Nyt mielikuvitusta

Olipa hauska sattuma, että kyselit tällaista, kun juuri tässä muutama viikko sitten asiaa pohdimme yhden ystäväni kanssa.

Itse tykkäisin todella paljon pienestä salaperäisyydestä aloitteen tekemisessä. Ehkä ensin postilokerooni töissä ilmestyisi joku mukava viesti - vaikka runo - jossa ei olisi lähettäjän nimeä. Sen jälkeen ehkä jotain muuta, vaikka pikku lahja. Työpöydälläni voisi aamulla olla punainen ruusu odottamassa, kun tulen töihin, jolloin voisin miettiä, kuka lahjoi siivoojan vai onko ihailijani niin lähellä, että hänen avaimensa käy oveeni... Vähitellen voisi tulla viestien mukana joitain pikku vinkkejä ihailijani henkilöllisyydestä. Ja lopulta, kun sitä vähiten odottaisin, tauolta tullessani kääntyisin nurkan takaa ja löytäisin Hänet oveni vierestä seinään nojailemasta. Kulmien alta katsoen ja hurmaavasti hymyillen Hän kysyisi lähdenkö kahville ja veisi jalat lopullisesti altani...

Ja se fantasia. Tänään juuri haaveilin varmaan puoli tuntia töissä, joten ihan tuoretta tarinaa :)

Iltapäivän unisimmat tunnit menossa, kello on puoli kolme. Yhtäkkiä käytävästä kuuluu kauhea mekkala, ja paras ystävättäreni ilmaantuu muutaman kollegansa kanssa parveilemaan ovelleni. Joukossa on yllättäen myös Hän, vaikka yleensä Hän ei hengailekaan paljon tässä porukassa. He ovat tulleet varastamaan minut aikaisin töistä siiderille läheiseen rantaravintolaan. Lähdemme iloisesti hälisten kävelemään sinne. Matkan varrella ajaudun Hänen kanssaan keskusteluun, joka jättää muun maailman ulkopuolelle. Tulemme lähelle ravintolaa, puiston kulmaan, josta johtaa alikulkutunneli ravintolalle. Muut menevät hiukan edellämme tunneliin, ja yhtäkkiä Hän tarttuu minua kädestä, ja kiskaisee mukaansa. Käännymme juuri ennen tunnelia puistoa kohti ja juoksemme käsi kädessä nurmikon poikki. Kun olemme tarpeeksi kaukana muista, pysähdymme hengästyneinä puiden siimekseen. Kumpikin on hämillään, koska välillämme ei ole tähän asti ollut mitään fyysistä, ja nyt molemmat tietävät, että jotain tapahtuu kohta. Hän on minua pitempi, mikä on todella harvinaista, kun olen itsekin niin pitkä. Katson ylöspäin Hänen upottaviin silmiinsä, ja hetki, kun huulemme lähestyvät toisiaan, on kuin suoraan amerikkalaisesta elokuvasta. Suutelemme ensin varoen ja sitten yhä kiihkeämmin. En haluaisi enää koskaan irrottaa, ja sulan Hänen syliinsä. Mitä sitten tapahtuu..? Jääköön se jatko-osaan... ;)

-MsR-

ja loput arvaattekin jos teillä riittää pelihenki ja mielikuvitus. :)

On iltapäivä ja kello lähentyy kello viittä. Pomo on päättänyt järjestää kaikille työntekijöille kesälomille lähdön kunniaksi shampanjaa ja pikkuleipiä. Maistelemme ja nautiskelemme. Pakollisen 10 minuutin puheen jaksaa kuunnella. Ihmiset jäävät keskustelemaan työasioista, kunnes joku innokas ehdottaa: "Ei tämä ilta päättynytkään tähän vaan mennään läheiseen ravintolaan istumaan iltaa!" Puolet jengistä on sitä mieltä, että hyvä idea.

Porukka hajaantuu ja kuka lähtee milläkin kyydillä kohti tapahtumapaikkaa. Työpaikan juoru kysyy Häneltä, onko hän lähdössä. Hän ei ole lähdössä, kääntyy ja vinkkaa minulle silmäänsä. Siinä nieleskelen pettymystä ja ihmettelen, että voihan nyt. Mitä nyt? Menen masentuneena työpaikan vessaan pistämään puuteria ja huulipunaa. Vaihdan kuultavan vaalean puseron ja violetin hameen ylleni.

Joku kertoo autossa hyviä vitsejä ja toinen pistää lisää vettä myllyyn.

Torilla on joku tapahtuma. Porukka kerääntyy katselemaan, mitä oikein tapahtuu. Tulennielijät esittävät temppujaan kunnes bändi alkaa soittamaan rockbiisejä lavalla. Kukaan ei halua vielä lähteä ravintolaan. Soulbiisi kajahtaa ilmoille ” Hold on, I'm coming.” Mietin, että tästä voisi lähteä baariin juomaan sitä keskikaljaa. Kavereilla on tärkeä juttutuokio meneillään. En viitsi häiritä. Sitten soitto jatkuu. Mikä biisi tämä on...? Hurmaava naissolisti astuu lavalle ja kaunis ääni laulaa "Cheek to Cheek". "Heaven, I'm in heaven and my heart beats so that I can hardly speak.." Ajattelen, että voi itku.

Mutta sitten. Hän tulee paikalle. Hän on käynyt kotona vaihtamassa vaatteet. Ihanan tuoksun tunnen metrien päähän. Hän katsoo minuun. Minä katson häneen ja nieleskelen. Silmät räpsyvät. Joku kiusoittee, että alkaako tanssijalkaa vipattamaan. Hän naureskelee ja heittää leikiksi. Kunnes Hän laittaa käden hellästi selkäni taakse ja kysyy: ”Saisinko luvan?” Vastaan tottakai. Tanssi tuntuu kestävän ikuisuuksia. Kaverit ottavat kuvia ja hymyilemme. Kappele loppuu ja bändi jatkaa vauhdikkaammalla ohjelmalla.

Ja mitä sitten tapahtui? - Jatkuu seuraavassa osassa.