miehessä aina vika?

Onko hän sanonut että sinussa on vika? Ei tuo minusta siltä vaikuta että jommassa kummassa pitäisi vikaa olla, vaan siitä, että tyttöystäväsi on saanut jonkin asteen "vapauden kaipuu"- pistoksen. Siihen ei syyllisiä ole.

Kirjoitit että olet nauttinut kahdesta viime vuodesta, paitsi kahdesta viime viikosta, mutta halusit taukoa kuitenkin jossakin vaiheessa. Miksi?

Ei ole oikein sinua kohtaan, että kun toinen haluaa "luvan kanssa" pitää hauskaa, sinulla ei ole siihen nokan koputtamista.

Oletteko suunnitelleet palaatteko koskaan takaisin? Se, että tyttöystäväsi ei suostu edes suutelemaan sinua, kertoo kyllä jo jotakin, Ettei olisi uutta kierroksessa, tai vaikka ei olisi niin tunteet sinua kohtaan ovat kyllä kovasti muuttuneet.

Mistä te riitelette? Onko riidat pahojakin?

Ei vikoja pidä ettiä ihmisistä, vaan asioista ja tilanteista. Kuvauksesi perusteella tyttöystäväsi tunteet ovat laimentuneet. Ehkä hän ei enää tunne samoin sinua kohtaan kuin ennen. Toivottavasti teitte jotkut säännöt tauollenne, muuten voi käydä ikävästi. Eli siis jompi kumpi voi vaikka pettää. Tai sitä ei katsota pettämiseksi, jos sitä ei ole kielletty.

Ymmärrän tilanteesi, sillä olen itse samassa jamassa poikaystäväni kanssa. En ole heppua nähnyt pariin kuukauteen. Puhelimessa on puhuttu paljon. Minä en tiedä missä mennään ja erota olen yrittänyt. Mutta sitten kumpikaan ei siihen pysty, liikaa tunteita (ainakin minulla). Sillä on kamalasti kaikkea ohjelmaa ja festaria tiedossa. Minä suunnittelin meille yhteistä lomaa, mutta ei toteudu sekään. Pitää etsiä itse viihdykkeet ja omat ystävät. Ja jos ei pian luokseni tule ja asioita selvitä, ne jää näin ja minä en enää odota.

Neuvoisin keskustelemaan tyttöystäväsi kanssa ja selvittämään, mistä kiikastaa ja onko tulevaisuutta vai ei. Sillä se selviää. Ja rakkaudentuskakaan ei ole ikuista.

Mulla taas on aina ollut niin että mies on pettänyt ja jättänyt ja valehdellut, juossut baarissa kavereiden kanssa ja käyttänyt hyväkseen.

Toivon että nykyiseni on erilainen. Luottamus mennyt miehiin ihan kympillä.

Jos on niin, että muijasi tunteet on haalistuneet, et voi pakottaa häntä olemaan kanssasi. EI VÄKISIN VOI RAKASTAA.
Joskus tunteet vaan haalenee ja katoaa. Sinuna antaisin hänen olla nyt rauhassa. Liiallinen roikkuminen ja rääkyminen hänen peräänsä vaan pahentaa asioita entisestään ja saa ahdistumaan. Pätee sekä miehiin että naisiin.
Vaikuttaa siltä, että tyttö kaipaa vapautta.
Oma mielipiteeni on, että väkisin on turha roikkua kenessäkään.
Kun eksäni jätti, luulin etten enää koskaan saa ketään. Aikani rääyin hänen peräänsä, ja paria kuukautta myöhemmin treffailen maailman ihaninta miestä, ja eksää en enää huolisi vaikka polvillaan rukoilisi.
Meressä on paljon kaloja. Ei muuta kuin uutta matoa koukkuun!

Ei vika aina ole miessä miehissä, itselläni loppui paljon pidempi suhde kuin teillä ja syyksi sain vain että hän haluaa olla yksin.

Eihän se reilulta tunnu vuosien jälkeen, pahempaa on se että kun sitä ei osannut itse vain odottaa.
Paras on jos pystyy puhumaan jonkun kanssa, selvittämään päänsä ja tälläi.

Sinun tapauksessasi cresco, luulisi että hän näyttää vähän edes murtuneelta, muuten suhteen tilanne alkaa näyttää vähän heikolta. Sitä olen itse myös miettiny, että mitä nykyään pitää tehdä että saa neitokaiset pysymään onnellisena, mikään ei riitä vaikka kaikkesi teet.

Älä ala vihaamaan ketään, se ei auta mitään. Itselläni myös kesä täysin auki. Eiköhän sitä jotain keksi, kunhan elossa vain saa itsensä pidettyä.

ei ole "naiset", vaan yksi tietty nainen. Ymmärräthän sen?

