituttamaan)
, että suomalaiset olisivat ainoata valiokansaa suhteessa, vaan sitä, että elisessäkin iltalehdessä oli kun espanjanlainen mies vienyt lapsen espanjaan, eikä äiti saa takasin..sitä lähinnä tarkoitan...
Mitä kauempaa mies tulee, sitä vaikeampaa saada suhde toimimaan. Enkä nyt tarkoita kilometrejä vaan kulttuurien erilaisuutta ja kieliongelmia. Harva suomalainen nainen on niin hyvä englannissakaan, että kommunikointi sujuu ongelmitta. Turkkilaiset miehetkään eivät ole kovin hyviä englannissa keskimäärin, mutta silti ovat suomalaisten naisten suosiossa. Ei tosin sitten mikään ihme, että suurin osa niistä avioliitoista ja suhteista päättyy eroon.
Kaveri oli naimisissa turkkilaisen miehen kanssa, 2 lasta. Mies ei ole tavannut lapsia sen jälkeen vaikka kaveri on sanonut, että isompi lapsi on kysellyt isäänsä.
Ei kannata heittäytyä heti tuomitsevalle kannalle. Minä olen asunut mieheni kotimaassa noin 8 vuotta, hän on asunut Suomessa noin 3 vuotta ennen avioitumistamme. Kumpikin osaa kummankin äidinkieltä, yhteinen kommunikointikielemme on espanja (ei ole espanjalainen). Meillä on yhteinen uskonto, yhteinen vahva kommunikointikieli, ymmärrämme toistemme kulttuureja. Olemme myös olleet naimisissa jo useita vuosia.
Minua ei ole hakattu (ei tässä suhteessa ainakaan, suomalainen expoikaystävä joskus kauan sitten kyllä). Me emme ole eroamassa; miksi eroaisimme, jos suhteemme on loistava? Asumme "ei kummankaan synnyinmaassa" ja olemme sopeutuneet sen kulttuuriin ja kieleen erittäin hyvin. Mieheni ei koskaan tule kotiin "ympäri päissään" eikä viihdy "poikien" kanssa kaljalla yli puolen yön. Hän soittaa minulle päivittäin, jos on työmatkalla. Kantaa ruokaostokset kotiin ja tekee myös ruokaa. Osallistuu kotitöihin siinä missä minäkin.
Kyllä me, aikuiset ihmiset, osaamme päättää elämästämme. Minut työt veivät ulkomaille jo "kakarana" ja takaisin tulen (perheeni kanssa), jos haluamme tulevaisuudessa.