Hei!
Haluisin jakaa teidän kanssa tämä pienen
kertomuksen, ehkä tästä on (toivottavasti on)
jollekulle hyötyäkin.
Itse painoin noin reilu vuosi sitten 60 kg olen
158 cm pitkä. Nyt painan 48 kg kiloa eikä loppua
laskulle näy.
Olen näet, tässä sairaan vääristyneessä
maailmassa, sairastunut bulimiaan. Tekisin mitä
vain jos pystyisin mennä ajassa taaksepäin ja
olla niinkuin ennen.
Nykyään ei päiväkään, jolloin en kävisi vaa`alla
ja päiväkään jolloin en miettisi mitä suuhun voi
pistää..ja vaikka kuinka yrittäisin syödä
terveellisesti, jossain vaiheessa kuitenkin tulee
huono omatunto ja vessanpönttö kutsuu taas. Ja
auta armias jos vaaka näyttää kilonkin liikaa, se
on melkein mun elämäni loppu..
En väitä ettenkö olisi ylpeä siitä että
lanteiltani on karissut 12 kg ja vaatekokoni on
pienentynyt koosta 38 kokoon 32, mutta jos olisin
aikoinani tiennyt millaiseen helvettiin olen
itseni tunkemassa, en olisi siihen ryhtynyt!
Pahinta vielä etten osaa lopettaa tätä! Ja taas
toisaalta en edes tiedä halunko..
Siis rakkaat kanssa sisaret, älkää ihmeessä
päästäkö laihdutusta käsistänne. Olkaa
tyytyväisiä itseenne sellaisena kuin olette!!
Itse voin ainakin rehellisesti sanoa, että olin
todellakin onnellisempi kilojeni kanssa..
Siis miettikää onko laihduttaminen todellakin sen
arvoista, mitä te luulette sen olevan..
Laihdutatteko vain, että olisitte toisten
silmissä hyvännäköisiä ja hoikkia, vai itsenne
takia?
Kaikesta huolimatta mukavaa kevättä kaikille!
Haluisin jakaa teidän kanssa tämä pienen
kertomuksen, ehkä tästä on (toivottavasti on)
jollekulle hyötyäkin.
Itse painoin noin reilu vuosi sitten 60 kg olen
158 cm pitkä. Nyt painan 48 kg kiloa eikä loppua
laskulle näy.
Olen näet, tässä sairaan vääristyneessä
maailmassa, sairastunut bulimiaan. Tekisin mitä
vain jos pystyisin mennä ajassa taaksepäin ja
olla niinkuin ennen.
Nykyään ei päiväkään, jolloin en kävisi vaa`alla
ja päiväkään jolloin en miettisi mitä suuhun voi
pistää..ja vaikka kuinka yrittäisin syödä
terveellisesti, jossain vaiheessa kuitenkin tulee
huono omatunto ja vessanpönttö kutsuu taas. Ja
auta armias jos vaaka näyttää kilonkin liikaa, se
on melkein mun elämäni loppu..
En väitä ettenkö olisi ylpeä siitä että
lanteiltani on karissut 12 kg ja vaatekokoni on
pienentynyt koosta 38 kokoon 32, mutta jos olisin
aikoinani tiennyt millaiseen helvettiin olen
itseni tunkemassa, en olisi siihen ryhtynyt!
Pahinta vielä etten osaa lopettaa tätä! Ja taas
toisaalta en edes tiedä halunko..
Siis rakkaat kanssa sisaret, älkää ihmeessä
päästäkö laihdutusta käsistänne. Olkaa
tyytyväisiä itseenne sellaisena kuin olette!!
Itse voin ainakin rehellisesti sanoa, että olin
todellakin onnellisempi kilojeni kanssa..
Siis miettikää onko laihduttaminen todellakin sen
arvoista, mitä te luulette sen olevan..
Laihdutatteko vain, että olisitte toisten
silmissä hyvännäköisiä ja hoikkia, vai itsenne
takia?
Kaikesta huolimatta mukavaa kevättä kaikille!
Vastaukset 1
Vanhimmat
tuo, että laihduttaako itsensä vai muiden takia?
Siinäpä kysymys jota jokaisen kannattaa miettiä,
joka aikoo laihduttaa tai jo laihduttaa.
Kannattaa siis järkeistää syyt, miksi haluaa
laihtua ja mitä hyötyä siitä itselle sitten on.
Sinulle Jemina toivoisin, että hakeutuisit
hoitoon. Sillä jos kerran olet pystynyt
laihduttamaankin, niin silloin sinusta löytyy
myös tarvittavaa potkua muuttamaan suhtautumisesi
ruokaan ja itseesi. Tie parantumiseen ei liene
helppo, mutta varmasti kannattaa.
Parempaa kevättä myös sinulle!