Joskus tosiasiat on vain pakko kohdata, et voi pakottaa häntä rakastamaan itseäsi, et millään konstilla. Uhkailemalla ja kiristämällä voit saad hänet teeskentelemään rakkautta ja hajoamaan entistä pahemmin. Sanot "rakastaa", entä kunnioitus? Uskotko että hän pystyy itse päättämäänä mitä tuntee, miksi voisit jotenkin muuttaa sen? Hän on erillinen ihmisenä, oma persoona joka elää omaa elämäänsä, lukeudut sinä siihen tai et. Toivotko sinä hänen onnellisuuttaan vai omaasi? (luonnollista tottakai on toivoa omaa ensin :D eikä huono asia ollenkaan, mutta oma onni jonkun kustannuksella jota sanot rakastavasi... ei toimi)

Tosiasiat on todellakin kohdattava. Hyvä uutinen on se että se menee ohi. Et tunne itseäsi näin epätoivoiseksi enää muutaman viikon, kukkauden, vuoden kuluttua. Joillakin se kestää pidempään kuin toisilla, jotkut toipuvat nopeammin. Nyt ei auta kuin ottaa selvää kumpaa lajia sinä olet.

Sanonta "elämä jatkuu" ei ole tuulesta temmattu. Jokainen vähänkin elämää nähnyt on sen henkilökohtaisesti kokenut. Hetkelliset tunteet tekevät kipeää, mutteivät kestä ikuisesti.

***

"Miehen vika"... Naiset ovat parempia psykologisessa sodankäynnissä valitettavasti. Ongelmatilanteissahan lähes poikkeusetta käy näin. Ja ikävintä siinä on että mitä enemmän hyväksyt asioita omaksi viaksi, lakkaat olemasta se mies jota nainen loppujenlopuksi haluaa.

Tervettä järkeä saa tietenkin käyttää, mutta mitä enemmän ja useammin annat periksi, sitä todennäköisemmin "kasvatte erilleen".

Et kertonut mistä varsinainen riita johtui, mutta jos naisesi haluaa taukoa, niin todella paha juttu tai (ja) kyseessä on toinen mies joka voi olla pelkkä ajatus päässä tai jotain ehti jo tapahtua

Jos halaut yleisi "elämänviisauksia" kummempaa, niin kerro toki lisää...

Puhuit paljon rakkaudestasi, käsrimyksestäsi ja nostit itse "toisen miehen" tekstiisi...

Sanoiko hän että "pitää sinusta valtavasti, mutta ei enää tunne sinua kohtaan niin kuin ennen"

Onko nainen 23v?

Ok oletin ja yleistin aika runsaasti, mutta tällaista tekstiä löytyy toistuvin väliajoin noilta surummisilta palstoilta... Toivottavasti olen väärässä.

myönnä vaa naisellesi, että vika on sussa...jos se sillä ratkeaa..

vikahan AINA on meissä...faktoista riippumatta..
tai sitä mieltä naiset tuntuvat olevan..

ja loppupeleissä onko sillä hevonvitun vertaa merkitytstä kuka on oikeassa ja kuka väärässä?!

haluatko olla onnellinen vai oikeassa? ;)

kumpaakin et naisen kanssa saa samaan aikaan..

Kerron oman tarinan, en tarkoita että teillä olisi mennyt asiat näin tai että sinä olisit samanlainen kuin oma exäni.

Minä olen "jättänyt" elämäni aikana muutaman miehen. Mun mielestä vika ei ollut kummankaan. Vika on ollut parisuhteen kemiassa, ei vaan toimi ja on helpompi olla yksin. Minä en tajua, miksei jotkut miehet tajua tätä, eikö teilläkin ole helpompaa, kun ei tarvii enää koko ajan riidellä ja saa olla rauhassa yksin?

Esimerkiksi viimeisen suhteeni aikana romahdin täysin, olin onneton, itsetuhoinen ja masentunut. Ei siinä ollut enää mitään järkeä, ei hyvä parisuhde saa aikaan niin huonoa oloa. Jos toinen tai molemmat ovat onnellisempia yksin, ei suhteessa ole enää järkeä. Silloin pitää vain osata päästää irti.

Mun mielestä tämä oma exäni oli itsekäs, se vain vaati mua jatkamaan, vaikka tiesi, miten onneton olin suhteessamme. Ilmeisesti hän sitten kuitenkin sai siitä jotain enemmän kuin minä, kun halusi vain väkisin jatkaa. Alussa hän oli ymmärtäväinen, mutta myöhemmin aloitti hirveän painostuksen ja uhkailun. Uhkaili siis tekevänsä itselleen jotain ja sitten minulle. Ja vetosi siihen, että hän rakastaa minua, eikö se riitä minulle?? Viimeistään se avasi silmäni lopullisesti, tajusin etten halua olla noin painostavan tyypin kanssa missään tekemisissä, aloin pelätä häntä tosissani. Minusta se ei ole mitään rakkautta, jos ei halua toiselle parasta. Tässä tapauksessa se paras oli ero ja yksinolo.

