Mulla on työkaveri, vanhempi herrasmies, joka on kovasti tykästynyt hienon amerikkalaisen yliopiston solmioonsa. Sellaiseen, jonka saa vain kun on suorittanut tutkinnon siellä. Hän käyttää sitä aina, kun on talon ulkopuolisia vieraita tai juhlat, semma tms väkeä paikalla. Kertoo mielellään solmion alkuperän, kun joku vain älyää kysyä.
Kuinkas yleistä mahtaa olla jonkun ylpeilynaiheen esittely, kun sopivaa yleisöä osuu kohdalle? Ei tarvi olla parantumaton narsisti á la Timo T.A. Mikkonen, joka varmaan teettää paitansa vasen hiha 5 cm lyhyempänä, että Rolex näkyy. Jotain tavallista. Auto, lemmikki, käsväsky, patti (hauis), koru, etuveitikka...
Pelinavauksena en tunnusta itse mitään, ainakaan vielä :P
Kuinkas yleistä mahtaa olla jonkun ylpeilynaiheen esittely, kun sopivaa yleisöä osuu kohdalle? Ei tarvi olla parantumaton narsisti á la Timo T.A. Mikkonen, joka varmaan teettää paitansa vasen hiha 5 cm lyhyempänä, että Rolex näkyy. Jotain tavallista. Auto, lemmikki, käsväsky, patti (hauis), koru, etuveitikka...
Pelinavauksena en tunnusta itse mitään, ainakaan vielä :P
Vastaukset 13
Vanhimmat
Ja naapurit kualaa kateellisina
Jostain ihme syystä ihmiset sanoo usein et se on paljo fiksumpi kuin mä. Kai sitä sit on kiva esitelläki.
vaikka ei se nyt tuohon solmioon verrattava olekaan.
Kun otin niskakorun, niin leikkautin tukkani niin lyhyeksi, että koru näkyy kunnolla. Nykyjään on taas pidempi tukka, ja koska tykkään olla tukka auki, on minulla ainainen dilemma... ja päädynkin mm. ravintolassa nostamaan tukan hetkeksi ylös jne. En edes tehnyt tätä tietoisesti, vaan tajusin, kun ystäväni sanoi siitä.
Saparoista pidän, mutta työn takia en voi niitäkään päivittäin käyttää.
Vaatteiden suhteen sen sijaan: pidän tietyistä (kalliista) merkkivaatteista, mutta en merkin, vaan sopivuuden takia, MUTTA en halua merkin näkyvän, koska en ole sillälailla snobi. Joistakin farkuista saatan leikata merkit pois tai peitän ne vyöllä, ja suosin myös sellaisia vaatekappaleita, jotka eivät isona huuda Calvin Kleinia tai Armania.
Sen verran pinnallinen olen, että silmälaseja pidän vain töissä, vaikka niitä ehkä tarvitsisin muutenkin (mm. ratissa?), ja vaikka lähtisin vain vessaan tai kahvia hakemaan niin otan lasit pois. Aina ja poikkeuksetta. Ja mieluummin jätän lehden jossain kahvilassa joskus lukematta kuin että laittaisin rillit - joskin erittäin hienot - nenälleni.
Ne sun dioptrit on? Ratissa on aika paha, jos on enempi miinusta.
Aika henkilökohtainen juttu varmaan minkä haluaa näkyvän ja minkä ei. Joku "onnenamuletti" on ihan itseä varten eikä sen tarvi näkyä, mutta koru, kello tai solmio on viestinvälittäjä. Kysymys kuuluukin, että onko viesti vastaanottajalle lähettäjänsä haluama. Lipsahtaa helposti turhamaisuuden puolelle, ihmisten silmissä.
plussaa ja hajataittoa, tosin vasen ja oikea sen verran erilaiset, että se on se suurin ongelma ja syvyysnäkö olematon. Ajokorttia varten hankittavassa testissä ilmeisen dementoitunut höpsö lääkäri kysyi, että haluanko että laitetaan lasit (jotka kuulemma pitäisi laittaa näillä arvoilla) todistukseen. Arvaa vaan mitä vastasin...
Kyllä mä monissa asioissa olen turhamainen, mutta omalla kohdallani sanoisin, että koska en käytä mitään muita koruja paitsi näitä läväreitä, enkä siis kelloakaan, niin totta hemmetissä haluan niiden harvojen edes joskus näkyvän, vai miksi muuten kukaan mitään koruja pitäisikään?
Onnenamuletista puheenollen, mulla on itse asiassa yksi kaulakoru, jota ilman en lähde mihinkään: medaljonki, jossa on veljeni kuva. Mutta siinä on _tarkoituksella_ niin pitkä ketju, että jää paidan alle.
Jos jostain tulisi ukaasi, että saa olla vain yksi killutin per nuppi, sulla olisi se veljen kuvalla varustettu, koska se epäilemättä merkitsee enemmän kuin muut yhteensä? Turhamaisempi siis väistyy aitouden tieltä, jos vakavalla naamalla ruvetaan puhumaan.
Dementoituneet ja ylihelläsydämiset lääkärit ovat kysyttyjä ajortin hommaajien/uusijoiden keskuudessa. Ei hyvä kansanterveydellisesti...
ei ole varaa ostella mitään arvokasta, joten olen joutunut tyytymään vain tekemisieni kehuskeluun. Tosin sekin hävettää.
Ja erittäin ekologinen tapa: itsensä ja omien tekemisten kehuskelu. Ei siis mitään krääsää tms. erikseen, vaan sitä mitä muutenkin tekisi/tuottaisi. Filosofit esimerkiksi voivat päästellä parastaan koska ja missä vain ilman mitään näkyviä trofeita.
Tämä on siitä kiva ettei tarvitse erikeen esitellä. Näkyy ihan itsestään.
Lapsensa valokuvaahan monet mielellään esittelevät, myös minä.
Aikanaan voi jatkaa esittelemällä lapsenlapsien kuvia :D
Harvardin kampusalueen kauppojen lisäksi voit tilata virallisia Harvard-lisensoituja tuotteita myös kätevästi suoraan netistä.
http://www.harvardapparelonline.com/
Eri asia sitten on, viitsiikö sellaisia käyttää, jos ei ole siellä opiskellut.
leijua millään. Mä olen sellasta jalat maassa -tyyppiä.