Onko teitä muita tämän asian kanssa painijoita?
Yhdessä olemme olleet jo melkein parikymmentä vuotta ja suhde on omasta mielestäni sisarellinen. Hyvin nuorena olemme aloittaneet seurustelun, tiesinkö edes silloin mitä rakkaus on. Taisi olla hullaantumista ja sitämyöten kasvua yhteen.
Olemma aina kulkeneet omissa harrastuksissamme, tekemättä yhdessä oikeastaan mitään. Olen omaehtoisesti hoitanut taloutemme siitä sen ennpää raivareita saamatta.
Nyt tuntuu että olen tullut tien päähän ja suhteemme ahdistaa. Mutta mitä tehdä? Mieheni vannoo rakkauttaan vaikka seksi ei minulle maistu. Mitenkä voin loukata ihmistä joka ei ole tehnyt mitään pahaa, on vain kasvanut pois elämästäni?
Yhdessä olemme olleet jo melkein parikymmentä vuotta ja suhde on omasta mielestäni sisarellinen. Hyvin nuorena olemme aloittaneet seurustelun, tiesinkö edes silloin mitä rakkaus on. Taisi olla hullaantumista ja sitämyöten kasvua yhteen.
Olemma aina kulkeneet omissa harrastuksissamme, tekemättä yhdessä oikeastaan mitään. Olen omaehtoisesti hoitanut taloutemme siitä sen ennpää raivareita saamatta.
Nyt tuntuu että olen tullut tien päähän ja suhteemme ahdistaa. Mutta mitä tehdä? Mieheni vannoo rakkauttaan vaikka seksi ei minulle maistu. Mitenkä voin loukata ihmistä joka ei ole tehnyt mitään pahaa, on vain kasvanut pois elämästäni?
Vastaukset 6
Vanhimmat
tuttu tlanne ja tunnelmat muutaman vuoden takaa..ero tuli hyvästä miehestä..sen jälkeen löytynyt muiden kanssa muutakin kuin sisarellisuutta. silti en suosittele ilman terapiaa..vaihtamalla saa vaan muita ongelmia..eli terapiaan miettimään mistä kyse..
Kirjotit minun tarinan. Perheeseeni kuuluu miehen ja minun lisäksi 2 lasta, tekee vain vaikiammaksi. Minulla on tuttavia joilla samankaltaisia ongelmia, ratkaisua ei ole löytäny.
miehesi miehenä, joka hän on tänään. Suhtaudu hänellä samalla mielenkiinnolla, kuin kehen tahansa uuteen kohteeseen. Saatat huomata, että mies, jonka kanssa jaat arkesi, onkin ihan tutustumisen arvoinen tyyppi.
On turhaa lähteä merta edemmäs kalaan. Mitä luulet löytäväsi vapailta markkinoilta? Hiljakkoin ne markkinat tutkineena voin todeta, ettei siellä mitään mielenkiintoista ole.
kel sin markkinoilles kiirus on. ettekö osaa ilman miestä elää?
kun et kenellekään kelvannut. ehkäpä tuo aloittaja onkin parempaa laatua. ei (vielä) kärttyinen katkera hapan umpikuiva ämmä.
suosittelen eroamaan, opettelemaan elämään yksin ja nauttimaan siitä, ja sen jälkeen antaa mukaville miehille mahdollisuus.
ongelmasi on?
Mieheni kuoli neljä vuotta sitten.
Hänen jälkeensä olin pitkään yksin.
Kun vihdoin uskalsin jälleen ihmisten ilmoille, ymmärsin, kuinka vähän keski-ikää lähestyvillä jo eronneilla on annettavanaan. Valtaosa heistä olivat toisella kierroksella vain toistamassa virheitään. Monella myös paha alkoholiongelma.
Silloin tajusin, etten ollut koskaan parisuhteessa ollessani osannut arvostaa miestäni, niin paljon, kuin hän olisi ansainnut. Arvostin kyllä, mutta vasta kun näin tarjonnan ja vertasin siihen, mitä olin menettänyt, tajusin, että enemmänkin olisin voinut.
Liittomme oli hyvin "sisarellinen" ja nyt kun sen olen menettänyt, maksaisin mitä tahansa saadakseni sen takaisin.
Ja kyllä minä olisin kelvannut. Lapsettomana naisena olin itseasiassa kovinkin haluttu. Mutta minä en huolinut sitä, mitä oli tarjolla.
Viestilläni halusin saada ap:n miettimään, mihin on liittoaan vaihtamassa. Sillä moni ei mieti ennen eroaan "tylsästä liitosta", mitä on saamassa tilalle.
Oliko sinun mielestäni viestissäni jotain vikaa, kun noin ilkeästi minulle kommentoit?