Muistui tuossa mieleeni yks väittely viime viikonlopulta. Sananvaihto oli välillä hyvinkin kiihkeää ja rauhottelijoita ilmaantui paikalle.
Eli kysymys kuuluu näin... Voiko parisuhteessa oleva ihminen kiinnostua toisesta ihmisestä, ilman että se olisi pettämistä, vaikka mitään konkreettista seksuaalisuutta heidän välillään ei olisikaan?
Minulle tämä on päivän selvä asia, mutta mitäs te tuumaatte?
Ja saa rönsyillä :)
Eli kysymys kuuluu näin... Voiko parisuhteessa oleva ihminen kiinnostua toisesta ihmisestä, ilman että se olisi pettämistä, vaikka mitään konkreettista seksuaalisuutta heidän välillään ei olisikaan?
Minulle tämä on päivän selvä asia, mutta mitäs te tuumaatte?
Ja saa rönsyillä :)
Vastaukset 17
Vanhimmat
Minkäs sitä tunteilleen voi, mutta teoilleen voi. Fiksu, varattu ihminen juoksee kiireesti karkuun ihmistä, johon huomaa ihastuneensa. Muuten flirtti muuttuu "puolivahingossa" jo joksikin muuksi, mitä keskiverto sukankuluttaja ei kumppaniltaan suvaitsisi. Itseltäänhän ihmiset suvaitsevat yhtä sun toista.
näköjään siis samalla linjalla. Eihän kukaan todellakaan voi tunteilleen mitään.
Mutta onko se sitten pettämistä, kun on tunteita jotain toistakin kuin omaa kumppania kohtaan?
Ei se mielestäni pettämistä ole, jos se ei johda tekoihin. Tosin onhan se merkki siitä, ettei kaikki välttämättä ole parisuhteessa kunnossa.
siitä kuinka monta prosenttia vuorokauden tunneista se kiinnostuksen kohteen ajatteleminen vie aikaa. Väkisinkin se kuluttaa omaa suhdetta, jos ajatukset on koko ajan toisaalla, eikä sillloin pysty antamaan sille omalle itseään kokonaan.
Eli kyllä se saattaa olla pettämistä ainakin silloin, jos siitä ei voi oman puolison kanssa puhua, eli joutuu salaamaan ajatuksensa toiselta.
asia tuskin helppottuisi sillä, että kertoisi kumppanille, jolloin se varmasti rassaisi hänen mielä. Jos parisuhde on kunnossa, kiinnostus kuitenkin menee todennäköisesti ohi ajan kanssa.
Jos kyse on tosiaan vastentahtoisesta ihastumisesta, jolle ei aio tehdä mitään muuta kuin odottaa sen ohimenemistä, niin olisi helvetin itsekästä kaataa se puolison niskaan helpottaakseen omaatuntoaan.
Koska faktahan se on, että ihastumista ei välttämättä voi estää. Ja kuinka moni meistä oikeasti haluaa kuulla puolison ihastuksista? Minun ukko ainakin pitäkööt omana tietonaan, kiitos!
parisuhteessa vaan nyt pystyy kauan pitämään salassa mitään, ainakaan loputtomiin. Se vaikuttaa käytökseen ja sokeinkin kumppani huomaa varmaan lopulta, ettei kaikki nyt ole ihan ok. Siis jos ihastus kestää ja kestää, kuukausia tai vuosia.
No jos kysymys on jostain ikuisuusihastuksesta niin silloin kyse ei ole vain ihastuksesta. Silloin kyllä pitää tehdä asialle jotain, silloin jokin on pielessä tämän ihastuvan osapuolen mielessä tai suhteessa.
Mutta jos nyt puhutaan ohimenevistä, tahattomista ihastuksista, joita kaikissa pitkissä suhteissa on. Minä olen ihastunut kerran, eikä mielessä vilahtanutkaan loukata miestäni kertomalla siitä. Ohi meni, ja oli turhaa.
niitä tulee, paitsi ei kaikille. Toiset ei vaan ihastu niin helpolla. Esim. itse olen sellainen. Kun taas jos mietin esim. entistä suhdettani, niin mieheni taas ihastui usein. Mutta sen kyllä aina huomasi. Vaikeaa sellaista on salata toiselta.
että kyseinen mies ei ollut valmis sitoutumaan muutenkaan, jos usein ihastui muihin ja antoi sen näkyäkin?
nyt hirveesti ole jaksanut analysoida asiaa.
Pidemmässä parisuhteessa on enemmän sääntö kuin poikkeus, että molemmat jossain vaiheessa kiinnittävät tarpeettoman paljon huomiota johonkuhun suhteen ulkopuoliseen henkilöön, usein vasten tahtoaan. Ihastuminen ei ole tahdonalainen ilmiö, eikä missään nimessä pettämistä. Mutta kuten tuossa jo sanottiin, että fiksu varattu hankkiutuu riittävän kauas tästä ihastumisen kohteesta.
Ei parisuhde tee ihmistä immuuniksi muille mielenkiintoisille ihmisille.
"Voiko parisuhteessa oleva ihminen kiinnostua toisesta ihmisestä, ilman että se olisi pettämistä, vaikka mitään konkreettista seksuaalisuutta heidän välillään ei olisikaan?"
Voi toki. Voi myös kiinnostua toisesta ihmisestä, ilman että se olisi pettämistä vaikka konkreettista seksuaalisuutta heidän välillään olisikin. Voi myös toki kiinnostua ja pettää tai voi olla kiinnostumatta ja silti pettää tai olla kiinnostumatta millään tasolla, ehkä. Kaikki riippuu oman itsen lisäksi, millaisen ihmisen kanssa on parisuhteessa ja millaiseen ihmiseen sattuu törmäämään.
osuit mielestäni naulan kantaan viimeisellä lauseellasi
"kaikki riippuu oman itsen lisäksi, millaisen ihmisen kanssa on parisuhteessa ja millaiseen ihmiseen sattuu törmäämään".
Parisuhde kun voi vuosien vieriessä muuttua pelkäksi samassa osoitteessa asumiseksi, eikä toiseen ihmiseen ihastuminen silloin ole mikään ihme. Eikä mielestäni edes paheksuttava asia. Päinvastoin.
Koskiko viimeinen lauseesi vain itseäsi vai myöskin mahdollista kumppaniasi?
Vuosia sitten mieheni totesi minulle, ettei ole enää vuosiin tuntenut mitään minua kohtaan.
Tälläkin hetkellä olen ihastunut erääseen mieheen. Ja nautin tunteesta täysin siemauksin!
Mutta se olisi itsensä pettämistä, jos ei myönnä sitä itselleen.
Itsekkin kerran ihastunut ohi menevästi vaikka seurustelinkin.