Mitä ihmettä niille tekisi????
Itselläni on titaanisormukset joten niitä ei voi sulattaa vaikka uudeksi koruksi.
Lapsia meillä ei ollut, onneksi, joten niillekään en niitä voi jättää. Ihan roskiinkaan en niitä viitsisi laittaa, kun niissä on nimet ym.
Itselläni on titaanisormukset joten niitä ei voi sulattaa vaikka uudeksi koruksi.
Lapsia meillä ei ollut, onneksi, joten niillekään en niitä voi jättää. Ihan roskiinkaan en niitä viitsisi laittaa, kun niissä on nimet ym.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Miksei roskiin? Miten ne nimet sen estää...?
Joko säilytät jossain muistojen laatikossa, tai sitten jos haluat päästä eroon niin roskiin vaan.
Se tykkää keräillä niitä.
Kohta saa teetettyä niistä kaulakorun.
MInä itse henkilökohtaisesti nakkasin ne kylmästi roskiin... siellä niillä on hyvä olla;)
Minä ainakaan haluaisi nitään koruja entisistä sormuksista...
Heitä sormuksesi mereen tai järveen. Ne uppoavat sinne pohjaliejuun eikä niitä kukaan sieltä nouki niinkuin jostain roskiksesta.
teippasin sormukset kiinni avioeropäätökseen ja paperin sormuksineen mapitin kauniisti muiden papereiden joukkoon.
Samoja juttuja tässä mietitään - asia ei kyllä ole mitenkään tunnepitoinen.
Roskiin laittaminen on vähän tyylityöntä. "Muistojen laatikko" voi olla hyvä, ehkä paras näistä ehdotetuista on teippaaminen sen eropäätöksen kylkeen. Jos sormus on kallis, niin kai sen myyminenkin voi olla järkevää.
Muutama vuosi sitten luin eräästä tavasta, joka on mielestäni aivan ylivoimainen.
Sormuksen hautajaiset.
Kutsutaan omia ystäviä koolle. Tilaisuuden teemana on sormuksen hautaaminen ja uuden vaiheen aloitus. Syödään, vietetään iltaa ja ehkä saunotaan tai tehdään jotain muuta kivaa yhdessä. Jossain vaiheessa mennään porukalla hautaamaan sormus. Hautapaikkaa ei merkitä mitenkään, ja mielellään ei omalle pihalle, eikä sellaiseen paikkaan, josta sen joku kaivaa ylös. Joku metsä, tienvarsi, järvi, meri yms. Tärkeintä on, että sormus hylätään sinne lopullisesti. Samalla hylkääminen on tehty ystävien kanssa.
kuulostaa kivalta. Juhlitaanhan sitä turhempiakin juttuja.
no on.. ymmärtääkseni ero on yksi niistä asioista, joiden kanssa ihminen on yksinään,eikä kukaan kai ole porukalla naimisissa kenenkään kanssa. Melkoista tekopirteetä showta, mielestäni, tällaiset hautajaiset. Jos nyt vaikka yksin itse kävisi sormuksen jonnekin kuoppaamassa/ hylkäämässä, ehkä se vielä olisi jotenkin avioeron henkeen sopiva, mutta pitää jotkut bileet. Mulle ainakin avioero, vaikkakin aiheellinen ja oikea ratkaisu, oli jonkun sortin pettymys, selkeä merkki epäonnistumisesta. Ei olisi tullut kuulookaan käydä ystävien kanssa juhlimaan.. ehkä yksinäinen kallionlaki jossain järven rannalla olisi ollut oikea paikka. Huutaa samalla tuskansa tuuleen ja hävittää sormus, jos se olisi ollut tarpeen.
Oma vihkisormukseni on tuolla jossain muistojen laatikossa. Ei menneisyys lakkaa olemasta sillä, että todistusaineisto hävitetään. Joskus kun sormus osuu kohdalle, sen näkeminen kaikkine timantteineen kirpasee, mutta ei se ole ainut mikä tässä elämässä kirpoo. Tietääpähän olevansa elossa kun vielä edes joku sattuu.
Ja hei, jos ajattelit kirjoittaa, etten varmaankaan ole selvinnyt erosta, koska sormuksen näkeminen kirpoo, älä suotta vaivaudu, se ei pidä paikkaansa. Ihmistä jonka kanssa solmin liiton, josta sormus oli merkkinä, en kaipaa.
viepä kultasepänliikkeeseen romukullaksi,saat vähän rahaakin
mutta titaani sulaa jossain 360celsius asteessa, joten sitä ei voi vaan sulattaa romu kullaksi. Titaanisormukset siksi sorvataan titaaniharkosta tai titaaniputkesta.
Mutta katsotaan mitä tässä tekisi. Toisaalta juttu sormusten hautajaisista kuulostaa kivalta ajatukselta.
Tuommoiset rituaalit kuulostavat hienoilta, jos on sellaisten perään. Erityisen hienoa olisi tietysti jos pari voisi vaikka yhdessä paiskata ne sormukset mereen (vähän niinku ne käänteiset hääseremoniat).