Olen vain yhden exäni kanssa ystävä nykyään, kahta välttelen ja pelkään. Tämä yksi tajusi, että molemmat ovat onnellisempia yksin ja jatkoi täysillä omaa elämäänsä. Hänkin oli sitä mieltä, että ansaitsi parempaa kuin mitä meillä oli. Ei hän silti syytellyt minua mistään, enkä minä häntä, kumpikin tajusi, ettemme vaan sopineet yhteen. Minusta on kiva nähdä, että hän on onnellinen ja hänellä on uusi hänelle parempi tyttöystävä. Rakastan tätä miestä edelleen ja haluan hänelle vain kaikkea hyvää.

Nämä kaksi, jotka minua ovat eron jälkeen painostaneet ja uhkailleet...tuntuu, etten edes tunne heitä, he muuttuivat täysin eron jälkeen. Minusta he eivät ole koskaan edes rakastaneet, ovat vain halunneet omistaa. Rakkaus haluaa toiselle hyvää ja päästää tarvittaessa vapaaksi, jos se on se mitä toinen tarvitsee.

Mieti nyt, rakastatko häntä aidosti, jos haluat kahlita hänet? Intohimo ei ole rakkautta ja mustasukkaisuus on merkki omistushalusta, ei rakkaudesta. Etkö sinäkin mielestäsi ansaitse parempaa?

Toivon, että piristyt, kesä on täynnä kaikkea kivaa, mitä voi tehdä ihan yksinkin. Eikä ole häpeä hakea apua, jos tuntuu liian raskaalta. Olen minäkin joutunut käymään terapiassa tämän eron takia, ei se ole meille naisillekaan niin helppoa miltä se näyttää. Tottakai se sinun tyttöystäväsikin haluaa näyttää onnelliselta ja iloiselta sinut nähdessään, koska hän toivoo sinun ymmärtävän että hän on onnellisempi yksin. Hän ei halua roikuttaa sinua turhaan, vaan toivoo varmasti sinun jatkavan elämääsi, onnellisena.

Uskon, että sinullekin yksinolo olisi lopulta hyvä asia, kunhan vain pääset asian yli. Sinä ansaitset onnen yhtälailla kuin tyttöystäväsi, mutta se onni on jokaisen luotava itse itselleen. Tsemiä ja aurinkoa elämääsi!

Ja sori kun vuodatin tähän pitkästi oman tarinani, ei sitä voi teidän juttuun verrata, mutta oli pakko munkin avautua kun omasta erostakin on niin vähän aikaa ja nämä asiat painavat tosissaan mieltä. Kirjoitin ne asiat nyt vain sattumoisin tähän, kun aihe oli vähän samanlainen.

Luin kirjoittamasi tekstin ja tuntuu, että pitää puhua myös tyttöystäväsi puolesta.

Minä olen ollut suhteessa vasta alle vuoden verran, mutta suhteen aikana on tapahtunut asioita, joita en ole pystynyt hyväksymään keskusteluista huolimatta. Olemme poikaystäväni kanssa kuin eri planeetoilta. Emme pysty keskustelemaan, koska minä en yksinkertaisesti uskalla sanoa ajatuksiani ääneen ja voin pahoin. Aina kun keskustelemme tuntuu ettei tunteita enää ole ja haluan vain eroon koko tilanteesta. Lopulta päätin etten halua olla tässä suhtessa ja lopetin sen.

Olimme puhuneet erosta aiemminkin ja eronneetkin, mutta nyt otan todellisen pesäeron. Syynä on mahdollisesti se etten minä osannut olla tässä suhteessa. Halusin liikaa omia asioita ja toinen olisi halunnut vain olla kanssani. En enää pystynyt tuntemaan enkä näkemään rakkautta, koska näin vaan itseni tuhoutumassa suhteessa, johon en ollut valmistautunut riittävästi. En tajunnut, mitä suhde vaatiin ja kuinka paljon se vie voimia sekä pois omista suunnitelmista. Petyin enkä pystynt enään käsittelemään pettymystäni kuin pakenemalla.

Niuhottaminen ja mököttäminen syö miestä, mutta myös naista! Olen rikki kaikesta tästä ja pahinta on, että tunnen häntä kohtaan liikaa mutten tarpeeksi, jotta pystyisin ponnostelemaan asioiden edestä. Luovutan, koska tiedän tulevan paremman ajan, jolloin kykenen olemaan ja elämään toista varten. Ehkäpä sinun pitäisi irroittaa hänestä asjoissa, jotta hänkin pääsisi sinusta. Toisinaan parasta, mitä toiselle voi tehdä on antaa toisen mennä eri suuntaan!