Mutta jos kalliista sormuksista haluaa eroon eikä ole mitään tunneongelmia, niin kannattaa myydä. Ehdottomasti ei kannata viedä romukullaksi, koska sen hinta on säälittävän huono. Esim. huuto.netistä on mahdollista saada varsin hyvä hinta jos vain myytävä tavara on hyvää. Kaiverrusten poistaminen / vaihtaminen ei ole ollenkaan niin kallista kuin luulisi, ja maailmassa on ihmisiä joita tavaroiden "huono karma" ei haittaa.
"Tuommoiset rituaalit kuulostavat hienoilta, jos on sellaisten perään. Erityisen hienoa olisi tietysti jos pari voisi vaikka yhdessä paiskata ne sormukset mereen (vähän niinku ne käänteiset hääseremoniat). "
Mielestäni moiset rituaalit ovat melko lapsellisia, myös mereenheittämiset ym. paitsi jos katsoo sen olevan paras tapa hävittää.
Heitin oman sormukseni vaan roskiin. Romukultana sen arvo oli olematon ja olisi ennemmin kannattanut teettää toinen koru, mutta en ole koruihminen.
Kuulin jo aikoinaan vanhemmalta lapselta ex'äni käyttävän edelleen vihkisormusta 'muistona koska ei olisi edes halunnut erota'. Minusta se on huolestuttavaa hänen mielenterveytensä kannalta. Erostamme on jo kuusi vuotta. Olen uudessa avioliitossa, josta kuultuaan ex' kävi tarkastamassa onko vaimoni sormus kalliimpi kuin hänen. Sormusta hän ei saanut nähdä ja ilmoittikin sitten, että sen täytyy olla halvempi, koska hän oli minun ensimmäinen vaimoni ja siksi tärkeämpi minulle. (o.t. nykyinen taitaa olla kalliimpi, koska ex' käytti äitinsä vihkisormusta joka oli tavallinen sileä)
Sormus ei ole rakkauden määrän symboli ainakaan minulle. Se on symboli solmitusta (ja voimassaolevasta!) avioliitosta. Ainakin minun nykyinen vaimoni halusi sormuksen joka sopi hänen tyyliinsä. Ei siis 'kallista' tai 'timantteja' vain osoittaakseen sormuksella muutakin kuin siviilisäädyn.
Jos joku (ex') haluaa käyttää sormusta eron jälkeenkin, se on hänen asiansa, mutta ei se tee meidän päättynyttä avioliittoamme toteen. Ovat nimittäin jotkut ihmetelleet kuinka voin olla kahden kanssa naimisissa ja selvitettyäni tilanteen, ovat ymmärtäneet. Ilmeisesti ex' on puhunut jotain sen tapaista ettemme olisikaan eronneeet virallisesti.
En lähtisi sanomaan rituaaleja lapsellisiksi. Rituaalihan se on sormuskin. Tietenkään millään siihen liittyvällä teolla ei ole mitään itseisarvoa. Mutta voisin kuvitella että esim. tämmöinen voi olla hyvin terapeuttista: eronneiden porukalla keskustellaan siitä mistä kaikista asioista pitää luopua kun vanhasta suhteestaan luopuu, ja lopuksi paiskataan sormus mäkeen merkiksi siitä että nyt niistä sitten luovutaan. (En tiedä että kukaan olisi tehnyt juuri näin, sen sijaan tiedän ihmisistä jotka ovat samaan tapaan esim. "polttaneet" vanhoja huonoja tapojaan tai tunnesiteitään, ja joista se on tuntunut tosi hyvältä).
Kokoavana katsauksena oma mielipiteeni on että jokainen tehköön niin kuin parhaaksi näkee ja mikä hyvältä tuntuu. Ja jos koko asia ei kauheasti kiinnosta niin niistä sormuksista voi saada ihan hyvät rahat huuto.netissä.
Joillekkin naisille sormus nousee avioliittoa tärkeäämmäksi. Minun exä aikoinaan inttämällä intti timanttisormusta tai muuten en rakastaisi häntä. Suostuin siihen sitten tietysti,koska pitäähän kullan saada mitä kulta haluaa. Ero siitä sitten kuitenkin tuli ja sitä edelsi hirveä kämätys mitä kaikkea dramaattista hän nyt sormukselle tekee. En tiedä mihin päätyi.
...Siitä päätellen, että oma armaani pisti sormuksensa varmaan talteen joku vuosi sitten ja otti käyttöön kuolleen isänsä sormuksen, jonka pisti oikeaan nimettömään. Naimisissa ollaan edelleen, mulla ei ole mitään sormuksia, mikä oli kosto siitä, että meille ei aikoihin hankittu tiskikonetta ja oikeasti sormus aiheutti ihottumaa tiskatessa. Nyt en sitä oikeasti enää mistään löydä eli eron tullen ei ole teidän ongelmia.
Taidetaan olla kamalan kypsiä...